Kuuba 2018
keskiviikko 14. maaliskuuta 2018


Julkaistu kello 1.12

Ilta meni sujuvasti vaan lueskellessa ja tehtyä pientä todo-listalle itselle. Tänne tuli kaksi muutakin asukasta: poika (ihan aikuinen mies) ja äiti Itävallasta. Miguel oli käsittänyt että hekin ovat tulossa sukeltamaan, mutta omien sanojensa mukaan he käyvät vaan snorklaamassa. Mies on kuitenkin ollut täällä aikaisemmin ja sukeltanut silloin. Kehui paikkaa, tosin sanoi myös että täällä on hienompiakin sukelluskohteita (minkä tiesinkin jo). Ilmeisesti täällä voisi kuitenkin olla kohtuu hyvä mahdollisuus nähdä riuttahaita. Kysyin Miguelilta miten sukellusvarusteiden kanssa toimitaan huomenna. Minut hilataan ensin sukelluskeskukselle joka on nähtävästi ihan tuossa vieressä, hotellin naapurissa. Siellä voin sitten itse varmistaa että saan asianmukaiset varusteet. Itävaltalainen kaveri sanoi, että osa kamoista voi olla aika vanhoja eli kannattaa varmistaa että ne kunnollisia. Noh, minä nyt varmistan omat varusteeni joka tapauksessa joten tuo ei muuta mitään. Kysyin myös, että tarvitseeko minun ottaa huomenna sukelluskortti mukaan. Ei kuulemma tarvitse. Se on kyllä hieman erikoista. Miguel sanoi että he kyselevät minulta kokemuksesta ja katsovat ensimmäisellä sukelluksella miten homma sujuu, mutta se nyt ei kyllä siltikään kerro vielä mitään ihmisen kokemuksesta tai ymmärryksestä. Puhumattakaan että kaveri laitettaisiin sukeltamaan seoskaasuilla ilman minkäänlaista ymmärrystä niistä. Ajattelin ottaa nyt kuitenkin nuo kortit mukaan kun eivät ne siellä mitään paina. Kävelin tuossa äsken tekemässä pienen iltakävelyn toiseen suuntaan tuota tietä. Samaa settiä sielläkin näytti olevan: hirveä määrä ‘casa particulareja’ ja yksittäisiä pieniä ravintoloita ja baareja. Tällä omistajapariskunnalla näyttää muuten olevan ihan omia kanoja. Ja se taas tarkoittaa että siellä on se kukkokin hoitamassa aamurääkymistä :D

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 4.04

Illallinen oli ajallaan ja sainkin safkani heti ensimmäisenä kun itävaltalainen poppoo tuli myöhässä. Tarjolla oli riisiä, kanaa, jonkinlaista keittoa, bataattia sekä salaattia joka koostui tomaateista ja jalapenoista. Salaatti oli kai seurausta siitä kun tykkäsin tulisesta ruoasta. Ihan hyvää oli ruoka ja kysyin sitten sen jälkeen, että mitä se maksaa: 10 CUC (8 €). Ei tuo nyt silti niin hyvää ruokaa ollut ettäkö se olisi sen takia noussut koko reissun kalleimmaksi ruoaksi. Kallein ruoka mitä täällä on tarjolla on hummeri ja krokotiili. Jep, täällä päin Kuubaa asustaa paikallisia krokotiilejä joita nähtävästi vedetään myös evääksi. Ehkäpä käyn huomenna testaamassa jonkun paikallisen ravintolan vaikka myönnetään, että pariskunta teki aika paljon tuoan ruoan eteen. Ei vaan tunnu jotenkin oikealta maksaa ruoasta samaa hintaa täällä kuin Suomen lounaalla. Tai puolia siitä mitä yöpyminen maksaa. Nyt olisi sukellustietokone tarkastettu, sen käyttö kerrattu, maski pesty ja kaikki muutkin sukellusroikot katsottu valmiiksi. Aamulla sitten vaan ylös, aamupala ja varusteiden haun kautta mereen. Mielenkiintoista nähdä miten täällä hoidetaan hommat! :) Nyt unta palloon!

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 21.46

Onpas ollut menoa tämä päivä, mutta nyt on aika hengähtää ja raapustella. Aloitetaas aamusta. Kuten arvata saattaa, kukot aloitti huutamisen jo viiden aikaan. Siitä eteenpäin nukkuminen olikin sitten sellaista torkkumista mitä ne rääkyjät nyt mahdollisti. Pakko kyllä sanoa, että ovat kyllä harvinaisen vittumaisia otuksia :D Seiskalta pomppasi ylös, ajelin naaman ja varmistin että kaikki sukellusromut on mukana. Aamupala oli joskus 7:45 ja tarjolla oli sitä tuttua paistettua kananmunaa, pekonia, hedelmiä, kahvia, leipää jne ja taas sitä oli niin paljon etten jaksanut edes syödä. Ajattelin siinä aamupalan jälkeen, että lienee parempi koittaa käydä vessassa ennen lähtöä kun ei tiedä yhtään minkälaiset puitteet siellä sukelluskerholla on. Sen ajatuksen kun olin ehtinyt päähäni saada niin majapaikan nainen sanoi, että nyt menoksi että hänen siskonsa vie minut sukellusbusille. Sisko kävelytti minut vain tuohon 100 metrin päähän pusikkoon ja sanoi, että bussi ottaa tästä kyytiin. Minä olin taas ihan että mitä ihmettä tämä nyt on. Sitten se mimmi huikkasi jollekin viiksivallupatulle joka vaappui sieltä paikalle verkkaiseen tahtiin, käveli minun ohi ja aukaisi aaltopellistä tehdyn ison oven. Sieltähän se sitten paljastui: aivan hirveässä kunnossa oleva bussin raato johon oli maalattu erilaisia sukellusaiheisia kuvia :D Aamu oli muuten hyytävän kylmä. Onneksi ymmärsin laittaa lähtiessä pitkähihaisen päälle. Toivoin vaan kovasti että ilma lämpenisi ettei tarvitsisi hypätä veteen jo valmiiksi palelevana. Katsoin majapaikan lämpömittaria niin se näytti +22. Miten hitossa se voi tuntua noin kylmältä?! No siinä sitten kuitenkin odottelin vielä 10 minuuttia että kuski sai asiansa hoidettua ja sen rottelon käyntiin. Siitäpä sitten körryyteltiin sillä hökytyksellä nämä molemmat tiet ja yksi pienempi tie päästä päähän ja poimittiin läjä turisteja kyytiin. Sitten ajettiin pieni lenkki ja päädyttiin Girón Hotelille, joka on siis minun majapaikasta muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Tuumailin vaan mielessäni, että taidanpa huomenna kävellä sinne sukelluskeskukselle :D Kuulinpa siinä sitten ensimmäiset suomenkieliset sanatkin. Sukelluksilla sattui olemaan kaksi suomalaista jamppaa niin kävin sitten heittämässä käsipäiväät heille samoin tein. Toinen oli tehnyt sukelluskurssin aikaisemmin Filippiineillä ja toinen elämänsä ensimmäisen sukelluksen kaksi päivää aikaisemmin kokeilusukelluksen muodossa. Siinä sitten jonotettiin tiskille (koska Kuuba) ja jokainen kertoi mitä halusi tehdä ja maksoi hinnaston mukaisen hinnan. Minähän olin tietysti jättänyt lompakon kotiin mutta tämä ei ollut ongelma koska olin tulossa huomennakin sukeltamaan. Maksaisin molemmat päivät sitten vaan kerrallaan. Tässä koko prosessissa on pientä kritisoitavaa, mutta jätänpä sen viimeiseksi. Sen jälkeen sain varustenivaskan joka oli niputettu nätisti sumppuun painovyöllä. Sanoin, että haluan avonaiset räpylät koska käytän omia sukelluskenkiä ja ne sain vaihdettua. Koitin siitä sumpusta sitten tehdä silmämääräisen tarkastuksen kamoille ja asiat vaikuttivat olevan ihan kunnossa. Sitten muistin sen vessan ja sellainen löytyi mutta se oli hotellin aulassa. Sinne sitten juoksujalkaa ja mitä näinkään vessan vastapäätä: internet-huone ja siellä tietokoneita! Tämä vaatii selvitystä! Sitten jengi bussiin ja menoksi. Mikään vauhtihirmu se ei ollut, mutta perille päästiin. Paikalla oli jokin kioskin tapainen, mutta se ei ollut auki. Vessaa ei myöskään näyttänyt olevan aivan kuten arvelinkin. Eipä siinä sitten muuta kuin kamat päälle. Tässä kohtaa ilma oli onneksi lämmennyt kun aurinko oli noussut tarpeeksi korkealle. Käytin aikani siihen, että tein varusteille perusteellisen tarkastuksen, mutta edelleen kaikki näytti olevan kunnossa. Tässä kohtaa kuitenkin huomasin että märkäpuku oli lyhylahkeinen ja -hihainen eikä ihan hirveän paksu. Arvelin että saattaisi tulla kylmä sukellus koska yleensä olen käyttänyt pitkää pukua koska inhoan sitä jos tulee yhtään kylmä. Ryhmässä oli tämän 10 sukelluksen suomalainen sekä pari saksalaista jotka molemmilla oli enemmän kokemusta. Toinen heistä oli toiminut jopa sukellusoppaana joten hän oli meistä kaikista kokenein. Sukellusmestari meni keulalla ja me kaksi kokeneinta tultiin viimeisenä. Veneitä ei tarvittu sillä kaikki sukelluskohteet täällä ovat aivan rannan tuntumassa. Hypättiin vaan veteen, uitiin hetki ja sitten pinnan alle. Sukelluksista ei ole ihan kauheasti kerrottavaa. Vesi on täällä mukavan kirkasta ja korallikin varsin hyvässä kunnossa. Mutta täällä on aika vähän elämää verrattuna siihen mitä olen tottunut näkemään. Sellainen mukavan rauhallinen ja rentouttava sukellus, mutta kieltämättä olin odottanut vähän enemmän elämää. Ja aivan kuten arvelinkin, sukelluksen loppuvaihe meni palellessa. Sukellusten välillä pidettiin se pakollinen tauko. Kesti taas hyvän tovin että palelusta selvisi, mutta onneksi aurinko hoiti tehtävänsä ja toiselle sukellukselle oli ihan mukava lähteä. Se oli ensimmäisen sukelluksen kaltainen eli ihan kiva mutta ei mitään kovin erikoista. Siinä romuja pakkaillessa tämä minun saksalainen sukelluspari näytti videota täällä olevasta Playa Santa Luciasta. Siellä pääsee sukeltamaan härkähaiden kanssa ja kirjaimellisesti hait uivat aivan vieressä. Se mistä en oikein pidä on se, että hait ovat lähellä siksi että niitä ruokitaan. Haluisin aina nähdä eläimet niiden luontaisessa tilassa, mutta härkähaita nyt ei ihan joka lätäkössä pysty ihmettelemään joten tietysti tämä alkoi kiinnostaa. Suomalaiset kaveruksetkin kertoivat lähtevänsä tänään Viñalesiin, joten lupasin antaa heille Sergion käyntikortin jos haluavaat mennä samaan majapaikkaan jossa itse olin. Sukelluskerholle päästyä jätin kamani sinne ja sain vaihdettua märkäpukuni pidempään malliin. Sitten tepsuttelin hönnälle enkä jäänyt odottamaan että se bussi minut sinne veisi. Siellä suihku, Sergion käyntikortti matkaan ja wifi-pizzeriaan. Annoin Viñales-vinkit jannuille ja toivottelin hyvää matkaa. Ja söin pizzan, hehe. Samalla laskeskelin pikaisesti paljon minä tarvitsisin loppureissulle rahaa. Seuraava etappi olikin sen rahan hankinta. Marssin tuttuun rahanvaihtopankkiin. Taas sama jonotuskuvio: yksi asiakas kerrallaan sisään ja muut odottavat ulkona. Kysyin siinä jonovahdin virkaa toimittavalta mamsellilta, että kelpaako täällä sekä visa että mastercard ja kuulemma molemmat käy. Omituista, sillä monissa nettiartikkeleissa kerrottiin että täällä kävisi vain Visa. Mutta ehkä kyse on enemmän jenkkipankkien korteista? Mutta rahaa sain joten voin vahvistaa että Mastercard todella toimi. Nyt on 600 pesoa (489 €) enemmän käteistä. Tililtä tosin lähti 619 pesoa (502 €) joten aika kallis nosto oli :D Koska pankki oli aivan hotellin vieressä niin tässä kohtaa piti käydä kysymässä siitä nettihuoneesta. Se nettihuone oli nimetty ihan samalla logiikalla kuin wifi-pizzeria. Sen olisi voinut nimetä ihan vaan huoneeksi. Vastaanoton nainen vaan naureskeli että ei Girónissa ole nettiä. Teki mieli kysyä että miksi sen huoneen yläpuolella sitten lukee “Internet”? Uskottava se nyt on: Playa Girónista ei löydy nettiä tällä hetkellä. Suomalaiset jannut olivat sanoneet sivummalla olevaa rantaa kivaksi, joten kävin sitten samoilla lämpimilla katsomassa senkin. Ja varsin kivahan se toki oli, mutta kyllä sinnekin taas pienen hetken kävelee. Siellä oli jonkun verran turisteja aurinkoa palvomassa mutta hyvin oli tilaa. Lisäksi siellä oli myös pieniä kojuja jotka möivät ruokaa (pizzaa!) ja juomaa. Sinne kävellessä näkee varsin mielenkiintoisen näyn josta suomalaiset jannut osasivat minulle kertoa. Täällä on joskus taannoin ollut joku espanjalainen pohatta, joka on suunnitellut rakentavansa jonkun resort-alueen aivan rannan tuntumaan. Ainut vaan, että pohatan rahat ja kiinnostus loppuivat kesken. Nyt täällä on sitten ranta, mikä on täynnä pieniä betonihökkeleitä joissa ei ole ikkunoita tai ovia ja joissa ei kukaan ole koskaan asunut. Ja ne on ihan rapistuneita. Rahaa oli kyllä rakentaa kulkureitit kivistä, mutta resortti ei koskaan tullut valmiiksi. Siellä ne raadot nyt sitten on parasta rantakaistaa pilaamassa :D Loppuun sitten se sukellusnurina. Sukellus kuuluu minusta samaan kategoriaan kuin laskuvarjourheilu: turvallisuudesta ei tingitä ja välinpitämättömys ei sinne kuulu koska virheet voivat johtaa hengenlähtöön. Täällä kenenkään lisenssejä ei tarkastettu millään tavalla. Se vaan kysyttiin ja luotettiin sanaan. Yksi pariskunta yritti tulla sukeltamaan ilman minkäänlaista koulutusta. En tiedä mitä heidän päässään liikkui. Onneksi paikka ei sentään sukelluksia sellaisille tarjoa vaan vaihtoehtona on ainoastaan kokeilusukellus tai kurssi. Vaikka yleisin onnettomuuksien syy on sukeltajan oma hölmöily niin se hyvä kakkonen taitaa olla paskat varusteet. Minun päähän on ainakin taottu, että tarkasta, tarkasta, tarkasta. Sukelluksille EI mennä varusteilla joita et ole tarkastanut. Ja täällä ne annetaan tiukkaan pakettiin käärittynä. Kukaan porukasta ei maininnut sanallakaan buddy checkiä eli sitä, että joku toinen tarkastaa sinun varusteesi ja sinä hänen. Ja kaiken tämän päälle ennen sukelluksia pitäisi aina tehdä briiffaus siitä millainen sukelluskohde on, mitä vaaroja siellä voi olla, onko virtoja, mitä voi nähdä ja niin edelleen. Täällä ei ollut mitään - me vaan mentiin. Joku voi tietysti ajatella, että Kuuba on köyhä maa eikä asiat voi hoitua kuten muualla, mutta mikään näistä asioista ei maksa mitään. Asiakkaille voi sanoa että tulkaa edellisenä iltana tai hyvissä ajoin ennen sukelluksia valitsemaan sopivat varusteet ja tarkastamaan ne. Kortti- ja lokikirjavaatimus on maailmalla lähes standardi, se ei maksa mitään että sitä vaaditaan. Sukellusmestari voi vinkata ennen lähtöä, että onhan buddy check tehty - ilmaista. Briiffaus vie pari minuuttia, ei maksa mitään muuta kuin aikaa. Onneksi sukellusopas oli muuten hyvä ja piti hyvää huolta ryhmästä. Lisäksi sukelluskohde oli todella helppo. Pidän kyllä itse huolen omasta turvallisuudesta, mutta tällainen toiminta on minusta hieman ongelmien kerjäämistä.

Paikka: Playa Girón, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}