Kaakkois-Aasia 2015
tiistai 24. helmikuuta 2015


Julkaistu kello 4.48

Painuin eilen kymmeneltä nukkumaan pakotin itseni tänään ylös kahdeksalta. 10 tuntia unta. Huomaa kyllä että kroppa huutaa lepoa. Eikä olo ole ainakaan tälleen aamusta juuri eilistä kummoisempi. Hotelli on maksettu enää ensi yöksi ja ajatus oli lähteä tästä jatkamaan eteenpäin, mutta arvatkaapa onko motivaatio kovin korkealla. Energiat kaikkeen säätämiseen on kyllä ihan nollassa. Aloin kuitenkin väkipakolla katsomaan jatkosuunnitelmia, mutta törmään toistuvasti samaan ongelmaan: jos haluan paikkaan A ja paikkaan B, en pääse niihin peräkkäin vaan minun on aina palattava takaisin Manilaan. Ajattelin, että olisin voinut mennä rantoja pitkin vuorille, mutta tämä tuntuu olevan ihan toivoton unelma. Useassa paikassa netissäkin toitotetaan, että Filippiien bussiliikenne keskittyy Manilaan. Täällä ei näköjään ole yhtä selkeää pistettä josta voisi katsella bussiaikatauluja, vaan yli 20 bussifirmaa joilla on jokaisella omat aikataulut, kohteet, hinnat ja terminaalit. Pakkaa sekoittaa se, että Manilan terminaaleja kutsutaan niiden nimillä ilman, että kerrotaan sen olevan Manilassa. Ja niitä terminaalejahan täällä riittää. Reitti siis saattaa olla vaikkapa Iba - Caloocan ja sinun pitää vaan tietää, että Caloocan ei ole kaupunki vaan yksi Manilan terminaaleista. Törmäsin myös toiseen ongelmaan: majapaikkojen huonoon laatuun ja korkeaan hintaan. Tuo yhdistelmä ei ole se kaikkein houkuttelevin. Huoneesta saat maksaa 30 € yöltä ja sillä saat käytännössä sängyn ja vessan. Lämpimästä vedestä pyydetään maksua erikseen, mitkään ruoat ei kuulu hintaan, nettiä ei ole ja niin edelleen. Noita palveluita saadaksesi saat maksaa vielä enemmän. Kolmaskin ongelma löytyi: kansainvälisten pankkiautomaattien puute ja luottokorttien toimimattomuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi varata hirveä nippu käteistä mukaan ja koittaa laskea etukäteen kuinka paljon rahaa tarvitsee. Niin ja tietysti, ettei ne katoa tai niitä varasteta. Hinnoista et aina tiedä, että sisältääkö ne verot ja palvelumaksut vai ei - nämä voivat lisätä hintoja 22 %. Minä en totta puhuen tiedä mitä tekisin. Voi olla että nurisen ihan turhasta, mutta tässä kunnossa ei ihan kauheasti houkuttele 9 tunnin bussimatka jonka jälkeen perillä odottaa joku mörskä, jossa on surkeat puitteet sairastamiselle ja jossa kaikella yritetään rahastaa. Ja jos sitten päätän mennä jonnekin, en pääse sieltä enää mihinkään muualle tulematta samaa matkaa takaisin Manilaan. Harkitsin jo, että menisin vaan johonkin rantakohteeseen löllöilemään mutta silloin en oikeastaan näkisi Filippiineistä mitään. Kovasti tämä näyttää kaikesta huolimatta siltä, että tulen näkemään vain yhden paikan koska en luultavasti jaksa palata takaisin Manilaan ja mennä siitä jonnekin muualle. Vaihtoehto olisi koittaa siirtää lentoa Bangkokiin ja mennä Thaimaan puolelle suunniteltua aikaisemmin jos Filippiinien osuus kuihtuisi kasaan joka tapauksessa. Siellä tiedän saavani ainakin rahoille vastinetta ja kunnon puitteet ilman säätämistä. Ehkä käyn kuitenkin syömässä tässä välissä ja mietin asioita sitten uudestaan.

Paikka: Manila, Filippiinit
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.03

No niin! Sain kuin sainkin hommia nyt eteenpäin, vaikka ei tämä ihan mene nyt niin kuin aluksi kaavailin. Kävin ihan ensitöikseni paikallisessa apteekissa kyselemässä flunssa- ja yskänlääkkeitä. Täällä pelin henki tuntuu olevan vitamiinit. Mitään järkeää lääkitystä flunssan oireisiin tai yskään ei tunnu saavan. Ostin sitten kuitenkin beroccaa ihan vaan, koska ruokailut on nyt vähän perseellään niin saa sitten niitä vitamiineja. Suomesta saatavia lääkkeitä kuten duact tai finrexin tai mitään vastaavaa ei tunnu olevan. Ei myöskään mitään kodeiinipohjaisia yskänlääkkeitä. Sen jälkeen tulin hotellille ja tein päätöksen: Filippiinien vuoristo-osuus saa nyt jäädä ja menen rannalle sairastamaan. Sain selville, että täältä Botolan-nimiseen paikkaan kulkee Victory Line -firman busseja kerran tunnissa. Pitää vaan hakeutua taksilla Pasay-kaupunginosan bussiterminaaliin. Miksi sitten Botolaniin? Siellä on Botolan Wildlife Farm -niminen pieni eläintarha, jota pyörittää sveitsiläinen pariskunta. Erikoista paikassa on se, että siellä voi yöpyä. Niinpä koitan päästä sinne pariksi yöksi ihmettelemään eläimiä. Majoitus on lukemani mukaan ravintolan yläkerrassa ja aivan eläinalueiden vieressä. Eläimet ovat luonnollisesti häkeissä, mutta paikka on rakennettu keskelle luontoa niin että eläimillä on edes hiukan luonnonläheiset fiilikset. Sen jälkeen menen Rama Beach Resortiin loppuajaksi. Kyseessä on nimensä mukaisesti rantalöhöily kohde. Paikasta saa kuitenkin vuokralle prätkiä, joten pääsen helposti käymään lähialueille ja luultavasti myös läheisellä vuorella. Valitsin paikan ihan siksi, että jos tauti ei ota hellittääkseen niin minun ei ole pakko tehdä mitään. Palaan Manilaan 4. päivä. Täällä yövyn luultavasti tässä samassa hotellissa yhden yön ja 5. päivä lennän sitten Thaimaan puolelle. Olisi kiva ollut nähdä saaren keskiosaa ja korkeita vuoria sekä komeat riisiviljelmät, mutta tässä kunnossa sinne pääseminen ja siellä oleminen olisi yksinkertaisesti liikaa.

Paikka: Manila, Filippiinit
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.44

Koitin taas pakottaa itseäni virkeämmäksi ja kävin vähän kävelemässä. Ajattelin, että kupponen kahvia virkistäisi. Menin ekana ryystämään sen kupposen Starbucksiin. Jäinen lattekahvi maistuikin ihan hyvältä ja sen jälkeen oli hyvä tehdä visiitti viereiseen ostoskeskukseen. Tavoitteena oli vaan pööpöillä ympäriinsä ja nostaa rahaa. Nostin sitten 5000 pesoa (100 €) ettei lopu heti kesken. Törmäsin siellä kaupassa kivaan figuurikauppaan josta piti ihan muutama kuvakin napsia (laitan myöhemmin). Sitten bongasin kampaamon, jonka ikkunassa oli myytävä hiuslakkoja. Jostain syystä en ole nähnyt hiuslakkoja myytävän missään kaupassa. Edes kampaamoissa en ole niitä nähnyt ennen kuin nyt. Millähän paikalliset saavat haivenensa pysymään aisoissa vai onko täällä joku mysteeripaikka mistä niitä normaalisti ostetaan. Noh, nyt niitä ainakin sain. Nappasin purnukan vahvinta töhnää ja löin tiskiin 1300 pesoa miettiä, että tämähän on puoli-ilmainen. Painelin pihalle ostarista ja kun aloin survoa törppöä laukkuun niin päässä alkoi ruksuttaa: hetkinen, enhän minä olekaan enää Indonesiassa! Perkele! Maksoin just 25 euroa hiuslakasta! Tämä on juuri se syy miksi en tykkää väsyneenä toimittaa mitään kun pää ei vaan toimi. Vitutuspäissäni ajattelin sitten etsiä ruokaa. Bongasin ostarin vierestä paikan jostain sai spagettia vain muutamalla kympillä. Mietin, että no nyt kuulostaa hinta oikealta. Otin vielä oikein limpparin päälle kun oli niin halpaa. Kun annos lopulta tuli pöytään, se oli hieman mikropizzaa pienempi rääpäle, jossa ei ollut syömistä kuin pahaan mieleen. Mikrossa se oli luultavasti myös tehty ja maistui juuri sille. Ei jumalauta eikö tästä kaupungista saa kunnon ruokaa ilman että pitää maksaa itsensä kipeäksi?! Hain sitten 7-elevenistä lohtusuklaapatukan ja nappasin lähtiessä tyhjän pahvimukin, että voin hotellihuoneessa hämmentää itselleni vitamiiniliemen. Huoneessa kun ei ole lasia valmiina.

Paikka: Manila, Filippiinit
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.54

Aurinko laski ja pimeys nousi, joten kävin nyt viimeisen illan kunniaksi katsastamassa meininkiä punaisten lyhtyjen alueella. Aika ristiriitaisilla fiiliksillä siellä sai kyllä liikkua. Naisia ja naisenmielisiä miehiä oli katu täynnä ja kaikilta olisi massagea ollut saatavana. Osa kysyi kerran, osa lähti kävelemään perään vonkuen, että no mikä on kun ei kelpaa. Koitin kysellä näitä vonkujia kameran eteen, mutta se ei onnistunut. Paitsi tietysti jos olisin ottanut massagen niin sitten olisi voinut ottaa "selfieitä". Ristiriitaisuus tuli lähinnä miehistä. Iso osa oli sellaisia porsaita, että oksat pois. Ja vaikka fyysinen olemus noin muuten olisikin kunnossa, niin sitten kävellään joku hien kellastama paita päällä. Hyi helevetti. Onneksi joukkoon mahtui asiallisiakin yksilöitä mutta se yleiskuva... voi hyvää päivää. Hortoilin siinä jonkun aikaa edestakaisin etsien kiinnostavia kasvoja kuvattavaksi, mutta jokainen kieltäytyi. Kaikki eivät olleet edes kadutyöntekijöitä vaan ihan satunnaisia ohikulkijoita, mutta ei onnistunut. En toisaalta ole yllättynyt, sillä koitin jo päivällä toisaalla saada kuvia, mutta kaikki kieltäytyivät. Tässä kun on kuunnellut paikallisten keskusteluja niin minä en oikeastaan tiedä, että mitä ihmeen kieltä he puhuvat. Onnistun poimimaan sieltä täältä englanninkielisiä sanoja, mutta en tajua yhtään mitä he sanovat. Jopa silloin kun he puhuvat minulle niin minulla on keskimääräistä enemmän vaikeuksia ymmärtää heitä. Ymmärsin paremmin Indonesian paikallisia :D Ehkä näillä on sitten joku erikoinen aksentti mistä minä en nyt saa selkoa. Tiedän kuitenkin, että jotakuinkin kaikki täällä osaavat englantia ja niin kuin brittiläinen jannu sanoi, he osaavat sitä vieläpä täydellisesti. Mutta ei ymmärrä nyt savonmuan tollikka. Kohtapuoliin pitäisi lyödä romut läjään niin selviää aamusta helpommalla. Huomenna koitan sitten singahtaa kohtalaisen ajoissa bussiterminaalille ja hakeutua oikeaan bussiin.

Paikka: Manila, Filippiinit
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.45

Jei! Sain tulevien päivien majapaikoista ja niiltä osin homma on bueno! Jotain onnistumisiakin välillä! Pikkasen ikävää vaan, ettei kumpikaan paikosta huoli luottokorttia joten joudun roudaamaan Manilasta hirveän setelinipun.

Paikka: Manila, Filippiinit
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.47

Selvisipä sekin miksi en tajua näiden puheesta mitään. Katselen töllöstä Science of Stupid -ohjelmaa, jonka juonnot on tehty uusiksi paikallisen toimesta. Tämä juontaja puhuu isolta osin englantia, mutta saattaa vaihtaa kesken lauseen filippiinoon (?). Sitten voi mennä minuutti että hän puhuu minulle mystistä kieltä ja kohta alkaa taas englanti. Ja sitten taas sekaisin pitkin lauseita. Todella hämmentävää. Ohjelmaa on tekstitetty vain silloin kun ukkeli puhuu mystisiä kieliä. Olen hämmentynyt! Jättekiva!

Paikka: Manila, Filippiinit
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}