Kaakkois-Aasia 2015
maanantai 16. helmikuuta 2015


Julkaistu kello 3.04

Huomenta päivää! Aamun herätyskellona toimi tööttäilevät autot, joskin vain 20 minuuttia ennen kännykän herätystä. Olin porsastellut huoneen ihan piloille, joten pistin kamat läjään, menin alakertaan ja pyysin huoneen siivousta. Onhan tämä sentään hotelli! Söin aamupalan ja aloin selvitellä vaihtoehtoja luonnonhelmaan pääsyyn. Jo Bunakenilla minulle suositeltiin Tomohon-kaupunkin kupeessa olevia vuoria, metsiä sekä niissä sijaitsevia majapaikkoja. Sain tietooni kaksi paikkaa: Onong's Place sekä Highland Resort. Selvittelin tietoa molemmista ja näytti siltä, että Onong's Place on hivenen halvempi, mutta se ei ole saanut niin hyviä arvosteluja ja lisäksi arvostelut heittelevät aika rajusti. Yleensä se on huono merkki. Pyysin hotellin maireaa virkailijaa soittamaan molempiin paikkoihin ja kysymään oikeat hinnat, mitä hintaan kuuluu, onko nettiä tarjolla, mitä oppaat maksavat ja onko paikassa mahdollista vuokrata motskaria. Sain tiedot ja ainakin näillä eväillä kalliimpi Highland Resort vaikuttaisi lupaavammalta. Mietin, että voisin mennä sinne huomenna ja viettää siellä kolme yötä. Hämmentävää muuten miten hinnat nousevat täälläkin kun rahan ahneus nousee. Vain parin vuoden takaa Onong's Placesta löytyi kirjoituksia, missä perushuoneen hinta oli 200 000 rupiaa (noin 14 €) ja se sisältä kolme ateria päivässä. Nyt huoneen hinta on 350 000 rupiaa (noin 24 €) eikä sisällä kuin aamupalan. Vaikka hinta on toki suomalaisittain halpa, on tuo melkoinen hinnan nousu kahteen vuoteen! Sää ulkona on vähän kökkö. Aamulla satoi vettä, mutta nyt on puolipilvistä. Yritän tässä tuumailla, että otanko motskaria tälle päivälle vai en koska se on aika turhaa jos täällä sataa ja ukkostaa.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.11

Päätin tehdä varauksen Highland Resorttiin kolmeksi yöksi huomisesta alkaen. Respan tsiku hoiti homman minun puolesta. Sen jälkeen ajelin mopolla Mega Malliin joka lienee Manadon suurin ostoskeskus. Tarkoitus oli löytää USB-jatkojohto sekä sadetakki ja taskulamppu. Ekan löysin mutta kaksi muuta uupuu. Tämä on täynnä vaate- ja elektroniikkaliikkeitä. Ruokapaikkoja löytyy vähän joka kerroksesta ja yläkerrassa on suuri peliluola. Noita paikkoja on ikävä. Tuli ihan lapsuus mieleen :) Jatkan etsintää toiselta ostarilta jonne eräs paikallinen myyjä minut ystävällisesti opasti. Kajareissa pauhaa Nighwish :)

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.58

Kai se Aasian ruokakulttuuribon pakko häpäistä vähintään kerran reissulla käymällä KFC:ssä. Kyllä oli taas surkeat eväät enkä edes tiedä miksi tulin tänne. Jälkkäriksi sain niin makean jäätelö-jää-hiple-juoman että sateenkaaria lentää perseestä.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.41

Löysin lopulta sadetakkeja ja taskulamppuja juurikin siitä liikkeestä johon mies minut opasti. Jätin ne kuitenkin ostamatta, sillä pelkästään sadetakki maksoi saman verran kuin tämä hotelli. Taskulamppu puolet siitä. Funtsin asian niin, että jos siellä sataa vettä, niin vaikka pitäisi sadetakkia niin olen silti ihan litimärkä hiestä jos en mistään muusta. Sadetakki ei kaiken lisäksi suojaa kameraa ja sitä en vie pihalle kovassa vesisateessa. Taskulampun jätin ostamatta, koska muistin että eihän minulle ole salamaa joten yökuvien ottaminen on mahdotonta. Jos tarvitset valoa liikkumiseen, minulla on kännykän valo. Jätin lähtiessä 150 000 rupiaa hotellin respaan siltä varalta jos mopovuokraajamies saapuu paikalle. Kävin äsken kyselemässä onko raha hävinnyt eikä ollut. Eli jannu tulee ja menee miten haluaa. Tuosta mopoilusta on muute pakko kirjoittaa, että hämmentävää miten sujuvaa liikenne voi olla, vaikka liikennesäännöt ovat lähinnä epämääräinen ohjenuora. Täällä jengi ajelee vähän miten sattuu. Välillä tullaan vastaantulevien kaistaa, välillä käännytään kahden kaistan yli ilman ryhmittymistä, pihalta saatetaan tulla liikennöivän tien tukkeeksi ja niin edelleen. Jos samanlaista harrastaisi Suomessa, saisi samoin tein persereijän leiman otsaansa. Ja liikenne takkuaisi. Täällä se toimii, mikä on hämmentävää. Ja siitä kiittäminen on tapa jolla ihmiset suhtautuvat muihin kuskeihin. Jos jonkun pitää mennä vastaantulevien kaistalle, hän menee, ja muut antavat tietä. Jos sinun pitää kääntyä ilman ryhmittymistä, voit sen tehdä koska kaikki muut antavat tietä. Liikenne sujuu todella sujuvasti siksi, että kuljettajat huomioivat koko ajan sen mitä heidän ympärillä tapahtuu ja antavat todella sujuvasti tietä. Vaikka liikenne tuntuu sivusta katsottuna paikoitellen todella kaoottiselta, se on sieltä keskeltä katsottuna todella selkeää. Tämä vaatii tietysti sen, että myös itsellä pää on pyörittävä kuin pöllöllä. Milloin vaan mistä tahansa suunnasta joku saattaa keksiä jotain yllättävää ja silloin pitää vaan antaa tilaa. Tätä auttaa tosi paljon se, että ohittamisesta tai kuolleessa kulmassa olemisesta varoitetaan tööttäämällä. Tälleen fiilispohjalta liikenne oikeasti toimii, vaikka tilastot tietysti puhuvat omaa karua kieltään. Vuonna 2000 tilastoituja liikenneonnettomuuksia oli noin 12 500 jonka seurauksena kuoli noin 9500 ihmistä. Vuonna 2013 onnettomuuksi sattui huimat 100 000 ja raatoja syntyi 26 500. Paikallisen liikenneturvan päällysmiehillä on varmasti melekosen harmaat hiukset :D

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.01

Keli näytti kuitenkin sen verran hyvältä, että päätin lähteä ajelemaan. Vuokraäijää ei näkynyt koko päivänä, mutta omapahan on häppeesä. 150 000 odottaa respan tiskillä ja kuittaa minun tämän päivän ajelut. Siinä lähtiessä huomasin kun pari äijää pelasi puiden varjossa shakkia. Rennon oloista meininkiä. Miksi tehdä tänään sitä minkä voi huomennakin jättää tekemättä. Päätin tällä kertaa ajella Tomohon suuntaan eli paikkaan, jossa huominen majapaikka on. Halusin lähinnä nähdä tien kunnon ja mutkaisuuden. Homma osoittautuiki eilistä haasteellisemmaksi. Manadossa riittää yksisuuntaisia ja tämä vaikeutti haluamalleni päätielle pääsyä. Tämän lisäksi täällä ei ole kertakaikkiaan minkäänlaisia opasteita. Jokaisen risteyksen jälkeen piti pysähtyä ja katsoa GPS:stä, että lähdin oikeaan suuntaan. Kiitos HERE Maps ja offline-kartat! Epämääräisen hortoilun ja muutaman kilometrin harhaan ajon jälkeen olin kuitenkin menossa oikeaan suuntaan. En viitsinyt ajaa niin pitkälle kuin eilen, mutta pääsin ehkä noin Manadon ja Tomohon puoleen väliin vuoren rinteille. Koitin kirjoittaa sieltä päiväkirjaan, mutta nettiyhteydetpä eivät toimineetkaan. Hienot oli kyllä maisemat. Mutkaisia teitä oli mukava ajella skooterilla kunhan muisti välillä katsella myös tietä. Arvelin, että on parempi kääntyä takaisin jos suunnistaminen on samanlaista arpomista palatessa. Palatessa yksisuuntaiset olivat suosiollisia, mutta ruuhkat eivät. Ei jessus mikä määrä autoa ja mopoa! Pahimpia ovat pienet siniset minibussit, joita tämä kaupunki on täynnä. Ne poimivat ihmisiä kyytiin siellä missä niitä sattuu seisomaan ja ruuhkauttavat liikenteen pahemman kerran. Siellä sitten haistelin pakokaasuja autojen keskellä. Onnistuin ryssimään myös parit yksisuuntaiset niin että päädyin ajelemaan takaisin vuorille. Yritin uudestaan, mutta aina päädyin johonkin ihan väärään paikkaan. Lopulta hajosin ja tein niin kuin paikalliset: ajoin väärään suuntaa. Johan vaan löytyi hotelli nopeasti! Alunperin oli ajatus, että menisin huomenna minibussilla bussiterminaalille ja sieltä sitten bussilla Tomohoon. Nyt kun näin tien ja paikalliset bussit niin taidan kuitenkin mennä taksilla. Täyteen ahdettu, tulikuuma bussi mutkaisella vuoristotiellä ei ole ehkä se minun juttu :D

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.54

Pienen huilailun jälkeen lähdin etsimään syömistä. Menin ihan eri suuntaan kuin aikaisemmin ja törmäsin ukkoon jolla oli värjättyjä tipuja. Lopulta löysin paikan josta saa ruokaa, paristoja, teippiä, saksia ja hyvin satunnaisia varaosa- ja äijäilytarvikkeita. Mielenkiinnolla odotan tuleeko tilauksen seurauksena nenän eteen ruokaa vai vaihdelaatikko.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}