Thaimaa 2007
torstai 1. helmikuuta 2007


Julkaistu kello 3.21

Huh! Yö oli melkoista heräämistä, kun oli niin julmetun kylmä. Täällä on tällä hetkellä vain +14 astetta lämmintä ja yöllä ei ollut sitäkään. Heräiltiin kahdeksan aikoihin ja valmistaudutaan tässä yhdeksältä alkavalle kierrokselle. Yritetään ehtiä vielä aamupalalle ennen sitä.

Paikka: Chiang Mai, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.06

Dodiih. Päivärundi on ohi. Päästiin privataksilla huristelemaan Wat Prathat Doi Suthep -temppeleille. Se on rakennettu 600 vuotta sitten vuoren rinteeseen. Niin paikallisille kuin turisteillekin se on yksi Chiang Main tärkeimmistä temppeleistä. Könyttiin yhdessä muiden puuskuttavien turistien kanssa temppelialueelle. Alueella oli melkoinen hässäkkä ja ihmiset töniskelivät koko ajan. Valokuvaaminen oli melko vaikeaa, koska väkeä oli niin julmetusti paikalla. Olisi ehkä pitänyt tulla aikaisemmin paikalle, jotta olisi välttynyt suurimmalta härdelliltä ja kenties olisi voinut pongailla puskista värikkäitä lintuja. Palloiltiin temppeleillä tovi ja ostettiin taas parit matkamuistot. Kuski kysyi haluammeko mennä vesiputouksille ja tietysti haluttiin. Kuskilta saatiin kuulla putouksiin liittyvä, dramaattinen tarina ja nimen alkuperäkin aukeni vähän paremmin. Putouksilla olikin mukavan rauhallista ja näkyipä siellä mielenkiintoisia sudenkorentoja ja perhosiakin. Putouksien jälkeen mentiin käsityöläiskeskukseen. Päivänvarjojen tekijät olivat syömässä huttua, joten katseltiin muuten vaan upeasti koristeltuja esineitä. Hetken päästä pari tyyppiä alkoi näpertelemään varjoja kokoon. Paikassa päivänvarjot tehdään alusta loppuun asti käsin - jopa paperikin valmistetaan paikan päällä. Koska muita turisteja ei paikalla ollut, maalaajatyypit yrittivät vuorotellen myydä koristelupalvelujaan. Meinasi iskeä jo valinnanvaikeus tyyppien huohottaessa niskaan. Pelastusta ei tuonut edes juuri paikalle kaartanut suuri bussi, sillä lauma ihmisiä suuntasi muualle. Kuvioita olisi saanut maalauttaa esimerkiksi t-paitoihin tai muihin suuriin tekstiileihin. Otettiin yksinkertaiset kuviot kameralaukkujen kylkiin, koska muita tekstiilejä ei ollut mukana. Mika otti pienen, valkoisen gekon ja minä otin valkopunaisen lohikäärmeen. Työn tekeminen kesti pari minuuttia, joten nakattiin tekijöille 20 bahtia mieheen. Toisen ilmeestä päätellen summa ei ollut kovin käypäinen. Itse ajateltiin sen olevan ok, sillä käsinmaalattuja viuhkoja sai matkamuistomyymälästä parillä kympillä. Sitten matka jatkui puunkaiverrustehtaalle. Paikassa oli aivan mielettömän uskomattomia töitä. Tyypit nakerteli pienellä taltalla koristeita pöytiin, kaappeihin yms. sekä jättimäisiä seinäkoristeita. Thai-silkkimesta oli viimeinen kohde. Siellä saatiin oikein tervetuliaisjuomat ja henkilökohtainen opastus. Näytillä oli eri kehitysvaiheissa olevia silkkitoukkia, joiden koteloista silkki valmistetaan. Tulen äärellä nainen irroitteli rihmoja toisistaan ja meille esiteltiin myös aidon ja keinotekoisen silkin eroja. Takahuoneessa joukko naisia paukutteli jalkapelillä kutomokoneitaan. Raskasta työtä, sanoisin. Myymälästä Mika osti uutta liituraitapukua varten aidon thaisilkki-solmion. Nälkä ja huonosti nukuttu yö alkoi painaa, joten sanottiin että voidaan silkkitehtaan jälkeen lähteä kotiin. Kuski olisi mielellään vienyt meidät myös hopeatehtaalle, mutta kieltäydyttiin kohteliaasti. Kuski kysyi, voidaanko käydä pyörähtämässä yhdessä liikkeessä, jotta hän saisi jotakin bonuksia. Yleensä turisteja viedään kalliisiin liikkeisiin väenvänkäin, mutta kyseinen kuski vaan sanoi ettei meidän tarvitse ostaa mitään. Ajateltiin jelpata kaveria ja käytiin jumalattoman kalliissa liikkeessä (tennarit ja farkut ovat erinomainen asukokonaisuus moisiin liikkeisiin, jep). Heti oli setä tyrkyttämässä huiveja, mutta tehtiin melko nopea kierros ja painuttiin takaisin autolle. Kuski kiitteli meitä kun käytiin äimistelemässä sikakalliita hintoja ja naureskeli voivansa heittää meitä myös muihin tyyriisiin liikkeisiin :D Majapaikkaan päästyämme hengähdettiin hetki. Mika huomasi, että matkan alkuvaiheessa suuhun tullut afta vaivasi edelleen ja pieni vilkaisu osoitti, että mälli oli aavistuksen tulehtunut. Soitettiin varuilta vakuutusyhtiöön ja kyseltiin miten kannattaisi toimia. Sen jälkeen marssittiin lähimpään apteekkiin, jossa tarjottiin englanninkielistä opastusta. Huitomisen, selittelyn ja huulen esittelyn jälkeen täti tyrkkäsi käteen jotain suihkutettavaa töhnää, jonka pitäisi auttaa. Varmisteltiin häneltä, että onko hammaslääkäriin tarpeellista mennä, mutta täti totesi tulehduksen olevan vähäinen ja lähtevän lääkkeillä. Edes antibiootteja ei kuulemma tarvinnut. Seuraillaan tilannetta muutama päivä ja suksitaan sitten lääkärille jos ei muu auta. Lähellä majapaikkaa sijaitsee italialainen ravintola, jonne suunnattiin kun pizzahammasta alkoi kolottaa. Paikka oli siisti, mutta ruoka ei kyllä ollut kovin hääppöistä. Alkupaloiksi otettiin bruchetat tomaatilla ja valkosipulilla. Mika vetäisi (melko pienen) setin spagettia ja bolognesekastiketta ja itse söin pizzaa. Molemmista puuttui mausteet ja itse olisin kyllä kaivannut tomaattikastikkeeseen tai pizzan päälle oreganoa/basilikaa tai muita yrttejä. Ehkä ruoka oli mautonta koska hinta oli niin suolainen. Normaaliruokaan verrattuna hinnat olivat kolminkertaiset. Joensuun Fiestan pizzat peittoavat kyllä paikan sätöstykset 6-0. Koska ravintolasta jäi suuhun niin mieto maku, pakko oli vetäistä majoituksen ravintolassa banana splitit... Kolme palloa jädeä, kermavaahtoa, suklaakastiketta ja banaania. Luulisi näillä eväillä pärjäävän. Mentiin majapaikkaan ja yritettiin lähettää tätä kirjoitusta, mutta netti yhteys oli poikki. Tempaistiin noin tunnin tirsat ja nyt on yhteyden laatukin parempi.

Paikka: Chiang Mai, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.51

Käytiin hakemassa puvut räätälillä. Hisen pukukaan ei vaatinut enää säätämistä niin saatiin molemmat puvut mukaan. Jälki ja palvelu oli muuten hyvä, mutta ainakin Hisen puvun viimeistelyn olisi voinut tehdä paremmin. Minun pukua ei vielä sen tarkemmin katseltu. Täytynee ottaa jotkut edustus kuvat kunhan päästään Koh Taolle. Lähdettiin viettämään viimeistä iltaa baariin. Tutkailtiin lähialueen baareja ja päädyttiin Thapae-portin vastapäätä olevaan hippimestaan, jossa DJ soittaa junglea ja muuta mäiskettä. Päivisin täältä saa myös kasvisruokaa. Asiallinen paikka.

Paikka: Chiang Mai, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}