Thaimaa 2007
torstai 1. maaliskuuta 2007


Julkaistu kello 9.46

Illalla oli tavoitteena, että yritetään päästä baariin ja takaisin ilman huijatuksi tulemista. Lähdettiin tielle kyttäilemään taksia ja ennätettiin huitoa yhdelle, joka ei kuitenkaan huomannut meitä ja ajoi ohi. Huitomisen äkkäsi kuitenkin perässä ajanut tuktuk-kuski, joka tietysti käänsi kotteronsa ympäri ja tuli meidän luokse. Kun selvisi, että haluamme baariin sukhumvit roadille, kuski aloitti selittämään, että se on niin kaukana ja että läheltäkin löytyisi baareja. Siinä sitten arvottiin ja pyöriteltiin ja itse jo vähän mietin, että kaipa sitä voisi katsoa muutakin baaritarjontaa, vaikka suunnitelma olikin mennä kauemmaksi. Sitten kosahti, kun kuski selitti pingpongista. Itse en ole moiseen termiin törmännyt kuin pöytätenniksen kohdalla eikä se tuntunut kovin loogiselta siinä tilanteessa. Hise sen sijaan muisti lukeneensa aiheesta ja tajusi, että kyse on taas vaihteeksi naisista, joten sanottiin kiitos, mutta ei kiitos ja että haluamme alkuperäiseen määränpäähän. Kuski kysyi, että paljonko halutaan maksaa ja sanottiin 150 bahtia. Kuski ei suostunut ja lähti mopoaan kohti, mutta kääntyi äkkiä takaisin ja huusi 180 bahtia. Arveltiin, että oikealla taksilla päästäisiin paljon halvemmalla, mutta menkööt nyt. Kuski kaahasi hirveätä vauhtia jotain omia oikoreittejään pitkin sukhumvit roadin alkupäähän. Siitä jatkoimme matkaa jalan. Kyllä täytyy sanoa, että tämä yöklubien etsiminen on ollut tosi hikistä puuhaa kaikkialla muualla, paitsi Koh Taolla. Jatkuvasti tulee vaan vastaan kaiken maailman paikkoja seksituristeille, eikä niin sanottuja perinteisiä yöklubeja tunnu löytyvän mistään. Jotain yksittäisiä britti- ja jalkapallobaareja löytyi, mutta eipä paljoa sekään puoli yöelämästä kiinnosta. Lähtiessä ajateltiin, että baarit ovat jotenkin näkyvästi esillä pääkadulla. Käveltiin katua helkkarin pitkälle, mutta vastaan ei vaan tullut oikein mitään, mihin olisi viitsinyt jalallaan astua. Tosiasiassa suurin osa baareista sijaitsee poikkikaduilla, joita käytiin muutama läpi, mutta hirveän pitkälle niitäkään ei jaksettu kävellä. Eikä meillä tietenkään ollut suosittujen baarien nimiä saati osoitteita ylhäällä. Lopulta kyllästyttiin etsimään itse ja hypättiin taksiin. Hise muisti, että netissä oli suositeltu paikkaa nimeltään Q-Bar. Sanottiin se kuskille ja annettiin äijän painaa kaasua. Pienen kruisailun jälkeen päästiin oikeaan paikkaan. Ravintolan työntekijät tulivat avaamaan taksin oven ja opastivat meidät sisään. Sisäänpääsymaksu oli 500 bahtia, joka sisälsi kaksi juomaa. Hise pääsi ilmaiseksi, sillä keskiviikkoisin kaikki naiset pääsevät. Paikka osoittautui varsin pieneksi, mutta se oli sentään todella siisti yöklubi, jossa musiikki soi ja viina virtasi ja se oli sen päätarkoitus. Tietenkin sielläkin oli paljon vanhempia länkkärimiehiä, mutta asiakaskunta koostui myös nuoremmista ja länkkärinaisista, joten meininki oli ihan asiallinen. Ilmeisesti tiloihin kuului myös yläkerta, mutta se näytti nyt olevan kiinni. Musiikki oli pääosin rappia ja paikassa soi paljon tunnettuja biisejä, joita kuulee päivittäin MTV:ltä ja NRJ:ltä. Ei ihan meidän makuun, mutta kelpasi paremman puutteessa. Juomat olivat kalliita. Yksi Bacardi Breezer maksoi 200 bahtia eli hinnat lähentelivät Suomen hintoja. Vertailun vuoksi saman juoman saa baareista yleensä noin 100 bahtilla. Oltiin klupilla kahteen asti. Silloin suurin osa Bangkokin baareista sulkeutuu. Nähtävästi henkilökunta olisi opastanut vielä jatkobileisiin, mutta itseäni alkoi junassa huonosti nukuttu yö rasittamaan siinä määrin, että hypättiin taksiin ja hurautettiin takaisin kiinakylään. Mittaritaksi maksoi 70 bahtia, joten kyllä taas paloi turhaa rahaa tuktukiin menomatkalla, hehe. Tänään ei ole vielä ehditty tehdä mitään. Siestailtiin autuaasti puolille päivin ja herättiin välillä, kun siivooja yritti tulla sisään. Ei hyvin muistettu sulkea ovea ja laittaa ei saa häiritä -lappua. Hisellä on jostain syystä huono olo, vaikka ei juotu illalla käytännössä mitään. Mahaa on korventanut koko aamupäivän, mutta taitaa se siitä hiljalleen helpottaa.

Paikka: Bangkok, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 19.55

Kyllähän se Hisenkin olo siitä lopulta parani ja lähdettiin etsimään uusia ruokapaikkoja Chinatownista. Se osoittautui odotettua hankalammaksi. Pääkadulla (Yaowarat) on kyllä useita ravintoloita, mutta monet niistä ovat joko kalliita hienostopaikkoja tai sitten keskittyneet meren antimiin. Niinpä hypättiinkin pois pääkadulta siinä toivossa, että löytäisimme jonkin mukavan perusravintolan. Sivukadut tarjosivat kuitenkin kaikkea muuta kuin ravintoloita. Valikoimaa oli aina rautakaupasta häämekkoihin ja siellä täällä paikalliset möivät kojuista liha- ja kalaherkkuja, mutta halusimme kumpikin kunnon aterian ja kasvisvaihtoehdon. Nälkä alkoi riivata melkoisesti ja epätoivo lyödä päälle, kun ainut vastaan tullut ruokapaikka oli KFC. Valikoima oli kuitenkin thaiksi ja kiinaksi, joten eipä onnistunut sekään. Jatkettiin sitkeästi eteenpäin, kunnes huomattiin eräs pienenpieni ulkoilmaravintola, jossa kaksi thai-naista kokkaili ruokaa. Ulkona oli vain yksi teksti englanniksi: vegeterian. Kysyttiin naisilta, olisiko heillä englanninkielistä menua ja sellainen löytyi. Valikoimassa oli lukuisia erilaisia kasvisruokia ja pari kalaruokaa. Kasvisruokavalikoima oli laajin tähän astisista paikoista. Tilattiin kahdet erilaiset kevätkääryleet sekä molemmille padthai-ateriat. Hise joi lisäksi jotain erikoista tuoremehua. Herkullista ruokaa oli taas älyttömät määrät ja housun nyörit napsahtelivat kun yritettiin syödä lautaset tyhjäksi. Ei onnistunut. Kahdelle henkilölle alkupalat, ruoat ja juomat maksoivat yhteensä 145 bahtia. Taas sen näkee, että kun astuu vähän syrjempään isoilta kaduilta ja kokeilee rohkeasti niin saa halvalla hyvää ja paljon :) Ähkynä lähdettiin kiertelemään vastaan tulleita kojukatuja. Siinä vaiheessa meillä ei ollut enää mitään aavistusta hotellin sijainnista, joten hortoiltiin täysin päättömästi minne vaan teki mieli mennä. Mitään emme kuitenkaan ostaneet. Lopuksi päädyimme johonkin suurempaan kangas- ja vaatemarkkinahumuun. Harmillisesti ihmiset olivat sulkemassa kojujaan, emmekä päässeet näkemään aluetta täydessä loistossaan. Hisen matkaan sieltä tarttui kahdet muhkeat tekoripset: siniset ja violetit. Jalkoja alkoi puuduttaa ja päätettiin lähteä takaisin hotellille. Ensiksi yritettiin arvailla suuntaa sekä maamerkkien että auringon perusteella. Kävelimme jonkun aikaa ja välillä luultiin tietävämme missä olimme, mutta loppupeleissä oltiin kuitenkin ihan ulkona kartalta. Taksiin oli taas turvautuminen ja muutaman tuktuk-äijän ja huijaritaksin jälkeen löysimme mittarilla ajelevan. Näytimme lapulta hotellin nimen ja äijä erehtyi katsomaan lapun taakse, jonne kirjoitettiin eilen "sukhumvit road". Kuski yritti ensin soittaa taksikeskukseen ja kysyä, että missä kyseisellä kadulla sijaitsee New Empire Hotel. Ymmärrettiin äijän puheesta tien nimi ja onnistuimme huutamaan väliin ja selvittämään, että majapaikka on Chinatownissa. Pienen hotellilla lorvailun jälkeen otettiin taas uusi suunta: Suan Lum Night Bazaar. Nähtiin taksi, josta hyppäsi ulos läjä valkonaamoja. Mentiin tietysti heti voihkimaan heidän auto ja sanoin kuskille määränpään. Moka, jälleen. Olisi pitänyt ihan ensimmäisenä kysyä, että käyttääkö kuski mittaria, sillä tämä ei käyttänyt. Muistutin kuskia mittarin käytöstä, mutta tämä tarjosi kyytiä sadalla bahtilla. Ei suostuttu ja sanottiin, että maksetaan enitään 80 bahtia ja tähän kuski suostui. Ärsyttää kun taas tuli huijatuksi! Night Bazaar on tosi viehättävä ja siisti markkinapaikka, jossa on tyypilliseen tapaan hullut määrät kaikkea ostettavaa. Jokainen koju on siististi sisustettu, hyvin valaistu ja suurimmassa osassa myytäviä tuotteita saa katsoa kaikessa rauhassa. Joissakin kojuissa hinta oli merkitty suoraan tuotteeseen ja useimmiten se oli varsin edullinen. Näissä kojuissa ei lähdetty tinkimään, sillä tinkaamispaikat havaitsi kyllä suoraan lähtöhinnasta. Esimerkiksi 150 bahtin lähtöhinnalla olevia tuotteita saatiin lopulta kaksi 200 bahtilla ja sekin oli vielä kohtalaisen korkea hinta, sillä myöhemmin samoja rojuja löytyi 75 bahtin hintalapulla. Tinkimisvaraa on siis reilusti. Jotkut kojut tekivät poikkeuksen myymällä laadukkaita vaatteita selvästi kalliimmalla hinnalla. Näistä tinkiminen ei tuntunut onnistuvan lainkaan. Nämä ovat viimeisiä hetkiä käydä Suan Lumissa, sillä maanomistaja on nähtävästi myynyt alueen taholle, joka maksaa siitä kovemman hinnan. Markkinat ovat toiminnassa enää pari kuukautta ja tämä näkyi kyllä myös monen kojun hinnassa, kun myyjät yrittivät saada tuotteitaan pois käsistä. Pyörittiin ristiin rastiin aluetta vajaat kolme tuntia ja ostettiin pari kassillista kaikenlaista sälää. Hisen toinen piilolinssi alkoi jossain välissä riivata ja paheni loppua kohti. Puoli kahdeltatoista ärsytys kävi niin sietämättömäksi, että päätettiin lähteä takaisin hotellille. Tietojemme mukaan alue sulkeutuu puolilta öin, joten ei sitä kokonaan olisi kuitenkaan ehditty tutkia. Mittaritaksin löytäminen oli taas sellaista pelleilyä, että meinasi ihan vihaksi pistää. Sekä tuktuk- että taksikuskit yrittivät sumuttaa meitä linssiin häpeilemättä. Pakko oli kävellä kauemmaksi markkinahumusta ja sieltä niitä rehellisiä takseja lopulta löytyi. Matkan aikana halvin kyytitarjous oli 100 bahtia ja kallein 200 bahtia. Mittarilla lysti kustanti 55 bahtia. Tällä kertaa me voitettiin, jei! Kalleimmille tarjouksille en edes yrittänyt tehdä vastatarjousta vaan pörisyttelin vaan huuliani silmät pyöreänä :D Hisen silmä meinaa temppuilla edelleen, joten korvataan illan ravintolareissu maukkailla 7-elevenin eväillä.

Paikka: Bangkok, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}