Thaimaa 2007
torstai 15. helmikuuta 2007


Julkaistu kello 12.23

Heräiltiin ensimmäisen kerran kuuden aikoihin. Pakattiin sukellukselle tarvittavat varusteet ja jatkettiin unia vielä 15 minuuttia. Sieltä sitten kerholle, kamat reppuun ja rannalle veneen lähtöä odottelemaan. Koska ei illalla eikä aamulla jaksettua hakea eväitä, nyt oltiin ilman. Siinä oli kuitenkin sen verran aikaa, että päätettiin noutaa In-Touchista yksi patonki puoliksi. Kävi kuitenkin niin vekkulisti, että longtail-veneestä joka vie meidät sukelluspaatille, hajosi moottori. Itse emme kuitenkaan vielä siinä vaiheessa olleet kyydissä vaan kuljetettavana oli varusteet. Aikaa kuitenkin tuhrautui ja päätettiin hakea toinenkin patonki. Venettä kävi katselemassa parikin mekaanikkoa ja lopulta päädyttiin tilamaan venetaksi. Se hinasi sitten rikkinäisenkin veneen perille. Tämänkertainen sukelluspaikka oli hieman kauempana rannasta. Southwest pinnacle oli mitä mainion paikka meidän syväsukellukselle. Aluksi ajateltiin laskeutumisen tapahtuvan köyden avulla, niin kuin oppikirjassa sanottiin, mutta pohjamutiin hurautettiinkin ihan vapaasti pudoten. Yli kahdenkymmenenmetrin näkyvyys alkoi heiketä kun sukellettiin harppauskerroksen läpi. Siinä sitten lilluttiin tyhjyydessä, kun jalkojen alla ei näkynyt pohjaa eikä pään yläpuolella pintaa. Tyhjyys oli lähinnä ruskeaa, jossa vaappui pieniä höttöjä. Yhtä äkkiä pohja kuitenkin ilmestyi näkyviin ja laskeuduttiin tasaiselle hiekalle, jossa näkyi vain joitakin kasveja siellä täällä. Yhtään kalaa ei vielä siinä vaiheessa tullut vastaan. Syvyyttä oli 32 metriä ja hiekalla seistessä tehtiin pieni pällitesti, jolla katsottiin mahdollisia typpinarkoosin oireita. Kukaan ryhmän sukeltajista ei alkanut sekoilla ja jatkettiin sukellusta pohjaa pitkin huonossa näkyvyydessä. Melkoisen jännittävä kokemus kun kasvillisuus ja osa kaloista oli sellaisia, joita ei pinnalla olla nähty. Vastaan tuli muunmuassa valtava sininen meritähti. Hiljalleen noustiin pohjaa myöten ylöspäin ja saavutettiin lopulta noin 20 metrin syvyys. Siellä alkoikin olla melkoinen kuhina ja paikka osoittautuikin hienoimmaksi sukelluskohteeksi, jossa olemme olleet. Kaloja oli tuhansia ja katsoipa mihin suuntaan vaan, niin aina vastaan tuntui tulevan jokin uudenlainen fisu. Ensimäistä kertaa nähtiin hillittömän kokoisia kalaparvia, jotka olivat kuin yhtä suurta massaa. Myös kasvillisuus oli ihan erilaista ja leijailtiin korkeita korallikukkuloita ylös ja alas. Koko sukellus oli muutenkin loistava, kun painot sattuivat kohdalleen eikä muidenkaan varusteiden kanssa ollut pienintäkään ongelmaa. Sai keskittyä itse sukellukseen ja ihailla maisemia. Pinnalla norkoiltiin 1,5 tuntia ja syötiin aamulla ostetut In-Touchin patongit. Odotellessa ajeltiin taas vähän kauemmaksi meille vieraalle sukelluskohteelle. Paikan nimi oli Shark Island eikä nimi tule suinkaan haikaloista vaan hain evää muistuttavasta pikkusaaresta. Hypättiin veneestä veteen eikä tarvinnut montaa metriä laskeutua, kun huomattiin vedenalaisen virran vievän meitä kauemmaksi veneestä. Laskeuduttiin pohjalle, jossa virtaus oli hieman vähäisempi ja lähdettiin uimaan sitä vastaan. Saatiin polskia reilut 10 minuuttia, että päästiin suunniteltuun pisteeseen. Siinä tehtiin kolme erilaista navigaatiotehtävää, jotka menivät ihan mallikkaasti joskin virtaus sotki ensikertalaista melkoisesti. Loppuaika sukellettiin jälleen virtaa vastaan ja käytiin ihastelemassa yhtä todella korkeaa koralliseinämää. Siellä olisi viihtynyt kauemminkin, mutta minulla ja toisella tytöistä alkoi ilma käydä vähiin - vastavirtaan uiminen teki tehtävänsä. Loppuaika vaan leijailtiin virran vietävänä ja noustiin lopulta pintaan. Itselläni tankkiin jäi ilmaa reilut 20 baria ja Hisellä 60 baria. Hisen kaikki sukellukset ovat menneet melko vähäisellä hapella, mikä on tietenkin hyvä meidän molempien kannalta. Rantaan päästyä ja varusteet puhdistettua mentiin taas ravintolaan täyttelemään tarpeelliset laput. Nyt on Advanced Open Water Divers -kurssi suoritettu, mutta sukeltaminen ei suinkaan lopu tähän. Ilmoittauduttiin sekä perjantain että lauantain sukelluksille ja molemmille päiville otetaan myös kamera mukaan. Ehkä tällä kertaa saadaan parempia kuvia. Ravintolassa vedettiin No Name -nimiset mäskit, jotka oli erinomaisen hyviä. Sellaisia rapsakoita kasvispalloja makeassa chilikastikkeessa. Itselläni mukaan oli sotkettu vielä kanaa. Syöpöttelyn jälkeen tultiin bungalowiin jumittamaan ja huomattiin, että nettiyhteyden katkeamisen lisäksi nyt pimeänä oli koko kännykkä. AIS:llä ei ilmeisesti mene nyt kovin lujaa... * * * * Lisäiltiin nettikahvilasta kirjoitukset eiliselle ja toissapäiväiselle. Käykäähän lukemassa. Toissapäivältä on myös muutama huono valokuva.

Paikka: Koh Tao, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}