Kuuba 2018
torstai 1. maaliskuuta 2018


Julkaistu kello 2.21

Hengailin tuossa iltapäivällä majapaikan ravintolassa. Söin siinä myöhäisen lounaan sekä kahvin ja join jälkkäriksi piña coladan. Sen päälle majapaikan ukkeli tarjosi minulle vielä jätskiannoksen. Siinä syönnin jälkeen tuumailin taas suunnitelmia sekä Viñalesin että jatkon suhteen. Huomasin, että meinaan mennä taas siihen tilaan että suoritan tätä lomailua. Ikään kuin joka päivälle pitäisi olla jotain ja se ei ole oikein “vaan olla” jonakin päivänä. En tiedä mistä se johtuu koska arjessa otan kuitenkin tosi rennosti ja välttelen kalenterin täyttämistä ellei se ole ihan välttämätöntä. Viñalesin suhteen harkitsen hevosvaellusta joka tuntuisi olevan tämän paikan juttu. Minun pitää vaan ensin selvittää tallin nimi jonka kautta majapaikka järjestää retket. En tunne tarpeeksi hyvin hevosia että osaisin arvioida niiden hyvinvointia, mutta voin ainakin käydä lukemassa muiden arvioita paikoista. Sen lisäksi haluan välttää Maltan kokemuksen, jossa turistit lyödään hevosten selkeään ilman minkäänlaista ohjeistusta. Kun kysymys on eläimistä niin haluan että arviot ovat reilusti yläkanttiin ennen kuin suostun rahojani sellaiseen laittamaan. Yksi tuumailun aihe on myös vaelluksen kesto joka on 4-5 tuntia. Minulla ei ole kunnollisia ratsastusvaatteita joten muutama tunti satulassa voi aiheuttaa mielenkiintoisia hiertymiä. Kävin pikaisesti lukemassa alueen tallien arvosteluja ja kovin mielissään ihmiset olivat kyllä olleet. Huomiselle kysyin vuokralle mopoa, mutta sellaista ei majapaikasta ollut järjestää. Hevostelun lisäksi pyöräily on toinen suosittu aktiviteetti, joten päätin vuokrata polkupyörän. Mielenkiintoista nähdä millainen menopeli sieltä aamulla tulee. Siinä samalla sain varmistettua, että saan aamupalaa kello kahdeksan. Huominen menee siis näppärästi ihan oman aikataulun mukaan ilman mitään erityistä järjestettyä ohjelmaa. Pidemmällä aikavälillä aloin miettiä Trinidadiin menemisen järkevyyttä. Se on tosiaan se minun “ylläripaikka” eikä siellä ole mitään mitä erityisesti odotan. Erityisesti minua mietityttää se, että sinne on Viñalesista yli yhdeksän tunnin bussimatka ja päädyn samalla muutaman tunnin ajomatkan päähän seuraavasta matkakohteesta, Varaderosta. Koitin katsella karttaa ja tässä välillä olisi myös muita kohteita jotka sopisivat yllätykseksi. Eivätkä ne ole ihan niin suosittuja turistien keskuudessa kuin Trinidad. Yksi silmille hypänneistä paikoista olisi Matanzas, jonka kirjoitettiin olevan yksi rumban syntykodeista. Kaupunki olisi mukavasti Havannan ja Varaderon välissä joten täältä sinne ei olisi koko päivän matkaa ja sieltä Varaderoon matka kestää vain tunnin. Luultavasti pääseminen sinne vaatisi kuitenkin vaihdon Havannassa, mutta oikeastaan mieluummin pidän pienen breikin kuin istun bussissa tuntikausia. Tilanne olisi jälleen ihan eri jos olisi matkaseuraa, mutta kun sitä ei ole niin nuo pitkät siirtymät tuppaavat olevaan aika tylsiä. Lisäksi jäin miettimään tuota majapaikkasäätöä. Minullahan ei ole bussilippuja tai majapaikkoja varattuna, joten kaikki päivämäärät ovat minun itseni keksimiä. Vaihtoehtona olisi lähteä täältä päivää aikaisemmin tai toisaalta viipya pari päivää myöhemmin ja vaihtaa vaan majapaikkaa välissä. Ennätin tosin jo maksaa viidestä yöstä, mutta majapaikan ukkeli vaikutti sen verran lupsakalta että eiköhän asian saa hoidettua. Hänhän itsekin ehdotti jotain kaverinsa majapaikkaa. Kaiken tämän arpomisen jälkeen päätin käydä tekemässä pikaisen kierroksen Viñalesin keskustassa. Ensisijainen päämäärä oli varmistaa Viazul-lipputoimiston sijainti, mutta lisäksi halusin vaan nähdä mikä meininki pääkadulla on. Ja kyllähän tämä vaan melkoinen turistikohde on, mutta ihan sympaattinen sellainen. Kotimajoitusta täällä on tarjolla aivan järkyttävät määrät. Nämä tunnistaa ‘casa particulares’ -kylteistä, joita täällä on oikestaa jokaisen talon seinässä. Ainakin tähän aikaan vuodesta tänne voi vaan tulla eikä minkäänlaista etukäteisvarausta tarvita. Hätäisimmät voivat tarttua bussista noustessaan huutelijan hihaan tai sitten vaan kävellä pari korttelia sivuun ja astua sisään yhteen taloista. Monen ulkopuolella oli kyltti joka ilmoitti, että huoneita on vapaana. Lisäksi täällä on hullut määrät ravintolaa. Meininki on ihan eri kuin Havannassa. Ruokalistat ovat näkyvästi ulkosalla ja pikaisella vilkaisulla lähes kaikki englanniksi. Täällä ei kuole nälkään, janoon tai selväpäisyyteen. Sivukadulla oli myös jonkinlaiset pienet markkinat. Äkkipäätä katsottuna suurin osa pöydistä möi vaan turistirihkamaa: matkamuistoja, hattuja, sikarilaatikoita ja sen sellaista. Ajattelin käydä testaamassa jonkin ravintolan tuossa auringonlaskun jälkeen. Noin muuten kyläpahanen on onnistunut säilyttämään kylämäisen arvokkuutensa. Vaikka bussista astuessa ensishokki oli melkoinen, pääkadulla tunnelma on rauhallinen eikä kukaan ole huutelemassa tai roikkumassa hihassa. Kierroksen jälkeen tulin hönnälle suihkuun. Siitäpäs syntyikin matkan ensimmäinen hiuskriisi kun en ollut missään kohtaa muistanut katsoa hiustenkuivaajan jännitteitä. Kännykät, läppärit ja muut vimpaimet toimivat sujuvasti 110 voltin jännitteellä joka täällä tuntuu olevan se yleisin. Mutta hiustenkuivaajapa ei olekaan niin fiksu vekotin. Kyllähän se toki toimii sillä alemmallakin jännitteellä, mutta vaan puoliteholla joten ennestään heikkotehoinen fööni on nyt vieläkin surkeampi. Noh, kaiken tämän miehekkään ulinan jälkeen voin todeta, että kyllä nämä meikäläisen haivenet sillä jotenkin asettuivat. Suihku noin muuten ole kuin vanhalla miehellä: heikko mutta lämmin. Tässä kun kirjoittelin näitä raapustuksia niin otin käyttöön katossa olevan “älyvalon” ja erityisesti sen sisäänrakennetun kaiuttimen. Mukavaa, että katsossa keskellä huonetta on kaiutin ja voin soittaa omasta kännykästä musiikkia. Musiikkia onkin kaivannut. Kuulokkeet eivät vaan ole sama asia ja toisaalta kännykän äänenlaatu on niin surkea ettei sitä vaan jaksa. Ei tuokaan mikään hifi-laite ole, mutta parempi kuin kännykkä.

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 3.25

Kävin juttelemassa Juanryn kanssa majapaikkasäädöstä ja pienen kielimuurin ylittämisen jälkeen tajuttiin toisiamme. Tajusin myös, että pystyisin pelaamaan hieman aikaa koska täällä näitä majapaikkoja tosiaan riittää. En oikeasti tarvitse hänen apuaan majapaikan löytämisessä mutta koska hän sitä tarjosi niin pyysin soittamaan kaverille, kysymään huoneen hinnan ja sen onko se vapaana. Ihan hullun houkuttelevalta se ei kuulostanut koska se paikka oli tuossa pääkadulla. Samalla hän myi maksoi minulle yhden yön takaisin koska sain sanottua etten yövykään heillä neljää yötä vaan kolme. Kun tämä soppa oli selvitetty niin tulin katsomaan iltamenoa. Otin matkalla valokuvat parista avoimesta majapaikasta jotta voin tarkastaa niiden arviot netistä. Ennen pääkadulle menoa jäin syömään sivukadulle La Roca -nimiseen ravintolaan että saisin syödä ilman hirveää hälinää. Tilasinpas kokeeksi spagettiannoksen makkaralla ja juustolla. Hyvää oli! Jälkkäriksi piña colada. Hyvää oli sekin! :D Hassua muuten, että olen vain yhden korttelin sivussa pääkadusta eikä täällä näy juuri ketään. Ihmiset sahaa selkeästi samaa katua edestakaisin vaikka nämä sivukadut ovat täynnä ravintoloita. Toinen hassu juttu: täällä piña coladaa tilatessa kysytään erikseen haluaako sen alkoholilla vai ilman. Kolmas hassu juttu: ruokalistoissa ei ole lainkaan hintoja. Ne pitää aina kysyä erikseen tai sitten olla uuvatti niin kuin minä ja mennä riskillä :D

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.10

Tein pienen kierroksen pääkadulla ja varsinkin kadun varressa älämölö on melkoinen. Tietämättä miten myöhään musiikki ja muu jatkuu, en kyllä välttis halua tuolta majapaikkaa. Pari korttelia sivuun ja kadut olivat ihan hiljaisia. Napsin siinä sitten kuvia muutamista vapaana olevista paikoista sieltä sivummalta ja tulin hönnälle. Juanry istui ravintolassa ja vinkkasi minulle kun astelin paikalle. Hän oli ehtinyt soittaa kaverilleen ja paikka on kuulemma hieno ja maksaa 35 pesoa (28 €) yöltä. Mutta se möly… Kysyin sit että voiko sitä käydä katsomassa, mutta kuulemma paikka on täynnä joten se ei onnistu. Nimeäkään en saanut selville. Sanoin sitten, että tuumailen asiaa, selvittelen bussiliput ja päätän vasta sit mitä teen. Siinä kohtaa homma meni jotenkin vaikeaksi. Juanry alkoi hössöttää siitä että voiko olla niin että olenkin vain kaksi yötä yms. Koitin kysyä että eihän hän mennyt varaamaan paikkaa, mutta kielimuuri oli liian korkea. Jotenkin hän vaikutti siltä että pitäisi päättää nyt mutta sanoin vaan että palaan asiaan huomenna. Kaiken päätteeksi se pyörävarauskin feilasi kun ei ole kuulemma pyöriä. Miksi minulle nyt hiipii fiilis että tämä Juanry on kuitenkin joku saakelin säätäjä? Ensin kusee oma varaus, sitten huoneessa ei olekaan nettiä, sitten pyörävaraus ja uusi kämppävarauskin pitäisi sokkona tehdä. Kielimuurin haasteet vielä ymmärtää mutta huoneen varasi minun puolesta Leiny joka tasan ymmärsi mitä olin tarvitsemassa. Onneksi en ole ihan ekaa kertaa liikenteessä :D Noh, huomenna selvittää bussit (kun ei ole sitä pyörääkään) ja sit kattelen itse noita majoituksia.

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.55

Yö meni taas oikein mukavasti, mitä nyt kukot aloittivat aamuisen rallin ties mihin aikaan. Jetlag taitaa alkaa hiljalleen luovuttaa ja unirytmi asettuu suunnilleen siihen missä se on Suomessakin. Kävin tuossa suihkussa ja seuraavana ohjelmassa olisi aamupala. Sen jälkeen meinasin lampsia Viazulin toimistoon ja kysyä olisiko 6.3 paikkoja Matanzasiin. Selvittelyjen mukaan se vaatii että menen ensin 08:00 -11:15 bussilla takaisin Havannaan ja vaihadan sieltä 13:00 - 15:05 bussiin joka jättää Matanzaan. Jos lippu järjestyy niin seuraavaksi koitan selvitellä majapaikan sekä täältä että Matanzasta. Mahdollisesti myös Varaderosta. Tästä saattaa nyt tulla tällainen säätöpäivä :D

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 18.26

No niin! Johan rupes tapahtumaan kun alkoi hoitaa asioita itse :D Kävin ensin Viazulin toimistolle. Samassa tilassa toimii jokin taksifirma tai muu vastaava ja sisällä ollut nainen sanoi, että Viazulin virkailija saapuu paikalle vasta 10:00. Ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja lähteä etsimään majapaikkaan syrjäisemmiltä kaduilta jonne pääkadun möly ei kantautunut. Siellä tuli vastaan paikka Villa Caricia -niminen paikka jonka portissa oli myös Tripadvisorin kyltit. En ollut katsonut paikkaa netistä, mutta noita “Certificado de Excelencia” -kylttejä ei Tripadvisor ihan turhaan jakele, joten ajattelin sen olevan hyvä paikka. Vieressä olevalla terassilla vanha mummeli ja ukkeli istuivat kikkutuolissa ja kun pälyilin porttia, mummeli nousi ylös ja heitti buenos diazit. Englantia ei löytynyt luonnollisesti yhtään, mutta nämä majoitussanastot olivat sen verran hallussa että sain mummelilta huone-esittelyn ja hintatiedot selville: 20 pesoa yöltä eli 10 halvempi kuin tämä nykyinen. Ilmastointia siellä ei ole, mutta enpä minä sitä täällä ole tähänkään asti tarvinnut kuin ehkä korkeintaan päivällä ja tuuletin ajaa ihan sama asian. Yöt viilenevät sen verran että pystyy nukkumaan ihan sellaisenaan. Kun kaivoin paperilapun johon olin kirjoittanut päivämäärät, mummeli soitti pojalleen Sergiolle ja pyysi minua istumaan alas ja odottelemaan. Loistavaa englantia puhuva Sergio tulikin kohta paikalle ja tarkasti varaustilanteen: huone on vapaana juuri niille päiville kun sitä tarvitsen. Kerroin meneväni Matanzasiin ja ehdotin, että sopiiko huonetta pitää varattuna sen aikaa että käyn Viazulin toimistossa varmistamassa itselleni bussilipun. Tämä sopi hyvin mutta Sergio ehdotti myös, että pääsisin sinne nopeammin ja ovelta ovelle jos ottaisin taxi collectivon, eli jonkinlaisen jaetun taksin. Mistään henkilöautosta ei kuitenkaan taida olla kysymys jos se vetää 10-15 ihmistä sisäänsä. Sergio soitti ja varmisti hinnan ja se olisi 30 pesoa ja matka kestäisi 4,5 tuntia. Ilmastointia ei ole, mutta ikkunat saa kuulemma auki, hehe. En halunnut siinä hetkessä ottaa mitään uutta mietittävää päähäni, joten sanoin tarkastavani ensin Viazulin ja palaavani tunnin sisään takaisin. Kello oli vasta 9:45, mutta huomasin että Viazulin kaveri oli paikalla. Lampsin sisään ja tämäkin kaveri osasi englantia ongelmitta. Myyntimieheksi hänestä ei kuitenkaan ollut. Ensiksi hän sanoi että Matanzasiin ei Viazul ajele Viñalesista. Minä olin tietysti tämän selvittänyt etukäteen ja sanoin sitten, että voin ottaa lipun Havannaan ja siitä edelleen Matanzasiin. Mies oli kovin vaikean oloinen ja sanoi, että matka kestää yli 9 tuntia, että taxi collectivo on paljon parempi vaihtoehto. Minä olin ihan halolla päähän lyöty kun kaveri suosittelee Viazulin kyltti pään päällä joten toista vaihtoehtoa :D No, mitäpäs minä asiasta sen enempää vääntämään. Kaipa tämä on seurausta siitä kun on valtion hommissa niin sama palkka sieltä tulee tekipä hommia tai oli tekemättä. Lueskelin tästä jo ennen matkan alkua. Arvelin, että testataan sitten se taxi collectivo ja samalla ajattelin hyödyntää Sergion englanninkielen taitoja sekä paikallistuntemusta. Koska Viazulin episodi kesti niin vähän aikaa, minulla oli aikaa hakea majapaikasta Lonely Planetin kirja. Siinä oli mainittu muutama majapaikka Matanzasita ja suunnitelma oli pistää Sergio soittamaan niihin ja varaamaan minulle majoitus myös sieltä. Kirja kourassa painuin Sergion luokse mutta miestä ei näkynyt missään. Hänen äitinsä tuli kuitenkin vastaan ja kun mainitsin miehen nimen niin mummeli soitti hänelle ja kohta sankari saapuikin paikalle. Lupasin ottaa huoneen ja taxi collectivon mutta sillä ehdolla että hän soittaa minun puolesta hotelleihin. Ja tämähän kävi loistavasti! Ensimmäinen yritys tuotti ei oota: vapaana oli huone vain yhdeksi yöksi mutta se ei riittänyt. Seuraava hotelli, Villa Soñada, olikin parempi menestys. Sieltä sain itselleni huoneen ja Sergio teki minulle varauksen kolmeksi yöksi. Nyt on sitten majapaikka täältä, kyyti Matanzasiin ja majapaikka siellä! Asiallista! Sergio sanoi myös että keskuskadulta voisi saada motskareita vuokralle ja häneltä löytyisi polkupyörä. Tulin takaisin majapaikkaan ja kerroin Juanrylle plääneistä. Pienen arpomisen jälkeen viesti meni (oletettavasti) perille ja kaikki on nyt kunnossa. Siinä asioita hoitaessa napsin joitakin kuvia vastaantulevista asioista. Täällä pyörii taivaalla jatkuvasti tosi hienon näköisiä haukkoja. Mitään kovin järkevää kuvaa en niistä saa kun jäi lintukuvausvermeet koviin. Mutta sain kuvan pienistä kanan poikasista, hihi. Lintujahan ne on nekin! Lisäksi vastaan tuli hienoja aikamatkahetkiä kun vanha jenkkiauto ohittaa lehmäkärryllä matkaavan maajussin. Tai kun traktori on poikittaa tiellä, läjä ukkoja säätää jotain ja tässäkin vanha jenkkiauto on parkissa tien vieressä. Jotenkin noissa tilanteissa unohtaa hetkeksi elävänsä 2018-luvulla :D

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 21.22

Asioiden hoidon jälkeen oli pakko vaan huilailla hetki. Tuo +30°C helle ja pilvettömältä taivaalta paistava aurinko syö kyllä ylimääräiset mehut. Kun sain kerättyä riittävästi energiaa niin otin kameran kantoon ja lähdin tepastelemaan kylälle. Tämä on tosiaan niin pieni kylä, että tämän kävelisi laidasta laitaan muutamassa minuutissa minun normaalilla kävelyvauhdilla. Mutta nyt löin Kuuba-vaihteen silmään ja hiihtelin reilun tunnin katuja ristiin rastiin. Nuo sivukadut ovat kyllä mukavia hevoskärryineen ja värikkäine taloineen. Kahden suurimman kadun ongelmana on selkeästi melu. Bussit, rekat ja traktorit jyristävät muutaman metrin päässä ravintoloista eikä torvia juuri säästellä. Ja nyt ei puhuta mistään Ladan itkevästä töötistä vaan sellaisista sumutorvista että pää räjähtää. Aurinko ajoi lopulta porsaan katoksen alle. Tulin suuremman sivukadun varrella olevaan ravintolaan testaamaan paikallisen pizzan. Sellainen vähän mikrolättyä parempi rieskahan tuo oli mutta ei mitään järin erikoista verrattuna muihin maisteltuihin ruokiin. Meinasin ottaa tässä vielä piña coladat mutta tuo autojen melu on kyllä niin häiritsevä että taidan nauttia sen jollain pienemmällä kadulla :D Laittelen kuvia myöhemmin kun saan siirreltyä ne kamerasta koneelle.

Paikka: Viñales, Kuuba
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}