Kuuba 2018
torstai 22. maaliskuuta 2018


Julkaistu kello 0.42

Ahiii kun oli hyvä pizza! Kysyin vielä tarjoilijalta, että löytyiskö jotain mausteista kastiketta ja sieltähän löytyikin itse tehty chiliöljy. Kyllä siinä kelpasi taas porsastella. Palkitsin itseni hyvästä possuilusta mojito-lasillisella. Ihan hirveän pahaa ei ollut sekään :D Tuossa kuvia plärätessä tuli mieleen, että näinpäs hauskan ja tympääntyneen näköisen kissan. Pään karvat oli mustaa mutta kroppa sitten jotain likaista ruskeaa. Vähän kuin olisi ottanut toiselta kissalta lärvin ja toiselta persetin ja kursinut ne yhteen. Naama oli sen näköinen ettei voinut paljoa vähempää kattia kiinnostaa :D

Paikka: Havana, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 2.53

Kävin vaihtamassa huoneessa vähän pidempää vaatetta kun ilma tuntui viilenevän siihen malliin ettei shortseissa kohta tarkene. Sitten lampsin takaisin ravintolaan kuuntelemaan musaa ja nautiskelemaan pari drinkkiä. Tilasin taas tuttuun tapaan piña coladan. Siinä ekat hörpyt otettua mietin, että no jo on kumman makuista. Koitin sitten sekoitella drinksua mutta outo maku ei vaan ottanut kadotakseen. Vähän sellainen miltä pakettijäätelön kanteen tarttunut jätski maistuu kun siihen on tarttunut pakastimesta jotain paskan makua. Arvelin sitten, että ehkä mulla on vaan makunystyrät nyt jotenkin vinossa ja odottelin tovin. Siinä venttaillessa pändi alkoi soittamaan ja parin biisin jälkeen yksi pöytäseurue ryntäsi lavalle ja pisti tanssiksi. Arvelin ensin että he vaan keksivät lähtee, mutta nopeasti huomasin että niillä olikin ihan suunniteltu koreografia. Ja tietenkin minun inhoksi ja kauhuksi he alkoivat pyytää asiakkaita mukaan. Lienee sanomattakin selvää, ettei näillä hiuksilla pysty olemaan näkymätön joten tietysti minuakin pyydettiin. Koska olen sellainen heittäytyvä ja kaikkien katseen edessä olemisesta nauttiva tyyppi, niin luonnollisesti kieltöydyin. Useasti, kun eivät kerrasta uskoneet :D Joku onneton yksin syömässä ollut naisturisti oli minua helpompi kohde ja hän päätyi sitten lavalle. Olisin kuollut sinne :D Kun show lopulta loppui niin tarjoilija sattui kävelemään ohi ja sanoin että piña coladassa on jotain vikaa. Hän puhuu kyllä ihan kelvollista englantia joten en tiedä oliko kyse kielimuurista vai vaan hämmennyksestä mut hän ei meinannut aluksi ymmärtää että drinkki maistuu persvaolle. Lopulta se kuitenkin avautui myös hänelle ja vaihdoin drinkkini cuba libreen. Tämä onkin nyt sit aivan ristuksen vahvaa. Bändin nainen tuli taas väliajalla keräilemään tippejä ja jututtamaan. Aivan niin kuin joka ikinen ilta aikaisemminkin, hän(kin) yritti houkutella minua tanssimaan lavalle. Voidaan kaikki yhdessä miettiä mitä vastasin. Lisäksi hän sanoi minun näyttävän väsyneeltä. Kun olen tässä levännyt kohta neljä viikkoa ja nauttinut auringosta niin en osannut sanoa kuin että kiitos ja että se on vaan minun naama. Tätä kommenttia kuulee aika usein joten nähtävästi minä näytän sitten nykyään väsyneeltä. Tavallaan vähän ärsyttävää kun illasta toiseen hiillostetaan samasta tanssiasiasta. Vaikka yrität sanoa että tykkään kuunnella musaa ja kerrot että he soittavat kivasti niin jää silti sellanen fiilis että oon ihan paska tyyppi kun en hypi hillumaan lavalle. Ekat pari kertaa meni jonkinlaisena vitsinä mut se alkaa vähän ärsyttää kun saa vaan nyrpeää naamaa vaikka sanot mukavia asioita toisista. Noh, tämä jähmeä cuba libre kun on hengitetty sisuksiin niin sit joutaa huoneeseen mörmöttää niin jaksaa huomenna tehdä sen kartsakierroksen Leinyn kans. Leiny olikin miettinyt mulle oman räätälöidyn reissun johon änkesin mukaan vielä pari omaa toivetta :D

Paikka: Havana, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 4.13

Tulin hönnälle, pesin hampaat ja siinä sänkyyn asettuessa tajusin yhden jutun. Näillä ei täällä ole lainkaan samanlaista hiljaisuuden käsitystä kuin meillä Suomessa. Tätä on ehkä tullut mietittyä tai ainakin havaittua ohimennen aikaisemmillakin matkoilla, mutta nyt se jäi jotenkin ihan erityisesti mielen päälle. Minulle hiljaisuus merkitsee sitä, että kun tulen töistä kotiin ja vedän ulko-oven perässä kotiin niin en kuule kertakaikkiaan mitään. Ehkä keittiön jääkaappi-pakastin saattaa hurista, mutta siinä kaikki. Voin laittaa jotain leppoisaa musiikkia hiljaisella soimaan ja sen ei tarvitse kilpailla tai peittää alleen mitään muuta ääntä. Uskoisin, että näin se on suurimmalla osalla suomalaisista riippumatta siitä asutko kerros-, rivi vai omakotitalossa. Asia, mitä ei tule niin kauheasti siellä kotona ajatelleeksi kolmikerroslasien ja paksujen äänieristysseinien ympäröimänä. Täällä mistään tuollaisesta ei voi edes haaveilla. Äänieritystyksen käsitettä ei käytännössä edes ole, sillä ikkunalaseja ei ole, ovet ovat onnetonta pahvia ja seinät jotain ihme kivimateriaalia joka tuntuu lähinnä kuljettavan ääntä sen sijaan että se eristäisi sitä. Lisää tähän yhdistelmään maaseutujen sekä syrjäkylien kukot ja koirat tai kaupungien autot ja ihmiset niin se tarkoittaa parhaimmillaankin vain muutamaa onnetonta tuntia 00:00 - 05:00, jolloin ulkopuolisten aiheuttama melu on minimissään - silloinkaan ei puhuta hiljaisuudesta. Ehkä täällä olevat ihmiset ovat vaan tottuneet siihen ja niille se on vaan taustahuminaa mikä minulle on unesta herättävää melua. Jotenkin tosi outoa, että kun joku puhuu naapuritalossa niin pystyn kuulemaan sen täysin. Fiilis on vähän sellainen kuin menisi Helsingissä keskelle Mannerheimintietä, pistäisi pahvin asfaltille ja alkaisi siihen nukkumaan. Kaikki autojen äänet, ihmisten pölinät, puiden kahinat ja eläinten ääntelyn kuulet niin kuin se olisi vieressä. Eri maiden ja paikkojen välillä tuntuu silti olevan eroja. Sanoisin, että Kuuba on verrattain hiljainen paikka vaikkapa Egyptiin verrattuna, jossa kaikki auton merkkivalot korvataan tööttäilyllä. Toisaalta taas myös sen kuuluvan äänen luonteella on aika iso vaikutus. Esimerkiksi Malesian sademetsän sirkojen sirkutus on oikeastaan aika rentouttavaa. Tässä vaiheessa päiväkirjaa jokainen tietää mitä ajattelen kukoista :D Ehkä nämä on niitä asioita mitä matkailun myötä taas osaa arvostaa kotimaassaan. Kun on viettänyt neljä viikkoa niin, ettei ole nukkunut ensimmäistäkään yötä ilman heräilyä niin kieltämättä se oman makuuhuoneen hiljaisuus on jotain mitä oikeasti odottaa :) Illan ajatustenvirta. Toivottavasti tänä yönä tänne ei tule turisteja keskellä yötä mölyämään tuohon oven taakse. Over and out!

Paikka: Havana, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.46

Ei olisi nähtävästi pitänyt kirjoittaa tuosta hiljaisuudesta kun heti se kostautui. Tänä yönä ei tullut turisteja keskellä yötä, mutta paikan omat ihmiset pitivät huolen siitä, että olen valvonut taas viidestä eteenpäin ja taas ajellaan reilun kuuden tunnin yöunilla. Täällä on siis kaksi mummelia, joista toinen on paikan omistaja Rosabel ja toinen sitten joku muu, ehkä hänen äitinsä. Kumpikin tuntui pomppaavan hereille viiden aikaan eikä mitään hajua mitä tekemään, mutta villisti arvelen, että aamupalaa. Täällä paiskottiin mikron ovia, astioita ja mikä parasta huudeltiin huoneesta toiseen niin kuin kello olisi 12 päivällä. Sitten kylään tuli joku kolmaskin henkilö joka toi nähtävästi jotain tavaraa. Kun hän oli ulkona alhaalla niin hänen kanssa juteltiin sitten huutamalla. Tätä keskustelua ja huutelua jatkui sitten ainakin sen puoli tuntia. Se pitikin huolen siitä, ettei ollut enää suuria toiveita saada uudestaan unesta kiinni. Kun mummot lopulta lopettivat älämölön niin koirat alkoivat haukua, pihalla jotkut ihmiset pitivät mekkalaa, autojen varashälyttimet huusivat ja ihmisten herätyskellot alkoivat piipata. Kuten eilen kirjoitin, täällä ei ole minkäänlaista äänieristystä joten kuulen aivan selvästi toisten ihmisten herätyskellot naapuritalosta. En minä niihin ehkä heräisi jos olisin sikeässä unessa, mutta selvästi ne kuulee noin hereillä ollessaan. Tänne tullessa ehdin hetken intoilla siitä, että huoneesta on suora pääsy parvekkeelle, mutta sekin ilo tapettaan sillä, että siellä parvekkeella tai sitten sen alapuolella tupakoidaan joten täällä haisee rööki vähän väliä. Kyllä, odotan todellakin sitä hiljaisuutta mikä kotona vallitsee. Nyt väsyneenä ehkä vieläkin enemmän kuin eilen illalla. Mutta hei, ainakin nyt näytän väsyneeltä ihan syystä! :) Ihmetyttää vaan tässä koko touhussa se, että noidenkin mummelien kohdalla ei voi kyse olla siitä etteivätkö he tietäisi ettei täällä ole minkäänlaista äänieristystä - hehän ovat asuneet täällä koko ikänsä. Kysymys on pakko olla siitä, että heitä ei vaan kiinnosta. Ilmeisesti näin täällä on opittu toimimaan, että kun minä herään viideltä niin minun on ihan OK herättää 20 muuta ihmistä omalla älämölöllä. Elävätköhän nämä ihmiset jatkuvassa univajeessa, nukkuvat tulpat päässä vai tottuuko tähän oikeasti? Iltavirkut ihmiset harrastavat omaa mölyään puolille öin ja aamuvirkuille se aloitusaika tuntuu kaupungista riippumatta olevan viideltä niin ei siihen jää kuin viisi tuntia “hiljaisuutta”. En tainnut siitä silloin mainita, mutta Matanzasissakin katukauppias alkoi myymään jotain helvetin kökkösiä kuudelta. Ja miten hän sen teki? Käveli pitkin katuja, puhalti jalkapallopilliin ja huusi että hänellä on kökkösiä kaupan. Nyt aamupalalle. Yhdeksältä pitäisi treffailla Leiny sen minun reissun ensimmäisen majapaikan edessä :)

Paikka: Havana, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.59

Huih miten aika hurahti! Aamupalan jälkeen lampsin tuttuun osoitteeseen vanhan majapaikan eteen jossa Leiny odottelikin minua. Lähdettiin siitä kävelemään ja käytiin tutustumassa Havannan suureen hautausmaahan, joka itsessään mahdollistaisi yhden päiväretken. Ei kuitenkaan menty sisään koska se maksaa ja sanoin ettei se minua niin paljon kiinnosta. Siellä on kuitenkin hirveä määrä tunnettuja ja merkittäviä historian henkilöitä ja myös ihan tavallisia tallaajia mikäli heidän sukunsa on joskus sieltä hautapaikan onnistunut saamaan. Aikamoinen kompleksi! Sitten käveltiin Havannan poliittiseen keskukseen, jossa tehdään kaikki suuret päätöksen ja jossa on myös aukio, jonne kaikki ihmiset kokoontuvat suurten (poliittisten) tapahtumien aikaan. Aika jännittävä sitä oli siinä portailla seistessä miettiä miltä paikka näyttää kun tuhannet ihmiset täyttävät kadut. Käytiin myös Kuuban korkeimmassa rakennuksessa. Harmi vaan kattotasaanteelle ei päässyt joten kuvia piti koittaa räpsiä likaisten lasien läpi. Vaikka Havanna tuntuu aika pieneltä kaupungilta niin yläviistosta tajusi, ettei tämä nyt ihan niin kamalan pieni olekaan - ainakaan pinta-alaltaan. Siitä käveltiin sitten puiston ohi joka näytti tosi viihtyisältä. Leiny selitti, että se on kasvitieteellinen puutarha jonne on kerätty hirveä määrä erilaisia puu- ja kasvilajeja. Kysyin sitten, että voiko sinne sisään mennä ja Leiny sanoi, että totta kai. Portilla sitten meitä oli vastassa mies joka sanoi, että paikka on tällä hetkellä suljettu eikä avoin yleisölle. Leiny siinä sitten jonkun tovin haasteli espanjaa miehen kanssa ja sanoi minulle lopulta, että voidaan mennä sisään mutta hän kulkee meidän mukana oppaana. Sehän minulle sopi. Kun oltiin kävelty ehkä 15 metriä niin kaveri alkoi selittää kasveista ja puista ihan täydellisellä englannilla. Käveltiin koko puutarha läpi ja täytyy sanoa, että se oli koko Kuuban reissun siisteimpiä paikkoja ja kenties myös siistein elämys. Kaveri osasi kertoa tosi kivoja juttuja ja koko puutarhassa ei ollut ketään muuta kuin me! Mukavan hiljaista ja tosi kaunista. Harmittelin kun silloin edellisellä kierroksella otin Leinystä kuvan mutta hänellä oli aurinkolasit päässä. Arvelin, että tämä on täydellinen paikka korjata virhe ja otin siinä rehujen keskellä sitten uuden kuvan ja tällä kertaa ilman laseja, hehe. Siinä samalla Leiny sitten kertoi, että koko kierros oli ihan epävirallinen ja että meidän pitää maksaa oppaalle salaa, tsih. Siinä sitten kuvan otettua palattiin takaisin oppaan luokse ja minulla oli valmiina 10 CUCin seteli kourassa piilossa. Kättelin ukkoa ja kaveri nappasi setelin lennosta kuin vanha tekijä ja iski samalla silmää :D Oli kyllä tosi mukava kaveri ja tosi kiva ja rentouttava käydä siellä vehreässä puutarhassa! Sitten napattiinkin taksi ja ajeltiin vanhaan Havannaan. Sielläkin käytiin katselemassa paikkoja joita ei viime reissulla katsottu. Kun en kaikki historian detaileja muista niin en edes yritä niitä tässä selittää. Käytiin kuitenkin kierroksen jälkeen hoitamassa ne minun räätälöidyt tarpeet: sikareita, rommia ja postikortteja. Ja kaikki saatiin hoidettua. Nyt on sitten tuliaiseksi niitä “aitoja havannalaisia” sekä Kuubalaista rommia jota ei saa Alkosta. Se on sitten eri asia miten minä saan ne ängettyä laukkuun :D Käytiin sitten lopuksi vielä ryystämässä kokikset ravintolassa, joka sijaitsee yhden vanhan rakennuksen katolla. Oli reissun kalleimmat kokikset mutta sieltä näki Havannan vanhaa osaa ihan kivasti. Yritettiin mennä sinne jo matkan alussa, mutta silloin sinne ei päässyt. Leiny tosin arveli, että hovimestari sanoi niin vain siksi että arveli ettemme ostaisi mitään. On kuulemma tosi tyypillistä käytöstä Kuubassa. Kun limpparit oli ryystetty niin Leiny nappasi meille taksin ja ajeltiin takaisin tänne Vedadon kaupunginosaan missä tämä majapaikka on. Samalla selvitin Leinylle huomisen erikoistarpeet: olisi kiva tehdä myöhäinen check-out niin, että voin käydä täällä suihkussa, lyödä päälle pitkät vaatteet ja poistua ulkoilmaan auringonlaskun jälkeen. Leiny lupasi soittaa tämän paikan omistajalle, Rosabelille, ja selvittää asian. Jos se ei täällä onnistu niin Leiny sanoi että voin viedä romuni hänen ja Alexin asunnolla ja tarvittaessa käydä siellä suihkussa :D Hän lupasi myös hoitaa taksin lentokentälle. Ei voi kyllä todeta muuta kuin että jotta Kuubasta tulisi oikeasti jämerä ja hyvin toimiva turistikohde niin se kaipaisi kipeästi Leinyn kaltaisia ihmisiä. Kuinka mukavaa käydä paikoissa ja nähdä kaikkea kun mukana on ystävällinen ja avulias paikallinen, joka tuntee kaikki kiemurat eikä yritä joka käänteessä huijata! Ja puhuu lisäksi tosi hyvää englantia ja auttaa mielellään myös muissa matkalla tulevissa asioissa. Selkesti reissun parhaita kokemuksia ja hyvänä kakkosena tulee Viñalesissa ollut Sergio. Näitä lisää! Koska kuvasin koko päivän kameralla ja koska olen laiska niin kuvat ovat vielä siirtämättä. Laittelen niitä vähän myöhemmin kunhan jaksan.

Paikka: Havana, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}