Thaimaa 2007
perjantai 26. tammikuuta 2007


Julkaistu kello 4.19

Aamiaisen jälkeen odoteltiin malttamattomana kyytiä. Hakuajaksi oli merkitty 8.30, mutta tasaltakaan ei autoa näkynyt. Kun mentiin hakemaan toimiston puhelinnumeroa huoneesta, majapaikan emänta tuli vastaan ja sanoi kyytien yleensä tulevan myöhässä. Mentiin takaisin odottamaan ja kohta paku saapuikin. Oltiin viimeiset noukittavat matkalta, joten siksi kesti niin kauan. Ei pitäis hötkyillä turhia.

Paikka: Chiang Mai, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.49

Päästiin norsupuistoon kivuttomasti. Paikka oli todella uskomaton kokemus. Siellä eivät kännykät toimineet, joten kirjoittaminen sai jäädä. Nyt ollaan taas matkalla Chiang Maihin. Kirjoitetaan pidempi kertomus majapaikasta - kuvien kera.

Paikka: Chiang Mai, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.21

Ajeltiin ilmastoidulla minibussilla erittäin pientä kärripolkua pitkin. Matka kesti reilun tunnin ja aamun matalalta paistanut aurinko sekä auton peräpenkeillä tuntunut ryttyytys aiheutti Hiselle pientä matkapahoinvointia. Ilman nappeja kuitenkin selvittiin perille asti. Puisto oli komeiden vuorten keskelle pystytetty satojen hehtaarien alue, jonka keskellä kulki pieni joki. Ironista sinänsä, että vain muutamaa kilometriä ennen Elephant Nature Parkia sijaitsee Elephant Camp, joka on perinteinen turistien viihdytyspaikka, jossa norsut joutuvat työskentelemään yli 10 tuntisia päiviä. Siellä meidät otettiin heti vastaan ja ohjattiin suureen bambumajaan, jossa odotteli myös muita vierailijoita. Oppaana meillä toimi amerikkalainen nainen, joka on toiminut puiston työntekijänä yli kolme vuotta. Kaikkien nimet otettiin ylös ja kyseltiin vähän tietoja siitä, miten Elephant Nature Parkiin päätyi. Kun jokainen oli käyty läpi, saatiin selkeät turvallisuusohjeet sekä perustietoa aasiannorsuista ja niiden historiasta. Kaikki paikan norsut ovat enemmän tai vähemmän epämääräisistä lähtökohdista, joten niiden kanssa on oltava varovainen. Suurin osa norsuista on koko elämänsä kaltoinkohdeltuja kun taas jotkut ovat päätyneet puistoon ihan pienenä niiden emon kuoltua. Monet norsuista ovat täysin terveitä, mutta mukana on myös niitä, joiden menneisyys ei ole ihan niin iloinen. Esimerkkeinä mainittakoon norsu, joka on kävellyt miinaan ja toinen, jolta omistaja puhkoi silmät kun tämä ei totellut. Thaimaassa on noin 3000-4000 norsua, joista noin puolet on kesytettyjä ja loput elävät lähinnä luonnon- ja kansallispuistossa. Noin 300 yksilöä joutuu kärsimään Bangkokin suurkaupungin oloissa. Vielä 1900-luvun alussa norsuja vaelsi Thaimaassa (silloinen Siam) yli 100 000 yksilöä. Nykyisin norsuja ei saa käyttää metsätöissä, mutta laiton toiminta, sirkukset sekä turistien viihdyttäminen pitää norsuja yhtä huonoissa oloissa. Lisäksi syöksyhampaat ovat edelleen haluttua tavaraa. Thaimaan laki ei anna norsuille minkäänlaista perusturvaa ja puiston päämääränä on saada muutoksia lakiin sekä norsun käyttötarkoitukseen. Kun jokainen lopulta ymmärsi tai ainakin sanoi ymmärtävänsä ohjeet, oli aika mennä ulos ja tutustua eläimiin. Bungalowin kyljessä oli norsujen ruokintakatos. Jokaisella norsulla oli oma "ruokakuppi", joka oli toisin sanoen 80kg ruokakori täytettynä jokaisen norsun suosikkiruokaa: kurkkuja, vesimelooneja, banaaneja yms. Ennen kuin ennätettiin saada koreja käsiimme, oli jonkun kersa - turvaohjeista huolimatta - juoksemassa kävelylavan väärällä puolella kärsien hamuitessa poikaa. Onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt ja opas pisti pojan välittömästi ojennukseen kun pojan vanhemmat eivät sitä itse tehneet. Kaiken säädön jälkeen kaikki vapaat norsut olivat kerääntyneet katoksen ympärille. Osa suurimmista ja vanhimmista norsuista pidettiin ruokailun ajan kiinni, jotta ne saivat syödä omassa rauhassaan muiden jälkeen. Mätettiin puolikkaita melooneja norsujen jättimäisiin kärsiin. Norsujen suuhun ei saanut mitään työntää vaan ne hoitivat sen puolen itse. Kärsä oli jännittävää kuosia: pehmeä jötkäle kovalla ja joustavalla kuorella. Kärsän päässä oleva "käsi" tarttui pienempiin nakaleisiin yllättävän kätevästi. Norsuilla on tarkka hajuaisti ja ne osasivatkin tarttua jopa yksittäisiin minibanaaneihin ja pieniin vesimelonin kappaleisiin. Korien tyhjentämisessä ei pitkään kärsä tuhissut. Sen jälkeen saatiin rauhassa katsella norsujen touhuja. Ne nyöhäsivät keskenään mitä halusivat ja tulivat välillä tutkimaan uusia vierailijoita. Kukaan ei pyytänyt niitä tekemään temppuja tai muuta typerää. Tuntui oudolle, kun aikaa oli niin paljon. Alussa oli sellainen kutina, että joku tulee koko ajan hätistelemään seuraavaan pisteeseen, mutta norsuja saikin katsella kaikessa rauhassa. Jonkun ajan kuluttua ruokakongi kalahti ja päästiin syömään jättimäinen herkkuateria, joka kuului retken hintaan. Tarjolla oli pitkän pöydän täydeltä erilaista ruokaa, joista suurin osa sopi myös kasvissyöjille. Tarjolla oli riisiä, nuudeleita, tofua, perunakastiketta, kanaa, kevätkääryleitä, hedelmiä ja paljon muuta. Ruokaa oli hillittömät määrät ja se oli kaiken lisäksi uskomattoman hyvää. Tuli syötyä matkan suurimmat ruoka-annokset. Kun vierailijat olivat yhtä mahat pallona kuin norsut, päästiin taas katselemaan könttyröitä vapaasti - turvallisuusohjeita noudattaen, tietenkin. Norsujen omat hoitajat (mahoutit) sekä vapaaehtoistyöntekijät viihdyttivät ja pitivät silmättä norsuja vaaratilanteiden välttämiseksi. Osa norsuista notkui kauempana pienissä perheissä ja osa kävi töräyttelemässä kärsäänsä ruokapaikan vieressä. Keskipäivän paahteessa porukka otti sankot sekä isot juuriharjat mukaan ja käveltiin alueen läpi virtaavan joen matalaan kohtaan. Vettä oli vai polviin asti ja meidän oli odotettava, että norsujen hoitajat vievät eläimet jokeen makaamaan. Kaikki köllöttely ei kiinnostanut, mutta pääsimme ruoputtelemaan niitä jotka heittäytyivät kyljelleen. Osa porukassa mätti vettä kun toiset jynssäsivät elikoita koko kropan voimalla. Norsun nahka oli paksua ja karheaa ja korvat lerpattivat löysästi. Pään karvat olivat enemmän piikkejä kuin hentoista haituvaa. Norsujen puhdistaminen ei ollut mitään kevyttä läpyttelyä, vaan ne nauttivat kovasta jynssäämisestä. Vettä piti heittää sankkotolkulla ja harjalla ruopia olan takaa. Tässä vaiheessa päästiin hypistelemään norsuja joka puolelta pelkän kärsän sijaan. Pikkunorsut tarjosivat oman viihdenumeronsa. Kolme pallopäätä nujusi päällekkäin ja välillä niistä ei näkynyt kuin holtiton kärsä veden pinnalla. Vaikka kersojen painimista olikin lystikästä seurata, ne olivat niitä joita meidän piti eniten varoa. Pienikin norsu painaa monta sataa kiloa ja eikä niille ole minkäänlaista kykyä varovaisuuteen tai harkintaan. Niille iso ihmislauma on vain läjä keiloja, jotka suorastaan huutavat törmäämistä. Vedessä läträämistä riittä tasan niin kauan kuin norsut halusivat. Kun ne nousivat ylös, meidänkin oli aika palata ruokakatokseen. Kylpemisen jälkeen oli taas rutosti aikaa seurailla norsujen koheltamista. Osa norsuista meni syömään läheiselle pellolle ja yksi pikkunorsu jatkoi leikkimistä autonrenkaan kanssa. Iltapäivän ohjelmaan kuului 45 minuuttin National Geographicsin tuottama dokumentti. Se kertoi Thaimaan norsuista, norsupuistosta sekä sen perustajasta, Lekistä. Dokumentin tarkoituksena oli tuoda esiin norsujen todellinen tilanne turistihassuttelujen takaa. Siinä oli myös pätkä perinteisestä yli 100 vuotta vanhasta norsujen kouluttamisesta, jonka kaikki työnorsut ovat joutuneet käymään läpi. Kyse on käytännössä päiviä tai viikkoja kestävästä kidutuksesta (Crushing Ritual), jolla pyritään murtamaan norsut ja luomaan näin puitteet työskentelyyn ihmisten alaisuudessa. Norsut sidotaan puiseen hökötykseen, jossa ne eivät voi liikkua. Niille ei anneta vettä, ruokaa eikä unta ja niitä hakataan ja tökitään piikeillä niin kauan, että ne eivät tee enää vastarintaa. Osa norsuista kuolee rituaaliin. Vähän ennen lähtöä käytiin toisella kylvetyskierroksella. Silloin mukana ei ollut enää niin paljon norsuja, mutta pääsimme kuoputtelemaan jättejä silti. Kun kylvetys päättyi, oli aika hyvästellä norsut ja hypätä taas minibussiin. Hyväntuulisten norsujen vapaana peuhaamista seurasi paljon suuremmalla mielenkiinnolla, kuin uupuneiden ja pakotettujen norsujen temppuilua. Lisäksi opas kertoi koko ajan tietoja sekä tarinoita norsuista ja vastasi kaikkiin kysymyksiin. Mikäli haluat nähdä norsuja sellaisina kuin ne oikeasti ovat, kannattaa ehdottomasti suunnata Elephant Nature Parkiin.

Paikka: Chiang Mai, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.37

Elephant Nature Parkista tultuamme otettiin taas vahingossa muutaman tunnin päiväunet. Varattiin huomiseksi keskustan nurkka sijaitseva Thapae Gate Lodge. Siellä viivytään vain yksi yö, sillä sen jälkeen viidankonykäily taas kutsuu. Nyt on alettava siestailla, että jaksaa huomenna pakkailla kamoja.

Paikka: Chiang Mai, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}