Kuuba 2018
perjantai 16. maaliskuuta 2018


Julkaistu kello 2.48

Hengailin jonkun tovin majapaikassa ja lähdin sitten tsekkailemaan ravintolan. Odalys suositteli minulle Crocodile-nimistä paikkaa joten sinnepä sitten suuntasin. Pakko kyllä sanoa, että oli aika surkea esitys. Tilasin grillattua kanaa niin sieltä tuli kana josta ehkä juuri ja juuri 50 % oli syötävää ja kaikki loppu luuta, jänteitä ja nahkaa. Mausteita ei tainnut olla lainkaan. Kaverina tuli riisiä ja banaanilastuja sekä salaattiannos. Kyllä jos tämä on parasta niin syön jatkossa majapaikassa ja maksan siitä vaikka vähän enemmän. Koska palvelukin siinä paikassa oli vähän väsynyttä ja kännykkäpelien pelailu kiinnosti enemmän nii päätin nauttia jälkkärin tien toisella puolella olevassa ravintolassa. Siellä sentään henkilökunta otti minut heti vastaan joten tilasin sitten piña coladan. Ihan kelvollinen ja kun on tottunut siihen että sen saa oletuksena ilman alkoholia niin nyt sitä viinanpirua oli sitten ihan kunnolla. Sen ainoan join ja hipsuttelin sitten takaisin hönnälle. Majapaikan omistajat ovat olleet lietsussa koko päivän ja koko pömpeli oli nytkin pimeänä. Kun astelin portin lähelle niin kuulin vierestä jotain rapinaa. Tässä kohtaa osasin jo arvostaa mitkä möröt siellä hiippailee. Se rapulauma, joka aikaisemmin retkotti kasassa oli pimeän tullen lähtenyt liikenteeseen ja nyt ne sitten hoiperteli pitkin portteja, aitoja, kaasupullokoppeja ja muita mahdollisia ja mahdottomia paikkoja. Alan kyllä hiljalleen ymmärtää miksi paikalliset ovat nii kyrpiintyneitä noihin. Tietysti yksi oli saksillaan pullistelemassa minunkin oven edessä. Kännykän valolla hätistelin sen siitä helvettiin. Oli saksikäsi niin paskat housussa että kopisutteli pullistellessaan saksiaan yhtään :D Nyt taidan katsella Fantastic Beasts and Where to Find Them -elokuvan ja sithän tässä joutaakin nukkumaan.

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 22.18

Päivät menee kyllä vauhdilla kun jokainen aamupäivä on täynnä ohjelmaa. Sama kuvio niin kuin jokainen aamu täällä: aamupala, kävely keskukselle, kamat autoon ja sukelluskohteelle. Sukelluskohde oli tällä kertaa se turistiranta jonne käytiin eilen viemässä ne pari paikallista mimmiä. Minä en vaan nyt ihan tajua kun he kertoivat eisenkin sukelluspaikan olleen Punta Perdíg ja tässä paikassa oli oikein isot kyltit jotka kertoivat sen nimen. Eilinen paikka oli sitten joko Muelle de Madera tai sitten nämä kaksi ovat vaan niin lähekkäin ettei niillä ole eri nimiä. Ryhmä oli taas iso: 9 ihmistä. Ennen sukellusta sukellusmestari sanoi minulle, että ryhmässä on kaksi vetäjää. Arvelin, että no nyt kuulostaa paremmalta. Sitten hän heitti vitsikkäästi, että “Me and you”. Tokihan minä olen sitten pelastussukelluskurssin suoritettuani aina koittanut silmäillä koko ryhmää jossa sukellan, mutta en minä kyllä ala vastuuta kenestäkään ottamaan kun lomalla olen. Vitsinä hän sen tietysti tarkoittikin, mutta kuitenkin. Eka sukellus alkoi vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Ihmettelin kun kaksi kalalajia seurasivat opasta ihan luonnottoman läheltä. Hän ei kuitenkaan näyttänyt tekevän mitään erilaista mutta hän oli silti ainut jota kalat seurasivat. Kun opas kääntyi selkä menosuuntaan niin kalat tulivat ihan hänen naamansa eteen ja opas pystyi koskettamaan kaloja. Sitten huomasin, että hänellä on vyöllään pullo missä on jotain höttöä. Hän avasti pullon ja päästi sitä höttöä veteen niin kalat menivät ihan hulluksi. Ja niitä tuli tietysti lisää. Opas oli ihan kalojen ympäröimä. Hetkeä myöhemmin hän antoi pullon minulle ja kun pursotin sitä töhnää sieltä pihalle niin kalat olivat nyt minun ympärillä. En ole eläessäni koskettanut tai edes halunnut koskettaa kalaa veden alla, mutta nyt siihen tuli hyvä mahdollisuus. Jotenkin hämmentävän tuntuista eikä niin ällöttävä kuin miltä kalat tuntuvat pinnalla ollessaan :D Niin hauskaa kun olikin päästä noin lähelle kaloja niin se ristiriitaisuus tuli siitä syöttämisestä. Villien eläinten ruokkiminen kun kuitenkin aina sotkee tasapainoa ja monissa tapauksissa aiheuttaa myös ongelmia kun otukset kesyyntyvät liikaa tai tulevat riippuvaiseksi ihmisten ruokinnasta. Egyptissä toki näki vähän samaa, mutta siellä opas otti meressä olleen kasvin ja murensi sen silpuksi. En ole ihan varma mitä ajatella tästä touhusta. Mutta myönnetään: olihan se hauskaa. Sukellukset olivat taas kuten kaksi edellistäkin päivää: ihan kivoja, hyvä näkyvyys, tervettä korallia mutta ei varsinaisesti mitään ihmeellistä. En ihan ymmärrä miksi alueella on niin vähän erilaisia kaloja ja muita mereneläviä vaikka koralli noin muuten on hyvässä kunnossa. Toisella sukelluksella nähtiin sentään ihan hyvän kokoinen mureena, joka sekin oli kovin kiinnostunut sukellusmestarin eväistä mutta sylki ne lihansyöjänä suustaan pihalle. Ekalla sukelluksella tuli taas jotain tilanteita. Ilmeisesti yhdellä sukeltajista ei ollut tarpeeksi painoja vyöllä, hän päätyi sitten sukeltamaan sukellusparinsa tankista kiinnipitäen. Taas näitä juttuja, joiden tarkastaminen ennen lähtöä ei olisi maksanut kuin minuutin aikaa. Aloin myös miettiä, että paljonkohan näitä täällä tapahtuu. Toisella sukelluksella puolestaan yksi pari jäi kameroineen selvästi muista jälkeen. No minä vapaaehtoisesti sitten jäin pääryhmän ja tämän parin väliin katsomaan että yhteys molempiin säilyy. Sukellusopaskin näytti minulle, että pidä silmällä sitä paria ja näytin vaan OK. Sitten huomasin, että toinen tyypeistä jäi jälkeen ja lähdin uimaan niitä kohti. Sitten he menivät taas toisiinsa kiinni ja lähtivät kauhomaan pintaa kohti. Arvelin sitten, että kun siinä kohtaa oltiin jo uitu alle kuuden metrin syvyydessä ja turvapysähdykset oli niiltä osin tehty niin uikoot sitten pinnalla rantaan. Näytin sukellusmestarille että sinnehän nuo pintaan menivät enkä tiedä miksi niin sukellusmestari kävi sitten kuitenkin hakemassa ne takaisin veden alle. Toinen kaksikosta lähti meidän matkaan ja toinen jäi yksin kuvaamaan jotain. Todella sekavaa ja korostaa kyllä sitä että parempi pitää täällä kunnolla huoli itsestään. Siinä sukellusten välissä seurasin sivusta kun yksi kouluttaja kävi läpi normaalia perehdytystä joka käydään läpi ennen kokeilusukellusta. Kyseessä on siis ihan täysiverinen sukellus joka tehdään oppaan kanssa mutta joka ei vaadi täysimittaista kurssia. Hänkin päätti ruokkia kaloja ja siinä kohtaa minulle selvisi millä niitä ruokitaan: sämpylällä. Hän sattui pyytämään minun apua pullon täyttämisessä samalla kun hän itse valmisteli sukeltajien varusteita. Ei mitään hajua miten sämpylä toimii kalan ruokana. Niin kuin ehkä näistä kirjoituksistakin näkee niin sukellukset täällä eivät oikein jaksa yltää sille tasolle, että voisi sanoa tämän olevan tosi siistiä. Toki sille ei kukaan mahda mitään, että kohteissa ei ole niin paljoa elämää kuin mihin olen tottunut, mutta jotenkin myös se tapa jolla tätä toimintaa pyöritetään latistaa vähän fiilistä. Jotenkin täällä ei ole yhtään sellainen hyvä meininki mikä sukellusyhteisöissä usein vallitsee. Suurin osa ihmisistä tekee yhden sukelluspäivän ja tulee sellainen fiilis, että turistit ovat vain tulonlähde joka käytetään kaksi kertaa vedessä ja siinä se. Kun pääsin kotiin niin aloin tuumailla, että en minä taida jaksaa tätä niin pitkään kuin aluksi suunnittelin. Tai jaksaisin varmasti, mutta onko siinä mitään järkeä? Olin ajatellut, että tämä olisi paikka jossa ranta olisi ihan takapihalla, piña coladaa voisi leppoisasti nauttia aurinkovarjon alla ja sukellukset olisivat huikeita. Noh, rantaan on ihan hyvä kävelymatka ja sukellukset eivät ihan yllä huikeuteen asti. Drinkkejä sentään saa rannalta, mutta vastavuoroisesti yöt ovat pirun kylmiä. Tämä on paikka, josta saisi tosi pienillä peliliikkeillä tosi kivan kohteen mutta jotenkin täällä puuttuu se halu kehittää toimintaa mihinkään suuntaan. Kaikesta tästä johtuen päätin, että lähden Havannaan jo aikaisemmin. Ensiksi kävin sanomassa siitä majapaikan pariskunnalle koska tietysti on hyvä ilmoittaa että onkin täällä kaksi yötä vähemmän kuin aluksi ajattelin. Olin hieman yllättynyt kun eka kommentti oli: “We knew you will leave earlier”. Olin vähän että mitäs tämä nyt on. Yritin sitten kysyä että kuinka niin mutta sain vaan vastaukseksi: “We knew you won’t be here 9 days.” En sitten osannut muuta kuin sanoa, että sukellukset tällä toistavat liikaa itseään. Mies sanoi, että eivätkö he vie minua eri kohteille johon sanoin, että toki vievät mutta sukellukset eivät nyt vaan tarjoa ihan sitä mitä odotin. Koko tilanteesta tuli tosi vaivautunut. Pyysin sitten, että voisinko soittaa Havannaan Leinylle. Siitä ne sitten alkoivat kysellä, että mistä sain numeron ja kerroin että Leinyltä itseltään. Sitten Miguel sanoi, että toinen numeroista on mobiilinumero että he eivät välttämättä vastaa koska se on kalliimpaa. Minä olin edelleen halolla päähän lyöty että mikä tämä homma nyt on mutta sanoin vaan, että voiko nyt vaan soittaa siihen. Lopulta asia meni eteenpäin, sain Leinyn kiinni ja hän lupasi hoitaa majapaikan jossa on minulle perjantaina myöhäinen check-out että saan käydä suihkussa ennen lentoa. Ainut vaan, että Leiny pyysi minua varmistamaan bussilipun niin sitten hän voi varmistaa huoneen. No ei muuta kuin Viazulin konttorille kävelemään. Siellä ei ollutkaan yllätyksekseni yhtään jonoa ja nainenkin puhui ihan sujuvaa englantia. Nyt on sitten paikka varattu tiistaille 12:30 bussissa. Tällä kertaa ei tarvinnut maksaa mitään vaan minun on mentävä toimistolle puolta tuntia etukäteen ja maksettava lippu silloin. Sitten taas takaisin majapaikkaan ja vahvistussoitto Leinylle. Päätin, että en jaksa nyt mitään happamia naamoja täällä majapaikassa, joten kaivoin rahanivaskasta 100 pesoa ja maksoin puuttuvat kolme yötä ja päälle 10 pesoa vaivanpalkkaa soitteluista ja muista avuista. Asiointi muuttui sen jälkeen taas vähän ystävällisemmäksi, mutta en kyllä tajua mikä tässä taas hanasi vastaan. Onko se niin, että kun asiat muuttuu paikallisten toimesta niin se kuitataan sillä, että “tämä on Kuuba”. Mutta kun turistit muuttaa suunnitelmiaan niin sit on naama norsunvitulla. Tai ehkä se on vaan minun naama joka alkaa kaikkia vituttaa. Mene ja tiedä :D Olin ajatellut että lähtisin tänään rannalle, mutta meni jotenkin fiilis niin ehkä kävelen kohta vaan pizzalle drinkille johonkin. Meinasin testata toisen ravintolan tänään ja jos se on yhtä paska kuin eilinen niin sitten syön loput lounaat majapaikassa jossa ruoka on kuitenkin hyvää :)

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}