Kuuba 2018
torstai 15. maaliskuuta 2018


Julkaistu kello 1.12

Heitin uikkarit uudestaan jalkaan, nappasin pyyhkeen ja mukana toistaiseksi turhana kulkeneen puhallettavan niskatyynyn ja painuin majapaikan katolle. Täällähän melkein kaikkien rakennusten katot ovat jonkinlaisessa käytössä. Jos eivät muuten niin ainakin pyykkinaru sieltä tuntuu usein löytyvän. Aika monesti on tullut myös huomattua, että se on koirien hengailupaikka ja päätellen siitä kuinka usein olen nähnyt koiran kyykistyvän siellä niin on siellä varmaan läjä paskaakin. Mutta täällä ei ole joten levitin pyyhkeen sementille, hölväsin itseni aurinkorasvalla ja aloin käristää nahkaani. Aluksi ajattelin, että ranta olisi ollut paljon parempi tähän touhuun mutta ei se kattokaan yhtään pöllömpi ollut. Sai olla ihan rauhassa, tuuli puhalsi mukavasti ja ainut huono puoli oli se “aavistuksen” kova alusta. Mutta sentään oli se puhallettava tyyny mytättynä pään alle kun en jaksanut puhaltaa sitä :D Siinäpä sitten rellotin ihan hyvän tovin ja koitin muistaa miten kävi rasvatulle kädelle tannoisella taksimatkalla - ja silloin päällä oli kovemmat kertoimet. Kun sain käristämisestä tarpeekseni niin tulin alas ja meinasin saada paskahalvauksen kun iso rapu tuijotteli minua suoraan rappusten alapäässä. Vaan paskahalvauksen taisi rapukin saada. Sen verran vihaisesti kipotti huoneen nurkassa olevan ruukkukasvin taakse piiloon. Sieltä se sitten möllötti sakset taivasta kohti ja koitti kai minulle kovasti pullistella. Kun olin ollut hetken aikaan sivummalla niin sinnehän tuo näytti asettuvan parkkiin ja saksetkin on lyöty takaisin lepoasentoon. Odottelin tovin jos otus olisi lähtenyt uudelleen liikenteeseen kunnes majapaikan omistajapariskunta saapui paikalle ja alkoi kokata minulle illallista. Onneksi en jäänyt ravun liikkeitä odottelemaan koska siellä se on edelleen ruukun takana parkissa :D Nappasin sitten Kindlen kouraan ja aloin lukea toista mukana ollutta kirjaa. Ensimmäisen kirjan sain luettua eilen. Nimi on The Stolen Girls ja se on toinen osa Lottie Parker -stooreja. Luin ensimmäisen osan joku aika sitten ja vaikka se nyt ei mikään ihan hirveän erikoinen ollut ja kärsi liian monesta henkilöhahmosta niin arvelin tuon kakkososan olevan ihan hyvää matkaluettavaa. Tiedänpähän ainakin osan hahmoista ennestään. Kirjoja on kolme ja neljäskin taitaa olla tuloillaan. Tällä kertaa päätin avustaa omaa tyhmää päätäni ja kirjoittelin uusia henkilöhahmoja ylös sitä mukaa kun niitä tulee etten sekoile niiden kanssa niin pahasti. Tässä sapuskaa odotellessa itävaltalaisperhe saapui paikalle - eli äiti ja poika. Unohdin mainita aikaisemmin, että he olivat melkoisen äänekkäitä illalla ja vaikeuttivat nukkumista. Kuulosti kovasti tappelulta. Ilmeisesti vetivät keittoa tässä aulatilassa ennen sitä. Seurauksena oli se, että he olivat onnistuneet kännissä laittamaan oven sisäpuolelta lukkoon niin etteivät he saaneet sitä aamulla sitten auki. Sitä yritettiin availla molemmilta puolin ja myös ruuvimeisselillä. Minä ennätin lähteä sukeltamaan kun täällä jäätiin tappelemaan oven kanssa. Nähtävästi ovi oli sitten saatu kuitenkin sisäpuolelta auki ilman väkivaltaa, mutta tämän seurauksena majapaikan ukko oli asentanut oveen uudenlaisen lukon. Hyvin hämmentävä parivaljakko tämä äiti ja poika…

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.33

Illalla kävin tekemässä pienen kierroksen noilla kaduilla kun halusin nähdä minkälaista iltaelämää siellä on. Eipä juuri minkäänlaista, mutta pari baari aja ravintolaa siellä kuitenkin on joten ehkä käyn taas parin päivän nenänvalkaisutauon jälkeen juomassa illalla piña coladat :D Tarkoitushan minulla oli syödä jo eilen muualla, mutta jotenkin ajatuksissani unohdin koko asian ja kun ennen sukelluksille menoa Odalys kysyi että kelpaako possu illalliseksi niin vastasin vaan ajatuksissani kyllä. Possua sitten söin :) Kun olin saanut iltakierroksen tehtyä niin nappasin Suomesta kannetun Missä X -pussin ja aloin katsoa läppäriltä Alient: Covenant -leffaa. Sen jälkeen tulikin sitten uni. Kyllä sitä vaan kaipaa Suomesta ehjiä yöunia ja sitä hiljaisuutta mikä omassa kodissa yöllä vallitsee. Onhan nuo kukot yksi saatanan keksintö. Kaikki matkaajat aina sanoo, että pitää nukkua tulpat päässä mutta kun minä en osaa sitäkään. Painaavat korvaa ja kaikkia. Noh, onneksi ymmärrän mennä ajoissa nukkumaan niin kyllä niitä yöunia kertyy vaikka katkonaista onkin. En mene tänään bussilla keskukselle joten siirsin aamupalaakin vähän myöhäisemmäksi. Ehdin hyvin aloittaa sen mupeltamisen kahdeksalta ja kävellä sitten keskukselle. Eilenkin se bussi lähti ajelemaan vasta 8:40 ja taisi olla keskuksella vasta 9:00. Ja nyt minulla on kaikki romutkin katsottuna valmiiksi.

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 23.17

Sukelluskeskuksella saikin odottaa hyvän tovin sillä bussi tuli vasta 9:30. Siihen päälle vielä uuden jengin varusteiden jako ja sen sellainen niin se oli lähempänä kymmentä ennen kuin päästiin lähtemään. Eipä mulla mikään kiire ollut ja ilmakin oli taas lämpimämpi tuohon aikaan. Omatkin varusteeni olivat tallessa siellä minne ne olin eilen jättänyt. Maksoin siinä eiliset ja tämän päivän sukellukset ja sit vaan odottelin että kaikki oli valmista. Bussissa viereen istui hollantilainen vähän iäkkäämpi nainen, joka intoutui siinä siinä sitten juttelemaan. Hän kyseli sitten että ainako minä olen reissannut yksin johon vastasin, että joku reissu tuli tehtyä exän kanssa mutten sittemmin on tullut yksin matkusteltua. Sittenhän kysyi, että vielä exä reissua johon vastasin, että en tiedä kun ei olla yhteydessä. Tämän jälkeen mimmi alkoi selittää omia parisuhdekuvioitaan minulle kuin parhaalle tutulle. En taas tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa tai ajatella. Nähtävästi hän oli ollut yli 20 vuotta naimisissa miehen kanssa mutta nyt vanhoilla päivillä alkanut naiset kiinnostaa enemmän, koska hän oli naisystävänsä kanssa liikenteessä joskaan ei sukeltamassa :D Välillä kyllä hämmästyttää ihmiset jotka kertovat täysin tuntemattomille aivan liian paljon asioita :D Sukeltajia oli tänään selvästi enemmän kuin eilen koska bussi oli tänään täynnä. Lisäksi kyydissä oli kaksi paikallista mimmiä jotka käytiin heittämässä jollekin turistirannalle. Sen kiekan jälkeen palattiin takaisin päin sukelluskohteelle, jossa ei tällä kertaa ollut muuta kuin kiveä. Se ainut kiinni oleva kioskikin puuttui. Siinäpä ei muuta tehty kuin laitettiin varusteet niskaan ja painuttiin veteen. Pientä hämmennystä aiheutti se, että tällä kertaa ryhmän koko oli 10 joka on minusta aivan liian suuri yhdelle sukellusmestarille. Noh, onneksi mukana oli ainakin kolme tyyppiä joilla oli sukellustietokoneet ja yli 150 sukellusta takana, joten kai he sitten laskivat sen varaan. Mitään erityisiä sukelluspareja ei tehty, mutta päätin pitää huolen että sukellan koko ajan jonkun lähellä. Sukelluskohde oli huomattavasti parempi kuin eilinen. Mitään erikoista ei tänäänkään näkynyt, mutta korallisseinämä oli vaan todella kaunis - ja pirun jyrkkä. Ryhmässä oli yksi selvästi kokeneempi Kanadalainen kaveri, joka tuntui olevan niin kokenut että hänelle oli kidukset kasvaneet. Kaveri sooloili menemään selvästi erossa ryhmästä ja ongelmien sattuessa hänellä ei olisi ollut ketään kehen turvautua. Kaveri lähti myös paahtamaan selvästi muita syvemmälle. Arvelin sitten, että koska itseänikin kiinnosti käydä syvemmällä niin seuraisin sitten häntä. Sukellusopaskin huomasi tämän ja viestiteltiin siinä käsin, että me kaksi edetään parina hieman eri reittiä kuin toiset ja onneksi Kanadalainenkin ymmärsi tämän. Oli kyllä tosi komea sukellus ja syvimmillään käytiin lähemmäksi 38 metrissä. Siinä vaiheessa kun sukellustietokone näytti, että siinä syvyydessä voi olla enää kolme minuuttia niin päätin lähteä nousemaan ylöspäin. Sopivasti kohdalle sattui hieno läpiuinti siinä seinämässä, joten mentiin sen komean miniluolan kautta lähemmäksi pintaa. Nämä oli niitä hetkiä kun taputti itseään selkään sukellustietokoneen ostosta. Minä en tilannetta itse huomannut, mutta tämä sukellusryhmässä mukana ollut hollantilainen nainen sanoi, että jollakin porukasta loppui ilma sukelluksilla. Pinnalla sitten huomasinkin yhden tytön, joka itki siellä eikä hän myöskään lähtenyt enää toiselle sukellukselle. Tiedä sitten oliko asia näin vai oltiinko siinä menty vain sille kriittiselle 50 barin alueelle, mutta nämä on juuri niitä asioita joita alkaa tapahtua kun yhdellä sukellusoppaalla on liikaa ihmisiä paimennettavana. Olkoonkin, että sukelluskurssin käyneen tyypin pitäisi osata seurata omaa tankkiaan ja toisaalta viestiä ilman vähyydestä. Yleensä tankeissa on 200 baria painetta, kun ensimmäisellä on 100 baria niin käännytään takaisin ja pinnalle noustessa pitäisi olla vielä 50 baria jäljellä. Jos tätä sääntöä noudetaan niin ongelmia ei pitäis tulla ilman laitevikoja. Jos mietit miksi mennessä menee 100 baria ja tullessa 50 niin se johtuu siitä, että sukelluksen syvin vaihe tehdään mennessä ja paluu tehdään lähempänä pintaa jossa ilman kulutus on pienempi. Toinen sukellus oli hyvin samanlainen ja hakeuduinkin heti Kanadalaisen miehen kupeeseen. Taas mentiin syvemmälle, mutta tällä kertaa käytiin vaan 32 metrissä, jossa sielläkään ei voinut olla kuin hetken koska ensimmäinen sukellus rokottaa aina toisen sukelluksen maksimiaikoja. Silmä kovana konetta ja kanukkia seuraten oltiin kuitenkin yllättävän pitkään varsin syvällä. Heti kun kone näytti kolmee minuuttia, nousin vähän ylemmäksi. Viestitin myös ukkelille että pakko nousta ylemmäksi. Hän ui koko ajan minun alapuolellaa, mutta hänellä oli käsissään myös erilainen tietokone. Muistan ennenkin sukeltaneeni tyyppien kanssa joilla on samanlainen härveli ja nähtävästi se on paljon anteeksiantavampi kuin tuo Suunto D4 joka minulla on. Noh, otan mieluummin varman päälle ettei satu mitään :) Molemmille sukelluksille tuli kestoa yli 40 minuuttia, pitkän märkäpuvun takia en palellut ja ilmaakin oli sukellusten jälkeen syvyyksistä huolimatta vaikka kuinka paljon. Ei minun ole kyllä enää aikoihin tarvinnut ilmasta murehtia, mutta mukava tietysti että sitä on reilummin pintaan tultaessa jäljellä. Kehitystä sekin ja toisaalta se lisää myös turvallisuutta kun tankissa on enemmän “joutavaa” ilmaa. Sitten takaisin Giróniin ja suihku. Pakkasin samoin tein arskanottokamat mukaan ja painuin rannalle. Vaikka sen ranta onkin vähän kaukana niin se on silti varsin mukava. Pehmeää hiekkaa, vähän ihmisiä ja ne kolme kojua jotka myy juomaa, shakeja, drinkkejä sekä pizzaa ja leipää. Sielläpä sitten parin limpparin ja pizzan voimin rellotin ja koitin olla itseäni polttamatta. Tovin aikaa maatua ihmettelin kummalista rääkäisyä joka kuului vähän matkan päästä. Käännyin katsomaan niin lauma vuohia ja kourallinen kilejä tuli voheltamaan rannalle. Jotain sapuskaa kai ne sieltä etsi. Sinkoilivat ympäriinsä pienissä laumoissa ja huutelivat toisilleen. Normipäivä Kuubassa :D Lopulta aurinko ajoi pois ja oli lähdettävä kävelemään takaisin. Oli jotenkin hämmentävä fiilis kun siinä matkalla kuulin kun jonkun talossa pauhasi Nirvanan Smells Like Teen Spirit. Ei niitä biisejä joita kuulee ihan joka päivä täällä. Tai edes niitä bändejä. Majapaikassa taas vaihteeksi suihku ja sitten elbailemaan varjoon. Siinä huoneesta tullessa kuulin taas rapinaa seinä vierustalta. Siellä oli taas rapu mutta tällä kertaa se oli tuonut kaverinsa mukana. Tuossa ne nyt selän takana parkittaa toisensa päällä. Aamupalalla majapaikan ukko hätisteli jo yhden lauman pois vaan näitä näyttää riittävän. Ja paikalliset vihaa näitä. Eivät ole kuulemma käyttökelpoisia mihinkään, rikkoovat paikkoja ja hajotessaan haiseevat ihan kuolemalla. Tiellä voivat oikeasta kulmasta tullessaan puhkoa jopa auton renkaat. Ai niin! Kyselin majapaikan ukolta niistä tyhjistä resort-kämpistä rannoilla ja hän kertoi kyllä hieman eri stoorin kuin mitä suomalaiset jampat. Hänen mukaansa hönnät kuuluvat sille nykyiselle Hotel Garónille, mutta niitä ei vaan koskaan jaksettu ylläpitää. Ja sen jälkeen ihmiset ovat käyneet viemässä niistä ikkunat, ovet ja muun käyttökelpoisen. Resort oli hänen mukaansa kuulemma joskus varsin hieno, mutta kun sille ei koskaan tehty mitään eikä sitä ylläpidetty niin tässä on tulossa. Toiminnassahan se hotelli on edelleen, mutta onhan se kyllä aika ränsistynyt. Toinen hassu juttu tuli myös mieleen. Suomalaiset olivat nähneet reissun alkuvaiheilla vanhemman miehen joka oli ollut edellisen kerran Kuubassa lomalla 30 vuotta sitten. Kaverit olivat tietysti kysyneet, että mikä oli Kuubassa muuttunut niin vastaus oli ollut: eipä juuri mikään. Kuvaa hyvin Kuubaa :D

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}