Kaakkois-Aasia 2015
tiistai 17. helmikuuta 2015


Julkaistu kello 3.12

Eilinen ilta menikin hotellihuoneessa huilaillessa. Laittelin vähän romuja läjään tämän päivän lähtöä varten ja soittelin pari skype-puhelua Suomeen. Illalla alkoi sadella vettä ihan kaatamalla, joten niiltäkin osin löllöilyilta oli hyvin ajoitettu. Vettä tuntui tulevan melkein koko yön ja kuten tähänkin asti, sitä tulee kuin saavista kaataen. Sade loppui arviolta noin kuuden aikoihin. Tiedän, koska heräsin siihen kun joku jäi luukuttamaan subwoofer-hirmuaan tuohon tielle. Kyllä, kuudelta aamulla. Rötkötin sängyssä puoleen kahdeksaan asti, otin pikasuihkun ja painuin alakertaan aamupalalle. Aamupalatarjonta oli päivistä huonoin, sillä melkein kaikki tarjolla oleva oli loppu. Koitin kasata rippeistä itselleni jotain ja kaipa niillä nälkä lähti. En ihan tajua miksei ruokia täydennetä vaikka aamupala on merkitty kymmeneen asti kestäväksi. Siinä viimeistä kahvihörppyä juodessa huomasin, että vuokramopomies on pihalla. Menin tervehtimään häntä ja sanoin heti, että en tarvitse mopoa enää koska olen lähdössä Manadosta. Kysyin, että saihan mies eilen rahat hotellin respasta ja mies nyökytteli. Kävin hakemassa kypärän ja avaimet ja kun annoin ne miehelle, tämä alkoi vaatia lisää rahaa. Sanoin, että maksa kolmannesta päivästä koska en aio ajaa tänään ja selitin, että olisin kertonut tämän hänelle jo eilen jos olisi saapunut paikalle. Mies ei ottanut ymmärtääkseen vaan jankkasi, että minun on maksettava vielä 150 000 rupiaa. Kaivoin kännykän translatorin esille ja laitoin siihenkin, että olen maksanut jo kahdesta päivästä enkä maksa enempää. Mies vastasi minulle translatoriin naputellen, että vielä pitäisi maksaa 150 000. Sanoin taas, että minä itse maksoin 150 000, sait respasta 150 000, en aio maksaa enempää. Varmistin vielä toistamiseen, että olihan mies hakenut rahansa respasta ja mies nyökytteli että kyllä on. Kun asiasta ei alkanut tulla selvyyttä, pyysin miehen respaan koska siinä oleva tsiku puhuu todella hyvää englantia. Sanoin naiselle, että kertoo miehelle etten aio enää maksaa kolmannesta päivästä. Nainen vaihtoi miehen kanssa pari sanaa ja sanoi, että kysymys oli vaan kielimuurista. Sen jälkeen nainen kaivoi tiskin takaa 150 000 rupiaa joita mies EI ollut hakenut. Eli hän siis halusi vain eilisestä sen puuttuvan 150 000 ja kaikki oli sen jälkeen OK. Nämä on juuri niitä hetkiä kun kielimuuri asettuu kriittisten kohtien väliin :D Kysyin jo eilen hotellin respasta heidän kuljetuksensa hintaa Tomohoon ja se oli 180 000 (12,5 €). Julkisia käyttäen pääsisin ehkä 30 000 rupialla (2,1 €). En kuitenkaan lähde mutkittelevalle vuoristotielle tukahduttavan kuumalla bussilla, joten otan Bluebird-yrityksen taksin joka vie perille noin 100 000 rupian (6,9 €) hintaan. Respan tsiku suostui varaamaan minulle taksin ja sen pitäisi tulla tähän 11:00. Aikaisemminkin pääsisin, mutta kun kohdepaikan check-in -aika on 12:00 niin turha mennä sinne aikaisemmin. Ehdin tässä välissä lyödä rinkan kiinni ja käydä nostamassa rahaa. Seuraavat kolme yötä siis Highland Resortissa, Tomohon-kaupungin kupeessa. Sen jälkeen vietän vielä yhden yön Manadossa, sitten lennän takaisin Jakartaan. Siellä vietän yhden yön ja sitten lennän Manilaan, Filippiineille.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 4.54

Wroom wroom! Taksissa ollaan. Ehdin ootellessa kirjoittaa hotelliarvostelunkin Tripadvisoriin ja varata saman paikan perjantaille yhdeksi yöksi. Saan silloin eri huoneen joten näkee millaista huonetarjontaa siellä on. Taksi ajelee mittarilla mutta hintaa pitäisi tulla noin 100 000 - 120 000 rupiaa.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.16

Perillä ja huh huh mikä paikka! Taksi maksoi mittarilla tasan 120 000 rupiaa. Kuski ei osannut sanaakaan Englantia, joten matka meni maisemia katsellessa. Perillä minut otti heti vastaan ystävällinen mies ja kertoi, että pääsen deluxe-bungalowiin standardin hinnalla. Sain karttoja ja infoa jos haluan liikkua yksin, mutta minulle näytettiin myös valmiita paketteja. Huone on iso! Samoin suihku. On lämmintä vettä ja vedenkeitintä ja kahvia ja jättisänky ja kaikkee! Paikka on mukavan vehreä ja linnut sirkuttaa hulluna. Tykkään! Laittelen kunnon kuvia kunhan otan kameralla. Liitteenä kännyräpsyt. Vettä sataa edelleen joten just nyt tyydyn vaan nauttimaan sateen ropinasta ja jääteestä :)

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.52

Bungalowiin kotiuduttu ja lähitienoo tsekattu. Kävin napsimassa muutamia panoraamakuvia paikan hönnistä ja ympäristöstä. Sielläpä niitä on liitteenä. Hassua muuten, kun nousin tänne vajaan kilometrin korkeuteen, niin vasemmassa korvassa tuntuu ilmanpaineen vaihtuminen ja oikea ei ole milläsäkään. Eli nähtävästi joku viba siellä on ja se sama viba esti Bunakenin sukellukset. Tämä paikka ei siis ole se, jossa on maisemabungalowit. Päädyin tähän parempien arvostelujen takia ja totta puhuen en minä siellä bungalowissa mitään maisemia katsele. Paitsi ehkä koneen ruudulta. Tärkempää on maisema kun poistun bungalowin ulkopuolelle ja niissä ei ole kyllä valittamista. Piha on täynnä jotain pääskysen nopeudella lentäviä lintuja. Lentäävät ihan vierestä ja sirkuttaavat hulluna. Mieli lepää Manadon tööttäilyn jälkeen. Paikassa on ravintola, mutta käytännössä he eivät tee täällä ruokaa. Resort on yhteistyössä läheisen ravintolan kanssa ja ruoat toimitetaan sieltä tänne. Siksi nälkää pitää osata ennakoida, sillä ruoan tuleminen kestää 1-2 tuntia. Ruokalista on hillittömän kattava ja päädyinkin jo tilaamaan jotain paikallista herkkua jota majapaikan ukko suositteli. Vesisadekin hellitti ja muuttui lähinnä pieneksi tihkuksi. Kunhan saan syötyä, ajattelin käydä tekemässä pienen kävelyn. Mopon saan vuokralle huomenna ja koitan selvitellä mitkä kaikki läheisistä luonnon nähtävyyksistä ovat moporeitin varrella ja minne on käveltävä.

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.23

Kovin kauaksi en ehtinyt kävelly kun vesisade tuli taas niskaan. Ei onneksi kovin raivolla, joten sain suojattua kameran. Mukavan näköiseltä seudulta tämä vaikuttaa, mutta pikaisesti katseltuna se mopo on varmasti kiva juttu. Pääsee niin paljon kauemmaksi tästä asutuksen läheltä. En muistannut aikaisemmin mainita, että Tomohonissa on maineikas markkina-alue. Se on toinen juttu, että puhutaanko hyvästä vai huonosta maineesta. Markkina-alueesta käytetään myös termiä teurastamo, sillä kyseessä on paikka jossa ruoka ostetaan elävänä ja tapetaan siinä silmien edessä. Liha-osaston pöydät notkuvat verta ja sisäelimiä. Paikassa on meikäläisille tuttujen kanojen ja porsaiden lisäksi myös mm. koiria, kissoja, lepakoita, rottia ja käärmeitä joita täällä päin syödään. Osa on valmiiksi teurastettu, osa on elävänä. Monessa paikassa varoitetaan, että meininki ei sovi heikkohermoisille, mutta toisaalta liha on lihaa. Meille koira on lemmikki, näille se on ruoka. Meille lehmä on ruokaa, hinduille se on pyhä eläin. Itseäni lähinnä ällöttää ajatus nähdä mitä tahansa eläimiä huonoissa oloissa. En myöskään välitä nähdä sitä, että eläimiä ei tapeta kunnolla vaan ne tainnutetaan ja poltetaan tai nyljetään elävältä. Nettiarvoisteluissa tällaista ei kuitenkaan kauheasti näkynyt vaan paikasta päin vastoin kirjoitettiin siistinä, jossa ihmiset ovat hymyileviä ja ystävällisiä. Ehkäpä, ehkäpä. Liitteenä pari räpsyä iltapäivän kävelyltä.

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.20

Katselin netistä mihin suuntaan aurinko laskee ja monenko aikaan. Tajusin, että arska laskee sopivasti vuorten taakse, joten olisi mahdollisuus saada kivoja auringonlaskukuvia. Niinpä nappasin jalustan ja menin töröttämään sopivaan paikkaan ja odottamaan oikeaa hetkeä. Pitkään sitä ei tarvinnut odottaa, sillä aurinko laskee täällä todella nopeasti. Ennen kuin tajusinkaan, oli jo ihan pimeää. Siinä kuvatessa joku turistimiehulainen tuli juttelemaan. Myös hän oli saapunut paikkaan tänään ja kyseli, että kuinka vuorille voisi päästä. Olin itse miettinyt samaa asiaa ja ainakin omat löydökset ovat sen suuntaiset, että ainut tapa on kävely. Autoteitä tai edes mopolla ajettavia polkuja sinne ei ole. Lähistöllä on myös kiva suihkulähde jossa ajattelin käydä jos sää vaan antaa myöten. Täällä sataa nimittäin taas vettä ja sitä ripsi myös silloin kun odottelin auringonlaskua. Täytynee viritellä kameralle joku muovipussiviritys niin pystyy hyppimään vähän kovemmassakin sateessa. Bungalowiin tultuani oveen koputettin. Siellä oli paikan työntekijä joka kyseli, että minkälaisen aamiaisen haluan. Minun piti täyttää lappu jossa kyseltiin missä haluan aamiaisen syödä (ravintolassa vai huoneessa) ja millaisen aamiaisen haluan. Tarjolla oli kolme päävaihtoehtoa ja valitsin niistä indonesialaisen aamupalan. Lisäksi sai erikseen ruksia kahvit, juomat ja muut yksityiskohdat. Tykkään tästä paikasta koko ajan enemmän!

Paikka: Tomohon, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}