Thaimaa 2007
torstai 18. tammikuuta 2007


Julkaistu kello 5.23

Unirytmi meni vähän sekaisin ja herättiin viiden aikoihin. Yritettiin vielä nukkua mutta eihän siitä mitään tullut. Seiskalta nakattiin passit ja eurot safetyboksiin ja lähdettiin skytrainilla Siamin pysäkille. Aamupalaksi vetäistiin tertullinen banaaneita. Käppäiltiin kohti Lumphiniparkkia ja nyt ollaan etsittyt jotakin ruokapaikkaa. Kojujen tekstit ovat thaiksi eikä jaksa alkaa nyt säätämään suomennusten kanssa joten otetaan varmaan safkaa jostain pikaruokapaikasta.

Paikka: Bangkok, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.19

Käytiin syömässä jossain pika-kiinalais-ravintolassa. Vedettiin mahat täyteen ja päälle vielä jälkiruoat. Eväänä oli kasvisnuudeleita, kanaa, kevätkääryleitä, vastapuristettua tuoremehua ja jäätelöt. Koko lysti maksoi yhteensä noin 5,5 euroa. Sitten käytiin taas Lumphini Parkissa ahdistelemassa varaaneja. Sympaattisia mutta arkoja otuksia. Nyt ollaan käärmefarmilla. Tämä onkin tosi paljon odotettua pienempi - noin kymmenen käärmettä häkeissä, joista näkee todella huonosti. Jäädään kuitenkin odottelemaan kahdelta alkavaa esitystä. Sisäänpääsymaksu oli vain noin 1,5 euroa, joten eipä tuo kallista ollut. Vettä saa juoda koko ajan. Lämpötila lienee jatkuvasti kolmessakymmenessä ja auringossa vielä enemmän. Ei palella...

Paikka: Bangkok, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 19.37

Snake Farmilla odottelu kannatti. Kahdelta alkanut diaesitys oli lyhyt mutta informatiivinen. Se olisi ollut vieläkin tuhdimpi tietopaketti, jos olisi ymmärtänyt edes puolet siitä mitä luennoitsija sanoi. Ongelma ei ollut niinkään hänen englannissaan vaan todella surkeassa äänentoistossa, joka mössäsi puheen ihan piloille. Heti diaesityksen jälkeen alkoi näytös, jossa esiteltiin Thaimaan ja maailman myrkyllisimpiä käärmeitä. Osa lieroista oli leppoisia, kun taas toiset olivat todella kiukkuisia piruja. Lopuksi näytettiin kuinka käärmeiden myrkkyä lypsetään ja heti perään kerrottiin pakkoruokinnasta, jota joillekin käärmeille joudutaan tekemään. Mikäli käärmeet ja vastamyrkyt kiinnostavat, kannattaa Snake Farmille mennä ehdottomasti ainoastaan esityksien aikaan. Kun lähdimme farmilta, odotti pääportin edessä tuktuk-kuski. Hän oli tietysti näitä huijareita, jotka yrittävät saada turisteja ostamaan kaikenlaista roinaa. Hän yritti sitä samaa myös meille ja listalla oli sormuksia, vaatteita sekä junalippuja. Ei kuitenkaan suostuttu moiseen, mutta hypättiin silti kyytiin, sillä siinä vaiheessa iltaa jalkoja alkoi vähitellen pakottaa. Tuktuk vei meidät suoraan Siamiin ja pyysi siitä 100 bahtia. Ylihintaahan se oli ja skytrainilla olisi päässyt paljon halvemmalla, mutta ei jaksanut alkaa taistella, sillä halusimme kuitenkin testata kolmepyöräisen mopon pujottelua autojen keskellä. Siamista yritimme löytää laturia kännykkään, sillä nähtävästi se kuitenkin jäi Suomeen vaikka olin sen mielestäni mukaan pakannut. Ehkä latasin viimeisenä iltana luuria ja se jäi sitten siinä tohinassa seinään. Ensiksi suunattiin Siamin massiiviseen ostoskeskukseen, mutta sieltä niitä ei löydetty. Ei auttanut kuin kierrellä katuja ja samalla katselimme, jos saisimme hommattua 1-2-call -liittymät. Etsintä ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja painuimme takaisin Siamiin skytrain-asemalle. Siellä olikin yllätykseksemme liike, joka möi sekä latureita, että liittymiä. Ostin tarvikelaturin sekä Starter Kit -liittymän, koska etsimääni Internet SIM:iä ei ollut sieläkään. Onkohan sitä enää edes olemassa? Haluaisin liittymän, jolla GPRS-yhteyden käyttö olisi pilkkahintaista. Myyjä ei osannut englantia kovin hyvin, mutta riittävästi, että tulimme toimeen. Hän sanoi, että GPRS-yhteys tulisi toimintaan tunnin sisällä, mutta niin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Ongelmana on asetuksia puuttuminen. Täytynee selvittää ne, jotta yhteys pelaa myös ilman kannettava (jossa asetukset ovat valmiina). Hurautimme skytrainilla takaisin majapaikkaan. Onnistuimme jälleen kerran töhöilemään yhdessä risteyksessä ja majapaikan sijainti piti tarkistaa GPS:llä. Kyllä tuli taas niin turisti olo, että... Pisti myös mietityttämään oma havainnointikyky, sillä liittymät ostettua näimme pelkästään lähiaseman ja majapaikan välillä 11 kappaletta 1-2-call -logolla varustettua liikettä. Tyypillistä. En sitten tiedä saiko niistä uusia liittymiä vai olivatko ne pelkästään uudelleenlataamista varten. Tiedämpähän ainakin, että lataaminen onnistuu ihan majapaikan läheltä. Matkalla kävimme jälleen kerran seven-eleven -myymälässä hakemassa juomista, syömistä ja karkkia. Uskomatonta, kuinka pieniä sipsipusseja täällä myydään. Eihän tällainen puolen kilon megapusseihin tottunut härmäläinen tule niistä kuin vihaiseksi. Huoneessa yritin räplätä kännykkää toimintakuntoon, mutta se loppui varsin lyhyeen, sillä kortille oli ladattu mitätön määrä rahaa ja se hurahti vähiin jo siinä, kun laitoin vanhemmille kolme tekstiviestiä Suomeen. Käytin myös vähän nettiyhteyttä, joten joudun heti huomenna ostamaan liittymään lisää paukkua. Bahtit riittävät juuri ja juuri tämän lähettämiseen. Pitäisi saada hinnasto jostain... Koko päivän kävely alkoi uuvuttamaan pahemman kerran ja ajattelimme ottaa pienet siestat. Eipä jäänyt kovin pieneksi kun kumpikaan ei toiminut herätysmestarina. Heräsin tuossa vähän jälkeen yhdentoista eli eipä nämä muutaman tunnin siestat ainakaan unirytmiä korjanneet. Täytyy olla nyt jonkun aikaa hereillä ja mennä sitten nukkumaan, jos se auttaisi. Note to self: älä nuku päiväunia ennen kuin varmistat, että herätys pelaa. Muilta osin kaikki sujuu varsin mukavasti. Bangkok on julmetun iso kaupunki, jossa on joka suunnalla jonkinlaista kojua, kauppaa ja ravintolaa. Englantia näkee kylteissä ja listoissa yllättävän vähän ja täällä tunteekin olevansa taas neljävuotias, kun katsoo tekstejä eikä ymmärrä siitä mitään. Kaupungissa liikkuminen on vaivatonta, mutta kävellen kannattaa olla varovainen, ettei pääse hengestään auto- ja mopovilinän keskellä. Tien ylittämiseen hyvä ratkaisu on seurata jotain paikallista. Liikkumiseen on useita vaihtoehtoja: metro, skytrain, taksit, tuktukit sekä mopotaksit. Jos haluaa tulla huijatuksi, täällä se onnistuu. Erityisesti tien varsilla notkuvat tuktuk-kuskit tuntuvat tarjovan kaikenlaista heti kun erehdyt katsomaan heitä silmiin. Heihin kannattaa olla yhteydessä, jos kukkaron pohjalla on liikaa paalua. Nestettä menee hirvittävät määrät. Vettä saa olla juomassa koko ajan ja tuntuu, että sekään ei ole tarpeeksi. Lähtiessä täytämme vain pari pulloa, sillä kaupunki on täynnä kojuja joista vettä saa ostettua lisää. Asha Guesthousessa, jossa siis yövymme, ei ole langatonta verkkoa tarjolla. Täällä on kyllä internet-yhteydellä varustettuja koneita, joita saa käyttää mutta se ei paljon meitä auta. Yritämme varmaankin nukutun yön jälkeen etsiä jostain nettikahvilaa ja lähettää joitakin kuvia albumiin. Muutamaan nettikahvilaan törmäsimme jo tänään, joten eiköhän niitä löydy huomennakin. Täytyy vaan aina päivän alussa päättää, että ottaako mukaan kameravarusteet vai videokameran/kannettavan, sillä kaikkea ei viitsi koko ajan mukanaan kantaa. GPS-navigaattori ei toimi edelleenkään Bangkokin rakennusviidakossa, joten en viitsi pitää sitä edes päällä. Uskoisin, että matkan myöhemmässä vaiheessa reitit alkavat näkymään vähän paremmin.

Paikka: Bangkok, Thaimaa
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}