Kaakkois-Aasia 2015
sunnuntai 15. helmikuuta 2015


Julkaistu kello 2.45

Epäilin eilen, etten saisi nukuttua koska äänieristys kadulle on nolla. Autot paahtoivat illalla pitkin päätietä ja paikalliset amikset huudattivat musiikkia niin että hotellin seinät tärisivät. Kaikesta huolimatta epäilys osoittautui vääräksi. Joko katu hiljeni tai sitten nukuin tosi sikeästi, mutta urvahdin samoin tein ja nukuin aamuun asti tyytyväisenä. Yövyn tässä paikassa vielä ainakin yhden yön ja kävinkin maksamassa huoneen ennen aamupalaa. Aamupala oli hotellityyliin seisova pöytä, joskaan ei kovin häävi sellainen. Sain kuitenkin mahani täyteen. Seuraava jännityksen aihe on se, että saapuuko mopoäijä sovitun mukaan paikalle. 10:30 oli puhe nähdä hotellin edessä.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 4.39

Rustailin aamulla Tripadvisoriin arvostelun aikaisemmista majapaikoista ja hengailin muuten vaan. Ei jaksanut hötkeltää. Nyt istuskelen hotellin pihalla, pärräparkin edessä ja odottelen josko eilinen jannu tuo skootterinsa vuokralle. Suomalaisittainhan se on jo myöhässä, mutta täällä lienee parempi olettaa ainakin 30 minuutin toleranssia saapumisaikaan :D

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.17

Plääh, eihän se ukko koskaan tullut paikalle joten siinä meni sitten suunnitelma B. Koitin kysellä hotellista, että onko täällä paikkoja jotka vuokraa skoottereita, mutta sieltä tuli sama vastaus jonka olin itsekin netistä löytänyt: se on todella vaikeaa Manadossa. Täällä ei yksinkertaisesti ole sellaista vuokraamiskulttuuria mitä vaikkapa Balilla on. Jakartan suunnitelma meni mönkään tulvan takia, Bunakenin suunnitelma korvan takia ja nyt Manadon suunnitelma siksi, etten saanut prätkää jolla olisin päässyt vähän kauemmaksi tästä kaupungista. Liian paljon säätämistä suhteessa asioihin, joista on saanut rauhassa nauttia. Juuri nyt vähän väsyttää. Tämä on kyllä niitä yksin matkaamisen hetkiä, kun toivoisi että olisi edes juttukaveri. Vaan eihän se auta kun miettiä ja googlettaa, että mitä seuraavaksi. Turisteja täällä ei juurikaan näy, joten autolla liikkuminenkin tulee melko kalliksi ja tästä Svenkin varoitteli Bunakenilla. Eli nyt uutta virtaa jostain ja sitten suunnitelmia tekemään. Sentään sain takaisin eilen jätetyt pyykit eikä mitään ollut hävinnyt.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.35

Mitenkä on mukava hurjastella! Auringon kanssa saa olla vaan varovainen :D Pienen kruisailun jälkeen bongasin pienen marketin jossa sai tehtyä vesitäydennyksen ja syötyä jätskin. Nommm! Ostinpa myös reissun ekat tuliaiset: kirsikan makuisia Fisherman's Friendejä!

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 7.41

Jäätelön syötyä hyppäsin skootterin selkään, väänsin virrat päälle ja painoin starttia - ei mitään. Kone ei inahtanutkaan. Koitin monta kertaa kytkeä virrat pois ja takaisin päälle. Mittarissa välähti vain keltainen moottorin merkkivalo. Siihen tuli paikalle pari indonesialaista äijää niin kysyin sitten että puhuvatko he englantia. Toinen sanoi, että vähän ja kysyin häneltä että tietääkö miksei värkki käynnisty. Ukko tuli viereen, painoi käynnistysnapista minun istuessa kyydissä ja kone lähti käyntiin niin kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan. Taikuutta! Kiitin miehiä ja jatkoin matkaa. Jonkun tovin ajettua pysähdyin tien varteen kuvailee. Sammutin moottorin ja kun sain kuvat otettua, se ei taaskaan käynnistynyt. Ajattelin, että ehkä se on vaan liian kuuma ja päätin odotella tovin. Mutta sekään ei auttanut. Turhautuneesti rämppäsin nappia kunnes kone hörähti mutta ei käynnistynyt. Hetkinen... Mitä tein toisin? Sitten tuli valaistuminen: näissä vehkeissähän pitää startatessa painaa jarrua! :D Sen jälkeen ei olekaan ollut ongelmia. Nyt pysähdyin jonkin lällyn välisen kirkon kupeelle juomaan .

Paikka: Bitung, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.55

Päädyin Bitung-nimiseen kylään jossa kävin syömässä ja kiusaamassa paikallisia kameran kanssa. Änkesin itseni jonkun ukon kojuun jossa oli muitakin paikallisia ja setähän loihtikin hyvät kananutskut. Nyt pitäisi lähteä takaisin kohti Manadoa, mutta ensin on lyötävä löpöä tankkiin! Täällä on oikein jonoa! :)

Paikka: Bitung, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.49

Pärräreissusta selvitty! Että tulikin parempi mieli kun pääsin hurjastelemaan pitkin puiden varjostamia teitä (liitteenä) auringon paahtaessa! En malttanut edes kauheasti kuvailla, nautin vaan ajamisen riemusta. Vuokraajaukko (liitteenä) oli kuulemma ollut lentokentällä bisneksiä hoitamassa ja myöhästyi siksi. Pahoitteli kovasti. Kaverilla on kuulemma oma firma ja vuokraa venettä sekä autoja. Skootteri on hänen kaverinsa. Mies hoiti koko homman tosi asiallisesti, näytti rekisteriotteet, kysyi minun passikopiota ja ajokorttia. Kaikin puolin jäi sellainen kuva, että tuskin minua tässä kusetetaan ja toistaiseksi koko touhusta on hyvä fiilis. Sovittiin, että ukko tulee huomenna tähän ja sitten päätän moneksiko päiväksi otan mopon. Kävin siis pyörähtämässä Bitungin kylässä, tai kaupunki kai se oikeasti on. Sinne on täältä matkaa hintsusti alle 50 kilometriä, joten vajaa sata kilsaa tuli skootterilla päristeltyä. Kaupungissa ei turisteja näkynyt ja se vaikutti kaikin puolin hyvin paikalliselta, jos niin voi sanoa. Bongasin sieltä pienen katukeittiön, jonka ikkunassa oli listoja ruoista jota oli tarjolla, joten sinne siis syömään. Ukkeli ei osannut sanaakaan englantia, mutta otti hymyllä ja epäröimättä minut vastaan. Kysyin ensiksi onko hänellä kanaa ja kun vastaus oli myöntävä, kysyin että voisko sen saada nuudeleiden kera. Riisiöverit alkaa taas tulla vastaan. Ukko nyökytteli innoissaan ja totesin vaan "OK" ja ukko alkoi husata kaasuliedellä mättöö. Siinä sapuskaa odotellessa räppäsin pari valokuvaa paikasta (liitteenä). Paikalla olleet miehet vaan ilveilivät ja naureskelivat. Kun ukot lähtivät, tuli heidän tilalleen paikallinen perhe. Penska tuijotti minua kuin lehvä uutta navettaa, ja isä yritti ilmeisesti saada ipanaa minun luokse niin että he olisivat voineet ottaa meistä kuvan. Kakaralle iskin kuitenkin ujous eikä uskaltanut. Mättö tuli lopulta pöytäähän ja jälleen kerran hyvää oli. Se oli jotain nuudelikeiton tapaista, jossa oli nuudeleita, kanan lihaa, kasviksia ja jonkinlainen liemi. Ihan tuhti keittoannos, jonka hinta oli 10 000 rupiaa eli noin 70 senttiä. Kun olin saanut ruokani syötyä, kysyin saanko itse ottaa ipanasta kuvan ja sehän sopi. Penska laittoi ghetto-lasit päähän, veti hupun korviin ja teki viileimmän jou-käsieleen (liitteenä) Näillä mentiin! Maksoin safkat ja nappasin vielä kuvan kokkikolmosesta (liitteenä). Hassua, kun ukko oli naurava kuin naantalin aurinko, mutta kuvaan hän päätti tehdä parhaimman vankilaposeerauksen :D Ennen lähtöä kävin ostamassa 50 metrin päästä olevasta kojusta lisää vettä. Siinä pyöri läjä nappuloita ja paikkaa pyöritti vähän vanhempi tyttö. Pyysin häntäkin kuvaan ja mukaan tuli vielä yksi nuoremmista nappuloista (liitteenä). Täällä on hauska, kun ihmiset haluavat aina nähdä oman kuvansa. Kauhistelun sijaan he ovat useimmiten otettuja kuvasta, etenkin jos he hymyilevät siinä. Pyrinkin aina näyttämään ottamani kuvat kuvattaville. En ehtinyt kuin seuraavan oven kohdalle kun sisältä huudettiin, että minun pitää mennä valokuvaan. No eikun sisään vaan ja paikkahan oli parturi, jota pyöritti neljä äijää. Tai no, yksi niistä oli kikkelinainen. Parin jampan kanssa siinä poseerasin ja sitte pyysin koko jengin yhteen läjään ja nappasin kuvan (liitteenä). Siinä mopolle palatessa ympärillä oli jo joku 10 pennun lauma. Kovasti heillä oli asiaa ja yksi kerjasi rahaa, mutta en minä semmosta antanut. Mitään en ymmärtänyt, mutta ei se tuntunut ketään haittaavan. Huusin vaan "Bye bye!" ja koko jengi huuti saman takaisin ja lähti vielä juoksemaan minun perään :D Tankilla käytyäni ajelinkin sitten yhtä soittoa takaisin hotellille, sillä horisontissa näkyi uhkaavan näköisiä pilviä ja halusin takaisin ennen auringonlaskua. Nyt on siirrelty kuvat, käyty suihkussa ja rentouduttukin hetki. Ehkä tästä voisi lähteä taas syömään :D

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.07

Innostuin niin tuosta Fisherman's Friend -löydöstä, että piti ihan asioikseen lähteä katsomaan läheisestä marketista, olisiko niitä siellä lisää. Ja olihan siellä! Täällähän on ihan hullut kalamiehenkaveriapajat! Ostin kaikkia makuja kotiin vietäväksi! Sitten piti vaan hetki levyttää hotlassa. Koitin paluumatkalla löytää jotain kivaa syötävää, mutta nähtävästi ns. oikea ruoka katoaa auringonlaskun aikaan ja sen jälkeen on tarjolla lähinnä grillattuja pikkusnäksejä. En onnistunut ainakaan mitään ruokaruokaa löytämään ja olisin halunnut mupeltaa sitä samaa tulista naudanlihakastiketta mitä mamsellit minulle tarjoilivat eilen. Tyydyin sitten järsimään rambutaneja hotellihuoneessa kun ovat niin hyviä :D Ajattelin koittaa onneani laajakulmalinssin ja katukauppiaiden kanssa. Muistan, kuinka Turkin reissulla avauduin siitä kun siellä on ihan mahdotonta saada ihmisiä kuvaan. Täällä tilanne on vähän toisin päin. Kuvattavia on niin paljon ettei kaikkien kohdalla jaksa edes pysähtyä! Kävelin tuota yhtä katua ja kymmenen metrin välein joku oli huutamassa fotoa. Aika paljon siellä tulikin kuvia napsittua, mutta liitteenä nyt joitakin napsuja. Kaduilla on myytävänä laukkuja, kenkiä, vaatteita ja hedelmiä. Niiden lisäksi löytyy kännykkäliikettä sekä DVD- ja CD-kauppiaita. Rihkamaa ja muuta satunnaistakin löytyy jos sellaista on vailla. Itse en tarvinnut mitään. Maistelin kuitenkin yhdeltä hedelmäsetältä toista jännittävää hedelmää, dugua. Kuvien joukossa on miehulainen, joka tätä hedelmää minulle tarjotteli. Suomenkielistä nimeä on sille tiedä, mutta se näyttää perunalta. Alkumaku oli makea, mutta muuttuu heti perään hieman kitkeräksi. Ei paha, mutta ei niin kauhean hyväkään. Rambutanit no se minun juttu! Noita kumpaakin on täällä tarjolla ihan hullut määrät! Kello on jo yli kymmenen, joten kaipa tästä pitäisi hiljalleen vääntäytyä nukkumaan. Huomenna lissää!

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}