Kaakkois-Aasia 2015
perjantai 20. helmikuuta 2015


Julkaistu kello 0.23

Heräsin viiden aikaan siinä toivossa, että saisin jotain kuvia nousevan auringon valossa. Ja sainhan minä, harmi vaan että välissä oli taas paksu sumu :D Koiria kiukutti kovasti kun kävelin pimeää katua pelottava kamerajalusta olalla. Piti sitten yhkää ja räksyttää. Omistajat tietysti heräsivät ja kävivät huutamassa koirat hiljaiseksi. Huomenta, Tomohon :D Tosin kylläpä tuolla joku naapuruston sankari aloitti 5:20 soittamaan musiikkia niin kovasti että varmasti koko tienoo heräsi. En olis itse tyytyväinen!

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 3.04

Ennätin ottaa pienet tirsat ennen aamupalaa. Siinä eväiden tullessa juttelemaan tuli yksi majapaikan työntekijöistä. Juttelin kaverin kanssa jo eilen ja hän kyseli, että kuvaanko malleja. Totesin, että kyllä minä ihmiskuvia otan, mutta en mallimalleja ole koskaan kuvannut. Sitten hän alkoi selittää, että hänellä on joku naispuoleinen kaveri joka on myös kuvaaja. Hän nimenomaan käytti termiä "photographer". Sitten hän näytti pari kuvaa jossa joku paikallinen nainen poussasi ja sanoi sitten siihen, että nämä ovat hänen kuviaan. Minulle ei kuitenkaan selvinnyt, että onko ne hänen ottamiaan vai onko hän kuvassa itse. Sitten kaveri selvitti, että tämä hänen kaverinsa tykkää kuvailla ulkomaalaisten kanssa. Olin silloin vuokraamassa mopoa, joten juttu meni minulta vähän ohi että mikä tässä nyt oli ajatuksena. No nyt jannu tuli sitten juttelemaan ja selitti, että hän oli näyttänyt minun ottamia kuvia tälle kaverilleen ja että hän haluais kuvata minun kanssa. Sanoin vaan, että en minä tykkää olla kameran etupuolella vaan pysyttelen mieluummin sielä takana. Kun muutaman kerran olin tämän sanonut, jannu taisi ymmärtää ja sanoi, että eikun minä ottaisin kuvia. Kuulemma voisin kuvata täällä huoneessa tai sitten ulkona. Olin vähän hämmentynyt, kun kaveri muisti taas mainita miten tämä hänen kaverinsa tykkää nimenomaan ulkomaalaisten kanssa näitä kuvahommia tehdä. Ja että huoneessa? Tämä juttu nyt vähän haisee tai sitte se vaan tuntuu siltä aika ison kielimuurin takia. Jannu sanoi palaavansa yhden aikaan tänne majapaikkaan ja sanoin, että voin siinä kohtaa jutella asiasta uudelleen kunhan tiedän oman pläänin tälle päivälle ja nään mihin sää kehittyy. Pelasin samalla itselleni aikaa jotta voin käydä juttelemassa majapaikan omistajan kanssa tästä asiasta, hänellä kun on huomattavasti parempi kielitaito. Hauska olisi tietysti pitää joku kuvaussessio jonkun paikallisen kanssa ja mietinkin, että jos juttu tosiaan nyt on sitä niin saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun kävisin kuvaamassa tyttöä läheisillä vesiputouksilla. Näkisin putoukset ja saisin kuvia. Mutta ihan ensiksi minun on selvitettävä onko tässä nyt joku mystinen sivujuonne mitä minä en tajua :D Liitteenä pari kuvaa aamulta. Oli aika turha herätys :D

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 9.55

Yhteydet eivät tietysti toimineet kun aloin lähestyä määränpäätä, joten joudun taas kirjoittamaan raportin omaisesti päivän seikkailut. Ja sellaiset niistä meinasi tulla, sillä kaikki ei menny ihan odotetulla tavalla. Lähdin siis kävellen samoilemaan kohti vesiputouksia, jonne piti olla noin tunnin kikkailu. Majapaikasta nappasin lainaksi sateenvarjon, sillä ilma näytti siltä, että sade on vähintäänkin todennäköistä. Hieman siinä ripeksikin, mutta oli niin vähäistä etten jaksanut edes aukaista varjoa. Sitten sateet loppuivat ja tilalle tuli se mitä ei täällä ole juuri näkynyt: aurinko. Ja tarkoitan suoraa auringon paistetta pilvettömältä taivaalta. Yhtä äkkiä tajusin, että viileä vuoristo ei olekaan niin viileä, vaan sama päiväntasaajan möllykkä käristää myös täällä vuorella. Hiki alkoi virrata ja jossain kohtaa tajusin, että ei helkutti pitänee laittaa aurinkorasvaa. Hölväsin sitä sitten kunnon kerroksen kohtiin jotka olin jo aikaisemmin polttanut. Paita oli hiestä aivan märkä ja vesi alkoi maistua. Hillitöntä mikä muutos lämpötilassa! Lopulta näytti siltä, että aloin saapua kylään jonka lähellä tiesin vesiputousten olevan. Haarautuvia teitä alkoi tulla vastaan, joten jouduin kysymään parilta paikalliselta mikä reitti vie vesiputouksille. Yksi sana indonesiaa (air terjun) ja mummot viittoivat oikeaan suuntaan. Lopulta kävelin jo ihan kylän keskellä ja alkoi tuntua, ettei tämä nyt mene ihan oikein. Ihmiset vilkuttelivat ja tervehtivät iloisesti, joten oli helppo pysäyttää ukkeli ja kysyä missä suunnassa vesiputoukset ovat. Ja kun kerta onnistuin opettelemaan numerot, sain selville vielä etäisyyden. Vastaus tosin kuulosti kummalta: 100 metriä. Eihän se nyt voi keskellä kylää olla! Jatkoin ukon osoittamaan suuntaan ja sadan metrin päästä haarautuikin metsäpolku. Olin jo menossa sinne kun sama ukko tulee mopolla perästä ja sanoo: "Air terjun?!". Minä nyökyttelin ja sitten ukko naureskelee, että se on toisessa suunnassa. Mitäköhän se kuuli minun kysyvän ensimmäisellä kerralla? Palasin sitten samaa reittiä takaisin mutta en minä vieläkään nähnyt mitään mikä voisi viitata vesiputoukseen. Vain miljoona sivulle erkanevaa tietä. No kysyin taas joltain kioskinaiselta, ja hän näytti että käännyt oikealle ja rinne ylös. Ihmettelin vähän kun näitä oikealle kääntyviä teitä on miljoona. Katsoin lähimmän tien yläpuolella olevaa riemukaarta ja siellä ylhäällä, muutaman metrin korkeudessa, luki pienellä "air terjun". Minulla on opeteltavaa silmien käytössä ja paikallisilla siinä, miten opastekstit sijoitetaan. Matka jatkui taas ja bongasin sitten käytännössä keskellä lepikkoa olevan kyltin, jossa luki air terjun. Ajattelin, että eihän se nyt voi keskellä pöpelikköö olla ja päätin jatkaa matkaa. En ehtinyt mennä kuin ehkä 10 metriä kun nainen huutaa takana: "Waterfall?" ja osoittaa sormella pöpelikköön. Sinnepä sitten ja hämäävän ensimmäisen viiden metrin jälkeen alkoikin kunnon polku, joka oli tehty kivilaatoista. Tarkkana sai askelluksen kanssa olla, sillä kivet olivat melko liukkaita. Polku meni yhä syvemmälle metsään jyrkkää rinnettä pitkin. Meininki oli paikoitellen kuin Indiana Jones -leffasta. Polulla rellotti skinkkejä parikymmenen metrin välein ja ne singahtivat piiloon aina kun menin lähemmäksi. Tarpeeksi kauan polkua kynnettyä eteen avautui hillittömän näköinen näkymä. Mieleen tuli vain yksi lause: "Welcome to Jurassic Park". Näkökentän täytti joka puolelle levittyvä viidakko, joka ylsi kymmenien metrien korkeuteen. Kanjonin pohjalla virtasi vesi ja ilma täyttyi vesihöyrystä. Edessä päin, pahimman höyryn keskellä oli komea siltä, jonka sammaleet olivat vallanneet kasvualustaksi. Vesihöyry nousi korkealle ylös ja aurinko piirsi omat säteensä ilmassa leijuvaan usvaan. Aivan jäätävän komea näky! Vettä tunki yhdestä suuresta ja toisesta vähän pienemmästä putouksesta melkoisella raivolla. Putousten lähellä höyryä oli niin paljon, etten vienyt sinne kameraa kasteltavaksi. Mikään kuva ei kyllä tee oikeutta tälle paikalle, mutta liitteenä nyt kuitenkin pari. Lähempää otettu kuva on räppästy kännykällä. Jos paikkaan pääseminen on vaikeaa, sieltä pois lähteminen oli vielä vaikeampaa. Mikään teistä ei tuntunut menevän oikeaan suuntaan. Minulla oli kyllä kartta, mutta sen näyttämiä teitä ei edes ollut. Koitin taas kysellä paikallisilta mistä saisin mikroletin, eli sen taksipakun, Tomohonin suuntaan. Kaikki vaan pudistelivat päätään, ettei sellaista olisi. No siinä minun ohi ajoi pari mikroletia, jotka pysäytin, mutta kumpikaan ei ajellut sinne. Kovasti he jotain selittivät, mutta ymmärrys ei riittänyt. Kävelin yhteen suuntaan, ja sitten toiseen. Aurinko porotti tuskaisen kuumasti ja tunsin, miten iho alkoi kärytä. Oli aika käyttää sateenvarjoa auringon suojana. Koitin kysellä ihmisiltä lisää neuvoja miten pääsisin pois muuten kuin kävelemällä. Kaikki selittivät kovasti jotain, mutta mitään en ymmärtänyt. Lopulta joku poitsu näki minun hortoilut ja tuli kysymään: "Where you go?". Kun sanoin mihin olin menossa, hän sanoi ettei täältä ole kyytejä sinne. Sen verran olin tajuavani hänen välttävästä englannista, että minun pitäisi ensin päästä jonnekin paikkaan A ja sieltä vaihtaa sitten taksiin. Tie, jota normaalisti käytetään on ajokelvottomassa kunnossa. No perkule. Siinä vaiheessa tein perustempun eli menin varjoon, istuin alas ja mietin hetken mitä nyt kannattaisi tehdä. Netti ei ollut toiminut hyvään toviin, mutta ajattelin että koitan kuitenki jos saisin edes yhden lauseen käännettyä. Ja se onnistui! Kysyin poitsulta, että voiko hän heittää minut skootterilla päätien varteen. Poitsu vastaa "Follow me, mister!" ja sitten mentiin. Lähdettiin ihan toiseen suuntaan kuin mihin olin menossa. Ehkä kilometrin jälkeen poitsu kysyy, että haluanko ajaa mopolla. No mikäpäs siinä! Vaihdettiin paikkoja ja minä pääsin kuskin paikalla. Poju piteli takana sateenvarjoa ja kamerajalustaa :D Saatiin ajella yllättävän pitkään ennen kuin päätie tuli vastaan. Kysyin, että otanko mikroletin vai taksin, mutta poitsi päätti itse hoitaa homman. Hän sanoi kuitenkin, ettei mikroletit vie sinne asti ja että pitäisi ottaa taksi. Yhtä äkkiä eteen kurvaa mikrolet ja ukko huutaa ikkunasta "Tomohon?". Jäpikkä käy tovin pupattamassa kuskille ja näyttää, että hyppäähän kyytiin. Pääsin vielä ohjaamon puolelle kuskin viereen. Tarjosin poitsulle 20 000 rupiaa kiitoksena avusta, mutta tämä kieltäytyi ja sanoi vaan "no problem" ja käsipäivää. Olen hämmentynyt. Katsoin GPS:stä etäisyyttä ja oltiin yli 6 km päässä majapaikasta, ja se oli linnuntietä. Ajeltiinkin siten hyvä tovi ennen kuin päästiin perille. Ukko pyysi kyytiin hypättäessä 10 000 rupiaa, mutta kun annoin 20 000 rupian setelin, sain 12 000 rupiaa takaisin. Olen enemmmän hämmentynyt. Nyt on sitten naama ja käsivarret palaneet. Sain käytyä suihkussa ja syötyä, joten eiköhän tämä elämä tästä voita. Jalat on aika vetelät.

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.33

Majapaikan ukkeli, joka kyseli niistä kuvista, kävi viiden aikoihin uudestaan kyselemässä asiasta. En pystynyt juttelemaan majapaikan omistajan kanssa, joten olin edelleen hieman ymmyrkäisenä koko homman tarkoitusperistä. Nyt hän siis kyseli, että vieläkö voisin ottaa kuvia. Varmistin ihan todella yksinkertaisella englannilla, että onko nyt niin, että tämä hänen kaverinsa tulee malliksi ja minä kuvaan. Näin oli kuulemma asian laita. En itse tiennyt tuolloin kellonaikaa, mutta kun tajusin sen olevan viisi niin muistin, että aurinko laskee 50 minuutin päästä, joten jo 30-40 minuutin päästä on niin pimeää ettei kuvaamisesta tule mitään. Sanoin, ettei tämä nyt taida onnistua selitin myös, että olen hintsusti väsynyt päivän reissusta ja nukkumaan on selviydyttävä ajoissa, sillä minun on lähdettävä lentokentälle neljältä. Ukkeli selitti, että entäs jos kuvat käydään ottamassa hänen kaverinsa studiolla. Siihen totesin vaan, että menee kyllä liian suuritöiseksi. Totesin vaan lopuksi, että jos olisi tajunnut tämän pari päivää aikaisemmin niin olisi ollut paremmin aikaa. Mutta nyt kieltäydyin. Ukkeli kysyi vielä pari kertaa, mutta uskoi lopulta yskän. No äsken se sitten tuli uudestaan oven taakse ja selitti, että hänen kaverinsa on tosi harmissaan kun ei saa kuvia. Sitten hän ehdotti, että kuvat voitaisiin ottaa huoneessa ja että tämä hänen kaverinsa voi tuoda salamavalot mukanaa. Että jos vaikka vaan tunti kuvataan? Sitten minun oli jo aika suoraan sanottava, että tämä menee nyt niin iso töiseksi että en ala lomalla tekemään tällaista ja selitin myös, ettei minulla ole konetta jolla käsitellä kuvia siihen kuntoon. Lisäksi kerroin, että studiokuvat ei ikinä ole ohi tunnissa vaan kysymys on ennemminkin kolmesta tunnista kun lasketaa romujen kasaamiset ja purkamiset. Jannu yritti selittii, että hänen kaverinsa haluaisi kokemusta ja niin edelleen, mutta jos ihan totta puhutaan, niin tämä ylitsepursuava innostus nyt kyllä saa aikaan vähän toisenlaisen fiiliksen. Ettei tässä nyt vaan olisi ollut kysymys siitä, että haluttiin jotain erikoisempia kuvia johonkin käyttötarkoitukseen? Itselleni tuli ainakin vähän vastareaktio koko hommaan kun meni sellaiseksi inttämiseksi eikä oikein mistään käynyt ilmi, että minä tästä koko hommasta kostun. En kuitenkaan koskaan sanonut, että kuvaan ihan vaan huvikseni. Noh, kieltäydyin nyt koko touhusta. Liian epämääräistä ja liian vähän aikaa.

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.16

Hyvä ylläri: tämä viimeinen yö on minulle ilmainen! Ihmettelin kun kävin maksamassa pärrän, pyykkäyksen ja ruoat pois eikä laskussa ollut lainkaan neljättä yötä. Paikan omistaja ei ollut paikalla, mutta siinä häärännyt ukkeli sanoi, että häntä oli ohjeistettu että minua ei laskuteta huoneesta. Kävin sitten hakemassa kuitin jonka sain edellisestä maksusta ja siinä tosiaan lukee: "Promo: Stay 4 nights, pay 3 nights." Mukava yllätys! Nyt on kaikki roippeet maksettu ja aamulla voi vaan lähteä. Mielenkiinnolla odotan tuleeko minulle aamupalaa, sillä laitoin sen tarjoiluajaksi 03:30. Tuli tai ei, kyyti lähtee neljältä joten se aikainen herätys taas tiedossa. Nyt koitan pakkailla kamat läjään niin ettei aamulla tarvitse kuin lyödä hammasharja pakettiin ja vetäistä rinkan nyörit kiinni.

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.52

Rinkka pakattu! Nyt on aika hyppiä pehkuihin ja aamulla sitten kello 03:00 herätys. Aamupala 03:30 ja kyyti Manadoon 04:00. Kentällä pitäisi olla 05:00 ja lento lähtee 06:15. Jakartassa olen 8:30. Tässä välissä siirryn taas eri aikavyöhykkeelle, eli sen jälkeen aikaero Suomeen nähden on +5 tuntia. Sieltä noukin sitten taksin ja hurjastelen pyhähotelliin. Mielenkiinnolla odotan olenko saanut huoneen yläkerroksista hyvällä näköalalla. Se on öitä, eli hyvää iltapäivää sinne Suomeen :)

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 21.47

Huh huh, yö meni ihan totaalisen päin persettä. Vettä satoi peltikattoon kaatamalla ja heräsin siihen. Sitten en saanutkaan enää unta. Päälle vielä alkava yskä ja auringon polttama kroppa niin avot. Koitin tehdä online-check-ini mutta eipä onnistunut. LionAirin järjestelmä antoi vaan virhettä. Pää ihan pehmeenä ja huono olo, mutta näillä mennään. Aamupala ei tullut niin kuin vähän arvelinkin joten tyhjällä vatsalla lähdetään.

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 23.33

Manadon kentällä ollaan. Ihmettelin lähtiessä kun kuskia ei näy missään vaikka kello oli neljä. Otin sitten rinkkani ja menin palauttamaan avaimia. Siellähän oli koko jengi täydessä unessa. Äijät nukku lattialla patjalla ja kun rymistelin rinkkani kanssa niin yksi niistä heräsi ja kävi herättämässä kuskin. Ukko nousi ylös ja suoraan rattiin. Mietin mielessäni, että enpähän nuku autossa kun vahdin ettei kuski pilki. Perille kuitenkin pääsin, check-in tehty ja nyt odottelen koneeseen pääsyä.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}