Kuuba 2018
keskiviikko 7. maaliskuuta 2018


Julkaistu kello 1.45

Minun on pakko saada ensi yönä kunnolla nukuttua. Tämä väsymys syö nyt niin paljon tästä reissusta kun pienet asiat alkaa korpeemaan niin hulluna. Pitänee siis purkaa kärtty päiväkirjaan erillinen nettiulinan muodossa. Niin kuin varmaan tässä vaiheessa huomasitte niin sain lähetettyä automatkakuvat päiväkirjaan. Käytin siihen yhden internet-kortin jämät ja aloitin sen jälkeen uuden tunnin kortin jolla touhusin ihan muita juttuja. Nettiyhteys tässä majapaikassa on kuitenkin ihan onneton: hidas, katkeilee ja edes chattailusta ei meinaa tulla mitään kun viestit jää lähtemättä tai eivät tule perille. Nyt tulee hieman nörttiasiaa tästä netistä. Netti toimii täällä langattomien tukiasemien kautta joihin ei ole minkäänlaista salasanaa. Kun laite yhdistää tukiasemaan tai viimeistään siinä vaiheessa kun yrität avata jonkin nettisivun niin sinut ohjataan nettisivulle jonne joudut kirjautumaan. Tässä kohtaa on syötettävä nettikortissa oleva tunnus ja salasana ja pam nettiyhteys on auki. Mikäli satut menemään selaimen kautta niin kirjautumisen jälkeen tulee näkymä joka kertoo paljonko kortilla on aikaa sekä juokseva kello joka näyttää kuinka kauan olet ollut yhteydessä. Tätä herkkua vaan ei pääse näkemään kännykällä, jossa kirjautumisikkuna katoaa näkyvistä heti kun kirjaudut sisään. Tällä kirjautumissivulla on myös uloskirjautumisnappi, mutta minun täällä oloaikana se ei ole koskaan tehnyt mitään. Jo Havannassa Leiny kertoi, että riittää että langattoman yhteyden pistää poikki ja aika lakkaa juoksemasta. Ja näin se todella on toiminut. Tämä aiheuttaa myös sen, että kaksi laitetta ei voi olla samalla koodilla yhtä aikaa netissä. Jos yrität sitä niin saat ilmoituksen että laite on jo yhteydessä. Tästä päästään sitten näiden majapaikkojen omiin nettiyhteyksiin jollainen täällä ja Viñalesin ensimmäisessä majapaikassa oli. Näissä mukaan tulee majapaikan oma tukiasema joka on sitten edelleen yhteydessä valtion härveleihin. Mysteeristä tässä on vaan se, että kun kuka tahansa kirjautuu omalla koodillaan sisään niin rekisteröidyksi laitteeksi ei suinkaan tule kirjautujan läppäri/puhelin vaan se majapaikan tukiasema. Tämän jälkeen kaikki jotka kirjautuvat siihen majapaikan nettiin, käyttävän tämän yhden kirjautuneen korttia. Tätähän Juanry selitti minulle jo Viñalesissa, että minun ei tarvitse kirjautua kun hän teki sen jo. Myös täällä majapaikan kaveri sanoi samaa. Mutta heti kun hänen kortti oli käytetty niin minun oli käytettävä omaa. Ongelma: milläs tässä kohtaa kirjaudut pihalle? Minulla oli jo Viñalesissa fiilis että yksi korteista katosi kuin tuhka tuuleen, ikään kuin nettiyhteys olisi jäänyt päälle. Sen jälkeen olen seurannut sitä ja pistänyt aina merkille paljonko olen kortista käyttänyt kun lopetan sen käytön. Ongelmia ei ole ollut - paitsi tänään. Kun aloitin viimeisimmän kortin, käytin siitä noin 10 minuuttia. Katkaisin sekä puhelimen että läppärin yhteyden ja lähdin lähimpään puistoon katsomaan jos siellä olisi netti. Ja olihan siellä! Kun yritin kirjautua tunnuksella sisään niin sain vaan ilmoituksen, että tunnus on jo kirjautunut sisään. Täh?! Siinä kohtaa äkkäsin, että kirjautumissivulta pääsee myös käyttäjätiedotsivulle joka ei aktivoi nettiä mutta näyttää jäljellä olevan ajan: 35 minuuttia. Jonnekin oli jo tässä kohtaa kadonnut 15 minuuttia. Koitin kirjautua monta kertaa omilla tunnuksilla mutta sain vaan saman ilmoituksen siitä että tunnus on jo netissä. Hetken rämpättyä kirjauduin uudestaan käyttäjätietosivulle: nettiaikaa jäljellä 25 minuuttia. Jonnekin hävisi taas 10 minuuttia. Toisin sanoen majapaikan reititin kirjautui minun tunnuksilla sisään mutta ei antanut minulle mahdollisuutta kirjautua ulos ja söi näin ollen sen minun tunnin. Oli nimittäin viimeinen kerta tällä reissulla kun kirjaudun noihin majapaikkojen omiin verkkoihin. Olkoonkin, että se tunti maksaa alle euron mutta en jaksa käydä jatkuvasti hakemassa uusia kortteja puhelinyhtiön toimistosta ja tällä hetkellä minun jäljellä olevat kortit on 5 tunnin kortteja. En todellakaan halua että nekin imetään kuiviin. Kiertelyn jälkeen itkin asiaa majapaikan ukkelille joka oli kovasti yllättyneen oloinen. Veikkaan että ei ollut eka kerta. Sanoi vaan, että huomenna hän aktivoi netin 6:30 niin voin käyttää tunnin hänen korttiaan. Kyllä varmasti herään nettiin siihen kellonaikaan :D Tulipas pitkä nettiulina.

Paikka: Matanzas, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 2.46

Pienen kävelykierroksen pohjalta ensihavaintoja Matanzasista. Tämä on samanlaista ruutukaavaa kuin Havanna ja kadut ovat myös numeroitu samalla tavalla. Erona Havannaan on se, että kadut ovat kapeita ja niiden vieressä olevat talot verrattain korkeita. Kadut eivät siis ole erityisen aurinkoisia ja rakennukset muutenkin vaihtelevia röttelöitä. Toinen kummallinen havainto: täällä näkee vammaisia ja kerjäläisiä. Lisäksi tämä oli myös ensimmäinen paikka missä minulle tultiin myymään huumeita ja saman kaverin kautta olisi saanut myös naisia rahalla. Kaveri itsessään oli kyllä tosi hyväntuulinen ja asiallisen siisti ja kun kerroin etten tarvitse mitään niin toivotteli hyvät päivät eikä jäänyt jankkaamaan. Siinä kävellessä myös toinen paikallinen kaveri heitti läppää, mutta hän halusi vain tietää minun hiuksista. Molemmat puhuivat englantia ihan ymmärrettävästi. Tämä näyttää kaupungilta josta puuttuu turistit ihan syystä - täällä ei taida olla oikein mitään :D Mutta ajoitus taisi olla hyvä, sillä täällä näyttäisi alkaneen eilen viisi päivää kestävät kirjamessut. Kadulla tuntuisi olevan musiikkia sekä kirjoja myyviä kojuja. Pitääpä katsoa jos vaikka eksyisi ihmettelemään touhua. Siinä majapaikassa lahnaillessa majapaikan ukkeli koputteli oveen. Koska ovi on lasia enkä pitänyt verhoa edessä, hän näki minun olevan koneella ja avasi oven. Hieman kyllä silti hämmennyin. Ei hän muuta halunnut kuin passin että saadaan sisäänkirjautuminen tehtyä. Sitä tehdessä kyselin valmiiksi kyytejä Varaderoon ja hän lupasi kertoa tarkemmin huomenna. Pääsee kuulemma 2 CUCilla (1,6 €). Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta joten se on varmaankin liian hyvää ollakseen totta. Sittenpä olikin aika syödä! Otin illallisen majapaikan toimesta ja päätös oli hyvä. Oli nimittäin Kuuban reissun parhaimmat mätöt. Ja suurimmat! Tänne tullessa kysyttiin ruokatoiveita sekä sitä, että haluaako sapuskan mausteisena vai ei. Sanoin vaan, että kunhan ei ole kalaa niin kaikki menee ja luonnollisesti mausteisena. Arvelin, että Kuuban tapauksessa se tarkoittaa ehkä vähän enemmän pippuria. Mutta ehei! Sain alkupalaksi tulista jalapeno-kana-keittiö. Sen jälkeen pöytään kannettiin jonkinlaista porsaskastiketta, tulisesti maustettua oliivi-jauheliha -sötöstä, riisiä, salaattia sekä habanero-guacamole-kastiketta. Jälkiruoaksi oli bataatteja jossain imeläliemessä sekä banaanilastuja. Ei mitään toiveita syödä kaikkea mutta pirun hyvää oli ja nälkä lähti! Mielialakin koheni heti. Taidan olla vähän yksinkertainen kun ruoka ohjaa mielialaa näin vahvasti :D Illallinen tarjoiltiin talon kattoterassilta josta näkee koko Matanzasin mukavasti.

Paikka: Matanzas, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.10

Mikä siunattu hiljaisuus! Illallisen jälkeen kävin sen verran kävelemässä, että pääsin puistoon lähettämään edelliset kirjoitukset. Siinä matkalla taas joku ukkeli suhisi minulle oviaukosta ja pyysi käymään. Vastasin vaan tylysti “No” johon äijä esitti vastakysymyksen: “Why not? Where are you going?” Niin kuin minulla pitäisi olla jokin erityinen syy miksi en ole kiinnostunut random-ukkeleiden huutelusta :D Siitä sitten majapaikkaan ja sänkyyn. Ajattelin lukea kirjaa, mutta päädyinkin ottamaan rennosti ja kuuntelemaan sitä kuulokkeet päässä ja silmät kiinni. Ei ehtinyt montaa kappaletta mennä kun olo alkoi olla sellainen että on parempi laittaa kuulokkeet pois ja alkaa nukkumaan. Sammuin samoin tein. Vedän rapsakat yhdeksän tuntia unta palloon niin että heilahti. Univelkaa oli nähtävästi vähän kertynyt. Nyt on fiiliskin sitten ihan toinen! Maailma hymyilee heti paljon paremmin kun ei tarvitse kantaa väsymystä harteillaan. Tämän päivän toimintasuunnitelmasta ei ole oikein mitään hajua. Koitin katsella Lonely Planetia, mutta ei täällä oikein mitään kovin kiinnostavaa nähtävää ole. Kirjassa kovasti puhutaan Mazantasin olevan rumban syntykoti, mutta sitten siinä ei kuitenkaan mainita mitään siitä, että vieläkö sitä musiikkia ja tanssia täällä jossain nähdä. Noh, täällä on ainakin pari baaria jossa pitäisi olla live-musiikkia useana iltana viikossa, joten ehkäpä käyn tsekkaamassa illanhämyssä sellaisen ja lisäksi sen kirjatapahtuman aktiviteetit. Päivä menee varmaan vaan hohhaillessa katuja kierrellen.

Paikka: Matanzas, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.52

Aamupala oli illallisen tavoin tarjolla kattoterassilla. Siinä terassilla vastaan tuli yksi talon pienistä kissoista jonka näin jo eilen illalla. Ystävällinen ja leikkisä tapaus ^_^ Pöytä oli katettu vasten aurinkoa mikä oli aluksi ihan mukava, mutta jo kahdeksan jälkeen aurinko tuntui kuumottavan niin että oli pakko kääntyä selin. Eilinen ikkunapaikalla tehty automatka on nimittäin tehnyt tehtävänsä: oikea käsi paloi ja naamakin otti väriä joskin siistyi pahimmalta käristykseltä. Ja kyllä, minulla oli rasvaa sekä naamassa että käsissä mutta liika on näköjään liikaa :D Aamupala kannettiin pöytään ihan hulluna: kananmunaa, leipää, hedelmiä, muroja, pullaa, kökkösiä, kahvia ja mehua (otin kuvan ennen kuin kaikki oli kannettu pöytään, hätähousu kun olen). En todellakaan jaksanut syödä kaikkea. Pakko muuten hehkuttaa, että kahvi täällä Kuubassa on tosi hyvää! Toki kahvipuristit lynkkaavat minut kun juon sen maidon kanssa, mutta café con leche eli maitokahvi nyt on vaan niiiiin hyvää. Täkäläinen kahvi on aika vahvaa mikä tuntuu toimivan tuon lämmitetyn maidon kanssa. Katselin siinä aamupalan sivussa karttaan kolme kahvilaa jotka vaikuttivat kiinnostavilta. Eilen löysin myös pankin sekä nettitoimiston joten pitää harkita, että tarkastelisiko netti- ja rahatilannetta täällä niin ei tarvitsisi kilpailla niin paljoa muiden turistien kanssa Varaderossa. Lisäksi ajattelin koittaa varata Playa Girónista majapaikan. Ykköskohteena on alueen kokeneimman sukelluskouluttajan kotona oleva huone, mutta eiköhän sieltä jotain muutakin löydy. Se sukelluskerhon 50 CUC / yö (40 €) ei oikein houkuttele. Kysyin aamupalalla majapaikan jannulta, että voisikohan hän auttaa majapaikka-asian kanssa ja kyllä kuulemma järjestyy.

Paikka: Matanzas, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 19.37

Lähdin tekemään pienen kävelyretken siinä toivossa, että näkisin Matanzasin hieman erilaisena kuin eilen. Ja kyllähän tämä vaan aika erilainen on näin aamupäivisin! Kaduilla on paljon enemmän hulinaa ja tavalliset ihmiset ovat liikenteessä. Paikka ei näytä yhtään niin hämärältä kuin iltaisin, vaikka ei tämä mitenkään uhkaava ollut silloinkaan. Taas joku jantteri tuli minua jututtamaan ja tällä kertaa tarjolla olisi ollut sikareita. Toisellakin kaverilla oli asiaa, mutta kun asia ei auennut espanjaksi eikä hän osannut englantia niin eipä sitä asiaa sitten enää ollutkaan. Vaikka kaupunki onkin paljon eläväisempi päiväaikaan, ei se muuta sitä tosiasiaa ettei täällä ole oikein mitään. Kadut ovat toki täynnä erilaisia pikkukauppoja, romuvarastoja, kampaamoja ja niin edelleen, mutta noin turistin näkökulmasta täällä ei mitään erityistä nähtävää ja koettavaa juuri ole. Niille, jotka haluavat nähdä ihan tavallista elämää niin siihen tämä on loistava paikka ja tästä syystä myös itse tykkään tästä omalla tavallaan. Kirjamessutkin näkyivät selvästi myös nyt päivällä. Kojut möivät erilaisia kirjoja ja niillä oli selkeästi erilaisia teemoja: lastenkirjoja, kokkikirjoja, sanakirjoja sekä tietysti hömppää. Yksi koju möi myös erilaisia poliittisia kirjoja sekä elämänkertoja. Luonnollisesti tarjolla oli runsaasti luettavaa Ernesto ‘Che’ Guevarasta, Fidel ja Raúl Castrosta sekä muista poliittisesti merkittävistä henkilöistä. Oli mukava huomata kuinka kiinnostuneita ihmiset ovat lukemisesta. Tapahtumalla oli selkeästi kysyntää sillä kojut pursusivat ihmisiä. Siinä hortoillessa koitin paikantaa baareja jotka rustasin aamulla ylös. Eivät olleet vielä auki. Kurvasin kuitenkin yhteen kahvilaan ostamaan vettä ja juomaan kahvit. Sellainen jännä Kuubaa leimaava piirre on jatkuva pula jostakin. Menetpä melkeinpä mihin tahansa ravintolaan niin sinulle saatetaan antaa pitkä ruokalista, mutta vain murto-osa ruokalajeista on saatavilla. Nytkin listalla oli olutta, virvoitusjuomia ja vaikka mitä, mutta kun pyysin kokista niin tarjoilija vastasi vain “sólo aqua”. Pelkkää vettä oli tarjolla. Onneksi sitä kahvia kuitenkin oli tarjolla kun kysymys kuitenkin oli kahvilasta :D Täällä ei juurikaan näy niitä hienoja kiillotettuja jenkkiautoja. Rähjääntyneitä versioita kyllä näkyy, mutta Ladat ovat selvästi enemmistössä. Kierroksen jälkeen tulin takaisin majapaikkaan selvittelemään viimeisen kohteen, Playa Girónin majoitusta. Majapaikan ukkeli oli sopivasti paikalla joten tsekkasin kalenterista päivämäärät ja rustailin yhden majapaikan numeron ylös. Paikka valikoitui omaksi suosikiksi siksi, että sitä pyöritti Girónin kokenein sukellusmestari. Ikävä kyllä huonetta ei ollut tarjolla 9 päiväksi. Majapaikan ukkeli sanoi, että hänellä on tuttu Playa Girónissa ja hän voi soittaa sinne. Jonkin aikaa posmitettuaan hän antoi puhelimen minulla ja siellä toisessa päässä oli kaveri joka puhui aivan loistavaa englantia. Kyselin hinnat, aamupalat, sukellukset ja sijainnit ja kaikki vaikutti asialliselta. Kaveri myös tuntui tietävän mistä puhui. Jos nyt en ihan vääri nymmärtänyt niin paikan nimi on Hostal Miguel y Odalys, mutta mistään oikeasta hotellista ei ole kysymys. Huoneella on hintaa se lähes vakioksi muodostunut 25 CUC (20 €) yöltä ja päälle 5 € aamupalasta. Sukellukset ovat kuulemma 25 CUC kappale ja hänen mukaansa se sisältää varustevuokran mitä en kyllä jaksa ihan uskoa. Girónissa ei ole ilmeisesti juuri mitään muuta kuin muutama majapaikka, sukellustoimintaa ja hieno hiekkaranta. Eli kaikki se mitä tarvitsen. Sukellukset toimivat kuulemma niin, että siellä on auto joka kerää aamulla sukeltajat eri majapaikoista ja vie sukelluskohteelle. Suurin osa sukelluksista tehdään rannalta käsin eikä veneestä. Tätä samaa sanoi myös Lonely Planet. Ilmeisesti tarjolla on myös joitakin veneellä käytäviäkin kohteita, mutta sen näkee sitten. Kuulostaa varsin rennolta tavalta päättää loma! Kysyin myös nettiyhteydestä ja kaveri sanoi, että sellainen ehkä löytyy hotellista. Sepä selviää sitten siellä. Mikäli sieltä ei löydy julkista verkkoa niin se meinaa sitä, että päiväkirjan julkaiseminen ei onnistu. Tekstiviestit luonnollisesti tavoittavat edelleen. Nyt minun pitäisi tehdä myös laskelmia, että paljonko tarvitsen rahaa ja nettiyhteyttä loppumatkalle, jotta voin hoitaa kaikki asiat joko täällä tai Varaderossa. Playa Girónissa tuskin kumpaakaan pystyy lisää hankkimaan.

Paikka: Matanzas, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.32

Liskoseikkailu! Olin aikeissa lähtee lueskelemaan kattoterassille ja laitoin ikkunan kiinni kun yläilmoista putoisi hieno vihreä lisko suoraan lattialle. Hetihän minun oli saatava siitä kuva vaikkei herra lisko nyt tainnut olla ihan samaa mieltä meidän yhteisistä suunnitelmista. Siinä se sitten pällisteli vara-akun päällä. Enhän minä sitä siihen tietenkään tohtinut jättää vaan takaisinhan se oli saatava ulos. En uskaltanut työntää sormiani siihen kun tiedä vaikka olisi kiukkuperse purrut, hehe. Koitin nostaa lieroa kirjan päälle mutta pirulainen otti ja juoksi takaisin seinään. Oli vaan sen verran tyhmemmänpuoleinen otus että hölmö kipitti taas ikkunalasiin sen sijaan että olisi mennyt aukinaisesta kohdasta ulos. Sitten piti vielä viipottaa niin paniikissa ettei räpylät pitäneet ja taas tultiin ilmalennon kautta maahan - läts! Tätä harjoitusta meidän piti tehdä muutamaan otteeseen ennen kuin sain pölvästin menemään oikeasta kohdasta ulos. Ja siihen se räpyläjalka jäi vielä hetkeksi poseeraamaan kuvaa varten. Sen verran oli kyllä hapan ilme, ettei urpo tainut ymmärtää että yritin vaan auttaa. Eikä se välittänyt kyllä minun kuvaussessioistakaan paskan vertaa :D Mutta mitenkä oli hieno vihreä hän! Saa kyllä maksaa osan huoneen vuokrasta ja meinaa enemmänkin täällä asustella.

Paikka: Matanzas, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 22.45

Kävin taas puistossa päivittämättässä matkiksen ja samalla soittelin Suomeen. Siinä puhelun loppupuolella joku varsin asiallisesti pukeutunut vanhempi mies höpisi jotain. Oletin että hän kysyi että saako penkille istua ja minä tein tilaa. Äijä tuli istumaan rööki kädessään, mutta ei hän sit kuitenkaan sytyttänyt. Eikä sen puoleen räplännyt kännykkääkään. Mietin siinä puhelun aikana, että harmi kun jäi kamera kotiin kun olisi ollut hyvä tilaisuus ottaa kuva paikallisesta. Heti kun lopetin omat touhuni ja aloin tehdä lähtöä niin mies alkoi höpistä espanjaa. Sanoin etten ymmärrä ja että puhuiko hän englantia, mutta tämä tapaus ei sitten tietenkään puhunut. Jatkoi kyllä selittämistä espanjaksi, teki syömiselettä käsillään ja näytti käsissään olevia kolikoita. Niinpä tietysti. Kerjäläinen. Halusin vaan kaverista eroon ja kun säilytin nettikorttia lompakossa niin jouduin sen joka tapauksessa kaivamaan esiin. Tuupasin kaverille 50 senttiä mutta arvelin, että jotain hänkin saa sen eteen tehdä ja kysyin sitten että missä tässä on lähin ravintola - itselläni kun alkoi olla vähän nälkä ja majapaikan illallinen on vasta seiskalta. Mies alkoi sitten kovasti taas selittää jotain ja lopulta lähti kävelemään ja viittoi tulemaan peräänsä. Arvelin sitten, että hän haluaa näyttää minulle missä se ravintola on. Ukko käveli puiston laidalla olevan rakennuksen ovelle ja muistin että matkaoppaassakin siihen oli merkitty ravintola. Ovi oli kuitenkin kiinni, mutta äijä vaan lampsi sisään ja viittoi minua tulemaan perässä. Ravintolahan se oli, mutta tyhjä sellainen. Ukko selitti keittiöstä astuvalle kokille jotain ja minulla ei ole mitään hajua mitä. Äijä katsoi ensin ukkoa ja sitten minua hieman hölmistyneenä sanomatta mitään. Sitten molemmat katsoivat minua. Minä olin vaan että no mitäs helvettiä ja lopulta kysyin kokilta, että onko niillä voileipiä. Ukko sitten sanoi vaan että koko ravintola on keskiviikkona kiinni. Ajattelin, että no tämähän meni taas putkeen, mutta tämä saakelin kerjäläinen vaan viittoi että mennään mennään seuraavaan paikkaan. Koitin sanoa että “ei” mutta äijä ei vaan kuunnellut. Koitin kaivaa Google Translatea kännykästä mutta ukko sanoi vaan “ei ei “ ja jatkoi kävelyä. Arvelin sitten, että no saakeli mennään sitten perässä. Eipä siinä mitään niin kauan kun äijä ei millekään syrjäkujille yritä viedä. Siinä sitten kävelin äijä perässä pari korttelia toiseen ravintolaan joka oli auki. Taas sama kuvio: äijä selittää jorinaa tarjoilijalle ja sitten molemmat katsovat minua. Minä koitan tehdä kansainvälistä “en tiedä yhtään mistä on kysymys” -elettä ja kysyn tarjoilijalta että puhuuko hän englantia. Eipä tietenkään. Ukko sen kun jatkaa selittämistä ja kohta tarjoilija tuo minulle ruokalistan. Ruokalistassa ei kuitenkaan ole listaa ruokalajeista vaan ateriakokonaisuuksia. Ymmärsin jopa mitä ne olivat, mutta en ollut tullut nyt syömään isoa ateriaa vaan jotain pientä. Sanoin ei kiitos ja heti tämä ukkeli alkoi taas selittää tarjoilijalle joka näytti vähintään yhtä hämmentyneeltä kuin minä. Tässä kohtaa kaivoin translaten esille ja kirjoitin siihen: “Minulla ei ole hajuakaan mitä tämä mies on vailla”. Nainen luki sen puhelimen ruudulta ja ilme kirkastui heti. Nainen sanoi miehelle jotain ja nyt mies näytti vähintään yhtä hämmentyneeltä kuin me kaksi äsken. Mies yritti selittää jotain mutta mitä nyt yhtään onnistuin äänenpainosta ja sanoista ymmärtämään niin lopulta nainen totesi miehelle, että nyt painu helvettiin siitä. Ja olin ymmärtävinäni, että mies oli ymmärtänyt minun ravintolakyselyn niin, että minä tarjoaisin hänelle lounaan. Se ei koskaan selvinnyt miksei mies koskaan ymmärtänyt minun “No” sanaa. Se kun tarkoittaa ihan tismalleen samaa englanniksi ja espanjaksi. Kun miehestä oli päästy eroon niin kirjoitin translateen, että haluaisin vaan sämpylän itselleni. Nainen nyökkäsi, sanoi “odota hetki” ja kävi keittiössä. Hetken päästä hän tuli kuitenkin takaisin ja sanoi ettei heillä ole voileipiä. Katsoin vielä uudestaan ruokalistaa pistääkseni mieleen mitä siellä oli tarjolla, mutta kiitin kuitenkin naista ja sanoin että ehkä huomenna. En tiedä onko minulla ollut vain huono tuuri vai mitä, mutta minua kyrsii jo nyt nämä kerjäläiset ja muut huutelijat. Tämä on juuri sitä mitä vihaan Egyptissä kun jokainen saakelin pyrkyri yrittää ukottaa tai vonkua turistin rahat ja Kuuba on ollut tästä täysin vapaa. Lieneekö kaikki laitapuolen kulkijat sitten tungettu tänne Matanzasiin :D Koko episodista jäi niin hapan maku etten jaksanut metsästää ravintolaa sen enempää. Painelin takaisin majapaikkaan ja arvelin, että ehkä täältä saa jotain pientä. Jos ei saa niin olen sitten ilman ja mupellan vaikka Suomesta kannettuja protskupatukoita kun en niihin ole vielä koskenut :D Siinä kotimatkalla vastaan tuli ehkä reissun söpöin kissanpentu, hihi!

Paikka: Matanzas, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}