Kuuba 2018
maanantai 19. maaliskuuta 2018


Julkaistu kello 0.23

Vallan hurjistuin ja päätin lähteä illalla ulos. Heti pihalle astuttua kuulin, että jostain soi tavallista kovempaa musiikki. Uteliaisuus voitti ja lähdin selvittämään mistä musiikki kuului. Kahden päätien risteyksessä huomasin, että rannalle päin menevän tien reunalla olevassa baarintapaisessa on jotain äksöniä ja musiikki tuli sieltä. Sinne oli viritelty valoja ja kaikkea. Arvelin että sehän se olisi hyvä paikka piña coladalle. Kun pääsen noin 15 metrin päähän paikasta niin mukava musiikki muuttui autotune-räpiksi ja siinä kohtaa huomasin myös, että paikassa ei ole ketään. Lisäksi äänenvoimakkuus väännettiin tappiin niin että paikan ravintolapuolella kuului lähinnä korvia vihlova bassopörinä. Ei minun juttu. Käännyin kannoillani ja koska baariin oli kohtuullinen kävelymatka niin en jaksanut sitten lähteä enää mihinkään muualle vaan lampsin takaisin kotiin katsomaan Jason Bournea. Se siitä kurittomasta suunnitelmasta :D Tämän päivän sukellukset tehtiin uudella kohteella, Play Coralilla. Keskuksessa pörräsi koira joka kävi kovasti hillumassa bussinkin kyydissä ennen lähtöä. Bussi polkaistiin käyntiin mäkistartilta (avainta kun ei ole) ja sen jälkeen tehtiin pieni lenkki ja otettiin matkustajat kyytiin. Tämä koiruli juoksi bussin perässä koko lenkin ja kun matkustajat tulivat kyytiin niin niin tuli myös hurttakin :D Sinne se sitten lähti kohti sukellukohdetta ja viilenteli itseään ilmavirrassa (ikkunoita tai ovia kun ei ole). Päästiin alueen Punta Perdíg -turistirannalle kun bussi pysähtyi. Ihmettelin hetken että mikäs tämä juttu on ja sitten kuski ja oppaat alkoivat huutaa jotain. Koira nousi pystyyn, hyppäsi pihalle ja me jatkettiin matkaa. Minulle selvisi siinä että koira oli bussikuskin ja sen vaimon ja nähtävästi vaimo työskenteli siellä rannalle ja koira meni hänelle sinne kaveriksi. Koirataksi :D Sukelluksilla oli taas yksi härväys missä nähtävästi sekä maski vuoti että painoja ei ollut tarpeeksi. Onneksi tämä oli sentään toisessa ryhmässä niin ei tuhlannut meidän aikaa siihen säätämiseen. Niin paljon kuin minun tekisikin mieli parjata kerhoa hieman hälläväliä-asenteesta niin kyllä se nyt vaan on lupakirjan saaneiden sukeltajien oma tehtävä varmistaa, että omat varusteet on kunnossa. Kohde itsessään oli taas tosi kaunis, mutta harmillisen vähän elämää. Olin jo pinnalla päättänyt, että jos koralliseinämä on hieno niin teen täällä parit syvempää sukellusta ihan vaan harjoituksen vuoksi. Näytin sukellusoppaalle että painun syvemmälle että hän tiesin etten mene sinne vahingossa. Harmillisesti kukaan muu porukasta ei pystynyt tulemaan niin syvälle, joten jouduin menemään sinne yksin laittamaan erityisen paljon ajatusta siihen että olen koko ajan tietoinen missä suunnassa on lähin sukeltaja jos tulee ongelmia. Onneksi muukin seurue tuli alemmksi, mutta lopulta tuli käytyä 36 metrissä. Oli kyllä hienoa katsoa sitä auringon valaisemaa seinää ja sukeltajien silhuettia alhaalta ylöspäin. Noissa syvyyksissä ei kovin montaa minuuttia voi olla ja koska ihan vieressä ei ollut ketään niin pidin erityisen tarkasti huolta sukellustietokoneesta, etten mene liian lähelle rajoja. Koska toinen sukellus oli samassa paikassa niin päätin tehdä saman myös toisella sukelluksella. Tiedostin, että ensimmäinen sukellus rokottaa aina maksimeja enkä voi todennäköisesti kuin käydä pyörähtämässä mutta pakko myöntää, että kun en ole koskaan tehnyt kahta syvää sukellusta peräkkäin niin enpä arvannut kuinka kovaa se siitä syvyydestä rankaisee. Kävin toisellakin sukelluksella 35 metrissä mutta käytännössä en pystynyt olemaan siellä kuin ehkä 1-2 minuuttia kun oli tultava muiden kanssa samalle tasolla. Muut olivat siinä kohtaa noin 22-25 metrissä ja kun vilkasin tietokonetta niin huomasin, etten saanut sillä kuin 3 minuuttia lisäaikaa. Jokaisen valmistajan kone “rankaisee” syvyyksistä ja peräkkäisistä sukelluksista eri tavalla, mutta tuo Suunnon D4:n laskuri on kyllä sitä luokkaa, ettei kahta peräkkäistä syväsukellusta kannata paljoa tehdä. Jouduin sen nopean syväpyörähdyksen takia käytännössä leijumaan muiden yläpuolella ja kauempana korallista etten joudu tekemään ylimääräisiä turvapysähdyksiä. Luultavasti näissä turvapysähdyksissä ei olisi ollut mitään ongelmaa koska ilmaa minulla oli enemmän kuin tarpeeksi ja sukelluksen loppu mennään joka tapauksessa sillä alueella jossa turvapysähdykset tehtäisiin. Nämä pakolliset turvapysähdykset eivät varsinaisesti kuulu normaaliin hupisukellukseen ja koitan ihan periaatteesta niitä vältellä, joten pidin huolen että sukelsin koko ajan sellaisessa syvyydessä ettei niitä tullut. Tietokone näyttää koko ajan minuutteja kuinka pitkään tietyssä syvyydessä voi olla mutta en ole koskaan nähnyt mitä tapahtuu kun se menee nollaan. Sen kuitenkin halusin nähdä jossain 8 metrin kohdalla ja se toimi juuri kuten muistelinkin: kone alkaa laskea sekuntteja. Sen nähtyä nousin taas ylemmäksi ja koko sukellus tuli tehtyä ilman ylimääräisiä turvapysähdyksiä aivan kuten oli tarkoituskin. Sukelluksen lopun pystyin taas sukeltamaan muiden matkassa ja koralleja läheltä ihmetellen. Majapaikkaan päästyä taas pikasuihku ja samalla törmäsin hollantilaiseen tyttöpariin joka oli tullut tänne yöpymään. He olivat vuokranneet auton ja saaneet kumin puhkeamaan kahdesti. Viimeisen oli sattunut hetkeä ennen Playa Girónia ja kuinkas ollakaan syypäänä oli rapu. Siinä perushöpinät vaihdettua he kyselivät suosituksia snorklauskohteista ja minähän annoin sen mitä osasin. Sitten taas läskinä pyörätaksi alle ja biitsille. Siellä tulikin koko iltapäivä rellotettua ja ihmeenä pidän jos ei huomenna ole nahka kipeänä. Onneksi vedin siinä jo etukäteen lohdutukseksi pari piña coladaa ja yhden cuba libren. Tällä kertaa rannalla oli ihan kunnon meininki kun tänään oli joku paikallisten juhlapäivä. Musiikki pauhasi ja biitsi oli täytetty paikallisilla. Yhtä äkkiä kaikki sitten hävisivät ja jälkeen jäi aivan jumalaton määrä roskaa ja styrox-jätettä. Ei voi käsittää kun roskikset on ihan vieressä… Makoilu alkoi jossain kohtaa pitkästyttää ja päätin lähteä kävelemään pitkin rantaa. Siinä huomasin, että yksi isoista aurinkokatoksista oli vapaana niin menin sitten vielä sen alle istuskelemaan. Siihen tuli sitten joku rantakoiristakin minun seuraksi hengailemaan. Leikkimäänkin olisi halunnut mutta en tohtinut hirveästi innostaa tässä helteessä. Lopulta koira kaivoi itselleen viileän kuopan ja minä sitten vielä kuovin sille lisää viileää hiekkaa tassujen päälle :D Sitten taas läskitaksilla majapaikkaan, suihku ja kohta syömään! Hullu nälkä!

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 2.26

Safka oli taas varsin kelvollista ja sitä oli enemmän kuin jaksoin syödä. Hollantilaiset mimmit olivat illallisella samaan aikaan ja kun sain safkan ennen niitä niin he kysyivät, että saavatko he tulla samaan pöytään. Ääni sisälläni sanoi “Ei!” mutta vastasin kuitenkin kyllä, koska ehkä se on ihan hyvä välillä olla jotain juttukavereita. Pölistiin siinä kaikenlaista ja kävi ilmi, että toinen mimmeistä oli purjelentäjä. Siitä sai tietysti vähän juttua aikaiseksi ja jaettiin myös Kuuban matkakokemuksia. Toinen tytöistä sanoi minusta tästä maasta aika osuvasti: “Kuubassa juuri mikään ei onnistu lunastamaan odotuksia.” Niin kiva maa kun tämä onkin, niin vähän kaikki täällä on aina vähemmän kuin mitä odotat. Se on kyllä toteutunut hyvin omallakin reissulla. Mikään täällä ei aiheuta sellaista huikeaa vau-fiilistä. Toki mimmitkin olivat reissanneet eli vertailukohtaa löytyy. Siinä ruokailun aikana Miguel tuli sanomaan, että auton rengas oli puhki - taas. Tällä kertaa toinen takarengas. Mimmeillä oli ilmeisesti ollut kaksi vaihtorengasta mutta ne oli jo käytetty. Heidän on siis huomenna löydettävä täältä tuppukylästä joku joka pystyy korjaamaan sen renkaan. Ja tietysti saatava se rengas sinne jollain. Ruokailun jälkeen Odalys tuli keräämään lautasia ja taas sama nyrpeilyilme ja pään pyöritys mimmeille jota minäkin olen täällä saanut. Tällä kertaa syynä se, että tytöt eivät jaksaneet syödä kaikkea. He sitten kovasti koittivat sanoa että ruoka oli tosi hyvää mutta sitä oli vaan ihan järkyttävät määrät. Odalyksellä ei ilmekään värähtänyt ja keräsi vaan safkat pois naama norsunvitulla. Tulin siihen tulokseen, että ehkä sen olekaan minä vaan häntä taitaa vitutella asiat ihan noin ylipäätään. Jos tuo on hänen huumoriaan tai sarkasmia, niin ainakaan se ei minulle tai tytöille auennut. Auringon laskiessa hyttyset saapuivat ja arvelin, että se voisi olla minulle hyvä sauma luikkia huoneeseen, mutta toinen kantoi juuri samaan aikaan hyttyskarkotteen nenän eteen. Kävin sitten kuitenkin hakemassa limpparin ja istuin mimmien kanssa hetken mutta lopulta totesin, että taidan lähteä huoneeseen lepäilemään ja valmistautumaan huomiseen sukellukseen. Tuo on vähän se juttu miksi nämä satunnaiset ihmiskohtaamiset eivät täytä sitä sosiaalisuuden tarvetta mikä minulla on. Fight Club -elokuvaa lainatakseni ne ovat yksittäispakkausihmisiä. Juttelet kaksi minuuttia yhdestä asiasta, sitten kolme minuuttia toisesta ja sitten kaksi minuuttia kolmannesta. Kaikki mitä pöliset on vaan sellasta… pölinää… missä toki jutellaan ja ollaan sosiaalisia, mutta mikään jutuista ei mene mihinkään syvempään. Kun se keskustelu on ohi ja uusi päivä alkaa, siitä ei ole jäänyt mitään käteen. Tuntuu myös, että usein matkaajat ovat halukkaita vaan kertomaan omia stoorejaan mutta tosi harva on halukas kuuntelemaan. Itse en vaan jaksa jutella juttelemisen ilosta jos se keskustelu ei herätä mitään järkeviä ajatuksia, oivalluksia tai siitä ei opi mitään. Mutta ei siinä, ihan kiva oli istuskella ja mukavia sekä ystävällisiä tyttöjä olivat kumpainenkin. Mutta kiva on olla huoneessakin :D Nytpä taidan ottaa taas rennosti ja katsoa jonkun leffan.

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.15

Illalla tuli katsottua Itse Ilkimys 3 ja sen jälkeen sammui lyhty. Tänä aamuna vedin aamupalan hollantilaisten mimmien kanssa ja sitten oli aika suunnata sukelluskerholle ja reissun viimeisille sukelluksille. Siinä kerholle kävellessä kuulin yhtä äkkiä kolahduksen selän takaa ja samalla koira ulahti. Käännyin katsomaan ja huomasin kuinka taksi jarrutti tielle ja koira pyöri pitkin tietä auton vasemmalla puolella. Täällä koirat osaavat kyllä väistää hyvin autoja ja jos toikkaroivat liian lähellä tietä niin autoilijat kyllä tööttäävät niille. Tiedä sitten mitä tässä tilanteessa tapahtui, mutta koira taisi saada puskurista persuuksille. Jäin hetkeksi seuraamaan että oliko koira tolpillaan, mutta eihän tuo näyttänyt olevan tilanteesta moksiskaan. Ei linkuttanut tai mitään, joten ajattelin että sai vaan pienen tönäisyn eikä mitään hajonnut. Onneksi noilla kahdella päätiellä autot ajelevat lähes mateluvauhtia johtuen hevosista, pyörätakseista ja kävelijöistä. Keskuksella pyysin, että voitaisiinko mennä jonnekin missä en vielä ole ollut. Sehän sopi paikan vetäjälle. Hetkeä myöhemmin hän kuitenkin tuli sanomaan, että haluaisinko mennä vielä kerran Punta Perdíg -kohteelle ja tehdä siellä pari pientä läpiuintie pienten luolien kautta. Sehän kuulosti kivalta ja kun kohde oli yksi suosikeistani niin sinne sitten mentiin. Meitä oli kaksi ryhmää: aloittelijat ja kokeneemmat. Ja taas aloittelijoiden ryhmässä oli jotain härväystä. Suunniteltu läpiuinti oli 30 metrin syvyydessä ja olimme sen lähellä noin 18 metrin syvyydessä kun kohtasimme tämän aloittelevien porukan. Yksi kavereista lähti sitten uimaan eri suuntaan ja heidän oppaansa kilkutteli kilkutintaan ja osoitti tätä kaveri. Minä satuin olemaan lähimpänä, joten tökkäsin kaveria ja sanoin että väärä suunta. Hän näytti sitten merkkiä, että on ihan sekaisin mihin pitäisi mennä ja näytin vaan, että katso sukellusopasta. Nähtävästi he sitten kuitenkin päättivät, että tämä kaveri siirtyy aloittelevien ryhmästä kokeneempien ryhmään ja näin jälkeenpäin voi sanoa, että ihan syystä. Mentiin sitten lisämiehityksellä onkalon läpi ja käytiin 35 metrin syvyydessä. Sillä sukelluksella tuli tehtyä pari vähän pienempääkin läpiuintia ja nähtiin myös iso rapu sekä leijonakala. Pinnalla selvisi, että tällä ryhmää vaihtaneella kaverilla oli kuitenkin advanced-kurssi suoritettuna ja päälle 30 sukellusta takana, eli mistään ihan aloittelijasta ei ollut kysymys. Hän myös osasi toimia veden alla tosi hyvin joten toisella sukelluksella hän tulikin sitten meidän matkaan alusta alkaen. Se ei ollut ihan niin kiva sukellus, mutta komea se koralliseinä edelleen oli. Huomasin kuitenkin, että aikaisempi syvällä käynti ja myös eiliset sukellukset painoivat takana ja sukellustietokone kyllä alkoi taas muistuttaa tästä. Jouduin taas uimaan hieman toisten yläpuolella, mutta en onneksi niin paljoa kuin eilen ja pääsin sitten varsin nopeasti muiden mukaan kun hekin nousivat matalammalle. Hyvä muistutus kuitenkin itselle mikä vaikutus noilla syvillä sukelluksilla on varsinkin kun sukeltaa joka päivä. Tämä ryhmää vaihtanut kaveri oli Australiasta ja reissussa kuusi kuukautta. Kyselin siinä sitten samalla huvikseni vinkkejä Australian sukelluskohteista ja muista kiinnostavista paikoista jos vaikka joskus saisi toteutettua sen suunnitelman minkä pari vuotta sitten hylkäsin :D Nyt ei sitten tarvinnutkaan jäädä huuhtelemaan omia varusteita vaan viskasin ne samaan läjään muiden kanssa. Nappasin vaan kilistimen, maskin ja sukelluskengät matkaan. Sitten vaan hyvästelyt sukelluskamuille ja takaisin majapaikkaan. Tässä olisi vielä hyvää aikaa käydä rannallakin, mutta ainakin selkä muistuttaa vielä eilisestä käynnistä joten pitää olla aika tarkkana sen auringon kanssa. Illalla pitää jättää sen verran riittävästi aikaa että ehtii värjätä auringon ja sukellusten haalistamat hiukset ja laitella kamoja läjään. Tänään en ottanut illallista majapaikassa vaan ajattelin käydä nauttimassa aterian ja pari cocktailia siellä hyvässä ravintolassa :)

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}