Kuuba 2018
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018


Julkaistu kello 2.50

Kävin syöpöttelemässä sivukadun ravintolassa kanaleivän. Hassua miten nämä ruoat vaihtelee ravinntolasta ja ruokalajista toiseen. Tämä ravintola osasi tehdä tosi hyvää pastaa, mutta tuo leipä taas oli ihan surkea esitys. Noh, kyllä sillä nälkä nähti. Siitä sitten taas cuba librelle ja nettijuttuja töhöttämään. Tällä reissulla tajusin, ettei kyseessä olekaan naapuri joka sitä musiikkia luukuttaa. Naapurin keksin siitä, että eilen ohi kävellessä huomasin, että tien toisella puolella joku luukutti musaa aivan järkyttävän kovalla. Kun palasin majapaikkaan niin Sergio selvensi, että kyseessä on itse asiassa valtion järjestämä joka lauantainen ulkotapahtuma missä on musiikkia, juomista ja syömistä. Kuulosta tapahtumalta jonne olisi tehtävä visiitti kameran kanssa ja sopivasti aurinkokin alkoi laskea niin kuvaaminen voisi vielä onnistua. Kun Sergio oli paikalla niin kysyin joutaisiko polkupyörä huomiseksi lainaksi. Sehän vaan onnistui ja kun halusin nähdä kispan niin Sergion isä kaivoi sen varastosta. Luulin, että saisin jonkun rotiskon mutta sehän olikin oikein asiallinen maastopyörä: kunnon vaihteet, jouset, toimivat jarrut ja rengaissakin näytti olevan ilmaa. Sergio kertoi myös suuntimia mihin suuntaan kannattaa kitkuttaa. Nappasin kameran ja suuntasin kylän aukiolle joka oli suljettu autoilta kokonaan. Autotielle nousi kojuja ja keskellä aukiota oli jumalattomat PA-vehkeet josta pauhasi musiikki. Arvelin, että siellä olisi kovatkin bileet käynnissä mutta ei siellä ollut kuin pööpöileviä ihmisiä. Kuubasta kovasti kirjoiteltiin, että (kadulla) tanssiminen olisi joku juttu, mutta enpä ole siihen kyllä vielä tämän reissun aikana törmännyt. Näitä spontaaneja tanssisessioita näki enemmän Ecuadorissa. Tanssikursseja kyllä näkee tyrkyllä joka puolella, että ehkä en vaan ole sattunut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Siinä auringon laskiessa koitin saada linssin eteen parit paikalliset kasvot ennen kuin tulisi liian pimeää: kokkikolmoset paistelivat vartaita, vanhat jäärät pelastivat maailmaa kaljapullon ääressä ja pikkumimmit vohelsivat omiaan. Kylän koiratkin olivat kokontuneet kyttäämään maahan putoavia ruokapaloja. Lähtiessä satuin vielä sopivasti paikalle kun aukiolla liehuva Kuuban lippu laskettiin. Olen ihmetellyt roipetta mikä näkyy joidenkin vanhojen jenkkiautojen kojelaudalla. Torialueen keskellä oli pienen hetken yksi menopeleistä ikkuna auki joten sai tilaisuuden kurkistaa sisään. Kysymyksessähän oli tuuletin. Eihäpän tule kuuma kun autossa on ilmastointi :D Kun ilta pimeni liikaa niin hipsin takaisin hönnälle siirtelemään kuvia. Nukkumisesta on turha haaveilla niin pitkään kun aukion jenkka jatkuu, joten voipihan se olla että käyn siinä katsomassa millainen meiniki siellä on myöhemmin illalla. Se “kaverin paikka” jota Juanry minulle tarjotteli epäonnistuneen huonevarauksen korvikkeena olisi ollut tuon aukion laidalla. Olisi varmaan mielenkiintoista olla siellä nyt kun PA-vehkeet pauhaa 20 metriä ikkunasta :D

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.02

No myönnetään. Illalla meno oli vähän toinen. Nukkumisesta oli ihan turha haaveilla joten kävin kuvaa videota illan meiningeistä. Ja koska hidas netti niin tässä vaan tällainen pikkuklippi yhdestä parista.

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.28

Takkupäivä Viñalesissa alkamassa. Nämä valtion järjestämät bileet kestivät kahteen asti yöllä. Tai siinä kohtaa havahduin enkä kuullut enää musiikkia. Sitä ennen bassojytke pahasi ja DJ meuhkasi mikrofoniin. Muistan kuulleeni DJ:n selostaneen englanniksikin ja kiittäneen jotain poliittisia hahmoja mahtavista pippaloista. Eihän siinä mitään että lauantaisin on bileet ja nukkuminen venähtää normaalia myöhäisemmäksi - pitäähän sitä viikonloppuna juhlia. Asiasta tekee hieman ärsyttävää se, että kukkoja ei kiinnosta. Huuto alkoi joka tapauksessa heti viiden jälkeen, joten siinä oli kolme tuntia hiljaista välissä. Tämän lisäksi yöllä oli kolmaskin yllätyselementti enkä uskonut sanovani tätä Kuubassa ollessa: kylmyys. Olen tähän asti nukkunut ohuen lakanan alla, mutta nyt oli keskellä yötä kaivettava peitto esiin koska täällä oli oikeasti kylmä! Ja on edelleen. Suihkusta tulee kyllä lämmintä vettä mutta ei suomalaisilla standardeilla. Heräsipähän aamuun! Toivottavasti bileitä ei ole ensi yönä niin sietää noita kukkojakin paremmin. Kylmyyteen olen nyt varustautunut :) Nyt pitäisi tsekata millaisen aamupalan mummo on loihtinut ja sit alkaa valmistautua pyöräilyyn. Odottelen kyllä, että tuo saksalainen pariskunta syö ensin koska he näyttävät nauttivan aamiaiseksi röökiä. Tuollaisista ruokapaikka röökaajista tulee aina mieleen video jonka näin vuosia sitten netissä. Videossa mies hilautui röökaajien viereen bussipysäkillä, ravintoloissa yms ja turautti oikein äänekkään tekopierun. Seuraus oli aina sama: röökaajat olivat ihan ällöttyneitä ja pöyristyneitä siitä kuinka mies kehtasi tulla heidän viereen haisemaan. Dun dun dunnn...

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.43

Jos ei aamun kylmyys ja kukon rääkyminen herättänyt niin aamukahvi herätti. Oli sen verran äkäistä tervaa :D Ei taas valittamista aamupalasta. Mikäpäs siinä juodessa kun kolibrit hyrrää nenän edessä. Koitan saada jossain kohtaa kuvan niistä :)

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.56

Aamupalan jälkeen Sergion isä kiikutti minulle pyörän. Ei muuta kuin reppu selkään, vettä pulloon ja menoksi! Kylläpä matka eteneekin vauhdilla! Vaikka pyörä on liian pieni ja vähän vänkyrä niin kyllä sillä vaan hurautti 10 km päähän ihan heittämällä. Pyörän selässä ilmavirta viilentää mukavasti niin ei ole (vielä) niin kuumakaan. En totta puhuen viitsi paljon tämän kauemmaksi lähteä koska vettä on vaan yksi puolen litran pullo, keskipäivän aurinko lähestyy enkä halua olla jossain hevonpersiissä jos kumi sattuu puhkeamaan. Matkalla tuli vastaan pari luolaa, mutta arvelin että on turvallisempaa käydä niissä paluumatkalla niin olen lähempänä Viñalesta. Niistä saa myös vesitäydennystä. Mietin vaan, että mihin uskaltaisin jättää pyörän koska minkäänlaista lukkoa en saanut mukaan… Täällä on muuten majapaikkoja vaikka millä mitalla myös täällä maaseudulla. Jos haluaa yöpyä ihan oikealla ranchilla lehmien, härkien, hevosten, peltojen ja maajussien ympäröimänä niin täällä se onnistuu. Eikä ole turistiryysistä. Ruokaakin saa, sillä lähes jokainen majapaikka sitä tarjoaa ja oli tuossa ihan ravintoloitakin. Aika unelmakohde sille joka haluaa lomaltaan hiljaisuutta, aurinkoa ja turistien puutetta :D Nyt taidan kääntää sykkelin ympäri ja lähteä katsomaan ne luolat.

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.26

Pyöräilin samaa tietä takaisin ja pysähdyin ensimmäiselle luolalle. Tässä on tien molemmin puolin rakennuksia: luolan puolella on erillinen ravintola ja toisella puolen drinkkikatos sekä parkkipaikka. Kurvasin parkkipaikalle ja joku nainen opasti, että voin jättää pyörän tähän. Jotenkin en vaan tunne hyväksi ajatukseksi jättää toisen pyörää vartioimatta ja lukitsematta. Päätin tuumailla asiaa hetken ja ryystää katoksessa kokiksen. Näköjään tätä paikallista TuKolaa saa sokerittomanakin. Siinä samalla tsekkasin paikallisen turistibussin reitin ja aikataulun. Bussiin voi käsittääkseni vaan hypätä kyytiin ja se kiertää kaikki tunnetuimmat turistikohteet. Jos tulisin sillä niin ei tarvitsisi murehtia pyörästä. Yhtä äkkiä kuulin luolan suunnalta aivan jumalatonta möykkää. Joku hillitön turistilauma meni tovi sitten luolaan ja melu on nyt sen mukainen. Joissakin näissä luolissa voi myös uida joten olisiko siitä kysymys. Nautin nyt mieluummin tuulen huminasta kuin älämölöstä, joten taidan ryystää limpparin naamariin ja jatkaa aurinkoista pyöräretkeäni :)

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 19.18

Pysähdyin lopulta toiselle luolalle. Selvästikään tämä ei ollut niin suosittu paikka tai sitten olin siellä oikeaan ajankohtaan. Luolan suuaukolla oli pieni baarin tapainen ja siihen maksettiin myös sisäänpääsymaksu: ulkomaalaisilta turisteilta 3 CUC (2,4 €) ja paikallisilta 5 CUP (0,15 €). Aika lupsakka tuplahinnoittelu. Noh, maksoin minä sen silti että näkisi minkälaisesta luolasta on kyse. Luola, El Palenque, oli jonkinlainen orjien suojapaika espanjanlaisten röykyytyksen aikaan. Tästä syystä luolaan oli viritelty jonkinlaisia orjapatsaita ja luolan suuaukolla oli aseita ja sen sellaista. Luola ei ollut järin pitkä tai noin muutenkaan mitenkään kovin erikoinen, mutta ulostullessa vastassa oli kaksi jannua jotka puhuivat hämmentävän hyvää englantia. He kysyivät, että haluisinko nähdä paikallisen orjien tanssiesityksen. Videotakin sai kuulemma ottaa. Vastasin automaatiolla kyllä tajuamatta, kuinka vaivautunut tilanteesta tulisi kun äijät esittäsivät minulle tanssinsa - muuta yleisöä kun ei ollut. Toinen ukoista hyppäsi rummun ääreen ja toinen pisti tanssiksi. Molemmat jollottivat kovaan ääneen. Alun hämmennys muuttui vielä suuremmaksi hämmennykseksi kun tanssiva sälli nappasi kaksi puukalikkaa ja sytytti ne tuleen. Sitten hän kuljetti niitä palavia tikkuja pitkin kehoaan, käsiään, päätään ja minä vaan odotin että mihinkähän tämä show oikein päättyy. Lopulta hän työnsi ensin toisen ja sitten toisen tikun housuihinsa ja sammutti liekit sillä. Balls of fire! Koko episodi on minulla videona mutta voipi olla etten ala sitä näillä nettiyhteyksillä lähettelemään. Noin jälkifiilis koko luolaepisodista oli sellainen mikä minulle usein tulee turistinähtävyyksistä: ei ne minua oikein sytytä ja nautin paljon enemmän itse pyörällä ajosta, paikallisen maaseudun pällistelystä ja mikään tästä ei maksa mitään (paitsi pyörän vuokran, tietysti). Pyöräkin oli tallella, joten eikun satulaan ja kohti kotia. Se mikä mennessä oli mukavan vilvoittava tuulenvire oli nyt hiostavan kuuma hönkäys. Keskipäivän aurinko alkoi taas pistää parastaan ja sen kyllä tunsi. Hiki virtasi ja virtuaalitaputin itseni selkään siitä etten lähtenyt hortoilemaan sen pidemmälle. Pääsin kuitenkin kunnialla Viñalesiin ja olin jo naapuritalon kohdalla kun… Poliisi. Virkapukuinen, vakavailmeinen jannu osoitti minua sormella ja viittoi tulemaan luokseen. Hän sai juuri kirjoitettua sakon jollekin paikalliselle ja otti minut seuraavaksi käsittelyyn. Kaveri seisoi pitkä tumma asu päällä suorassa auringonpaahteessa. Tässä vaiheessa minulla ei ollut harmainta hajuakaan mitä olin tehnyt väärin: kypärää ei käyttänyt kukaan, liikennevaloja ei ollut, tulin T-risteyksestä eikä ollut muita väistettäviä. Oletan, etten ajanut ylinopeutta :D Kysyin että puhuu söör mister poliisi englantia ja eipä puhunut. Arvelin että tästä tulisi mielenkiintoista. Poliisi alkoi kirjoittaa lappua sanomatta minulle sanaakaan. Odottelin että saisin jotain informaatiota mitä olin tehnyt väärin mutta poliisi ei sanonut mitään, kirjoitti vaan. Kysyin espanjaksi että minkäs verran sitä sakkoa on tulossa, mutta poliisi ei vastannut siihenkään mitään. Noh, odottelin sitten kiltisti. Lopulta ukkeli nosti katseensa ja totesi “sesenta euros” eli 60 euroa. Pistin kaikki olemattomat näyttelijänlahjani peliin, koitin tehdä parhaimman järkytysilmeeni ja toistin summan hänen perässään ja painotin vielä, että kyseessä oli euroja. Tyhmä turisti -kortti käyttöön. Poliisi vakavalla naamalla toisti summan vielä kerran johon minä sitten englanniksi, että mistäs hyvästä tämä pikavoitto nyt on tulossa. Siinä kohtaa poliisi osoitti sormella selän takana olevaa yksisuuntaisen liikennemerkkiä. Täällä (niin kuin Havannasakin) jotakuinkin kaikki kadut ovat yksisuuntaisia MUTTA olen huomannut että pyöräilijät siitä vähät välittävät. No minä tietysti mussuttamaan, että koskeeko se pyöriäkin ja koitin korostaa järkytysilmettä niin kovaa että naamaan koski. “Sí, sí!”, totesi poliisi. No minä sitten vaan sujuvasti valehtelin englanniksi, että ei minulla ole nyt tuollaisia euroja. Poliisi kysyi passiani joka minulla onneksi oli mukana. Virkamies sitä kovin kiinnostuneena tutkaili ja pyöritteli. Katseli myös välissä olevaa turistikorttia. Meinasin jo kysyä, että mitäpä hän sieltä koittaa etsiä kun poliisi kysyi: “Finlandés?”. “Sì”, minä pontevana vastasin. Sen sanottua sain passin takaisin. Sen perään poliisi selitti vielä espanjaksi, että katu on yksisuuntainen eikä sitä saa ajaa kuin yhteen suuntaan ja teki käsillään tämän reissuilla tutuksi tulleen “Noh, suksihan nyt helvettiin siitä” -eleen. En saanut lappua mukaani eikä poliisi minun nähdäkseni ottanut passistani mitään ylös joten oscarin arvoinen näyttelijäsuoritukseni taisi tehdä tehtävänsä :D Ja vaikka hän olisi jotain tietoja minusta ylös ottanutkin niin vaikea nähdä miten tässä maassa tuo tieto kulkisi mitenkään järkevästi Havannan tulliviranomaisille asti kolmessa viikossa. Tai missään ajassa. Tai vaikka kulkisi niin ketä kiinnostaisi? :D Näin se rikollisen ura alkaa. Jos olin hiessä jo aikaisemmin niin siinä suorassa auringonpaahteessa poliisin kiusattavana oleminen puski kahta kauheampaa soijaa pintaan. Siispä hönnään ja suihkuun! Reilut 20 km tuli pyöräretkelle matkaa.

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}