Kaakkois-Aasia 2015
lauantai 14. helmikuuta 2015


Julkaistu kello 3.29

Botskissa ollaan matkalla kohti Manadoa. Majapaikasta pääsin satamaan scootteriukon kyydissä mutaisia polkuja pitkin ukko otti rinkan jalkojen väliin ja minä istuin takana kamerarepun kanssa ja puristin kauhukahvoista rystyset valkoisena. Nyt käytettävä vene on julkinen, joten täällä on paljo paikallisia, törkyä hirveä kasa ja tietysti yksi scootteri. Äijät pelaa korttia ja meininki on hyvä :D

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 4.22

Botski toi turvallisesti satamaan 50 000 rupian hintan. Satamassa oli ukkeli odottamassa minua. Luulin, että hän on kuski mutta eipä meidän tarvinnutkaan ajella mihinkään. Tämä olikin ihan eri satama mistä lähdin joten liikuimme kävellen. Ensi ukko kuskasi minut automaatille jos nostin 2,5 miljoonaa rupiaa rahaa ja maksoin jannulle loput majapaikasta. Sen jälkeen toinen ukkeli yritti tuputtaa minulle skootteria vuokralle, mutta sanoin että tarvitsen eka hotellihuoneen. Niinpä ukko heitti minut Celebes-nimiseen hotelliin josta kuulin Sveniltä. Täällä oli tarjolla budjettihuone 200 000 rupian hintaan. Kävin tsekkaamassa sen ja tyydyin siihen. Ei lämmintä vettä ja pelkkä tuuletin. Mutta hei, täällä on netti! Huone ei ollut vielä siivottu, joten odottelen hetken hotlan ravintolassa ja sitten suihkuun.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 9.20

Jokohan nyt olisi aika hengähtää ja istua vaan hetki perseellään. Siinä hotellihuonetta odotellessa pieni tyttö tuli hämmmentävästi kysymään englanniksi, että olisiko minulla hetki aikaa jutella hänen kanssaan. Olin niin äimistynyt kysymyksen asettelusta, etten osannut vastata muuta kuin että jutellaanpa vuanniinsa. Siinä kohtaa tyttö kaivoi taskustaan muistilehtiön ja kännykän, pisti kännykän tallentamaan puhetta ja alkoi kysellä minulta kysymyksiä. Kysymyksessä oli selkeästi joku englannin koulutehtävä tai jotain ja äkkäsiän hetkeä myöhmmin, että tytön mukana oli myös joku vanhempi nainen, ehkä opettaja tai äiti. Tyttö kyseli mitä tuumailen Manadosta ja Indonesiasta, mitä harrastan ja mistä olen kotoisin. Lopulta haastattelu oli ohi ja viimeisenä kysymyksenä tyttö kysyi, että saako ottaa kuvan yhdessä minun kanssa. Suostuin nappasin ipanasta kuvan heti perään. Tyttö poistui, mutta palasi ehkä noin minuutin päästä jonkun herkkulevyn kanssa ja sanoi: "Happy valentine's day" :) Heti perään skootteriukkeli höyrysi, että vuokraanko hänen pärränsä. Kävin katsomassa masiinan ja lupaavalta vaikutti. Koska haluan pitää tänään säätöpäivän, en suostunut ottamaan skootteria vielä nyt, mutta sanoin kaverille että tulee huomenna hotellin eteen 10:30 niin vuokraan mopon silloin. Hintaa kaveri piti 150 000 rupiaa päivältä, mikä on varsin asiallinen 10 euroa. Siinä skootterisäädön päälle sama pikkutyttö tuli taas minun luokse kysyen uudestaan, että olisko minulla hetki aikaa jutella hänen kanssa. Vastasin taas myöntävästi ja tyttö alkoi latoa samoja kysymyksiä kuin aikaisemmin. Ilmeisesti nauhoitus oli mennyt perseelleen :D Huone oli lopulta valmis ja pääsin suihkuun. Vaikka huoneessa ei ole lämmintä vettä, se tarkoittaa vaan sitä ettei vettä lämmitetä erikseen sähköllä. Kyllä se lämmintä on ihan suoraan hanasta tullessaan. Vähän naurattaa, että hotellihuoneeseen kuuluu vesilasit mutta ei vettä. Täällä on myös vessassa hammasharja, mutta ei esimerkiksi vessapaperia. Pieni huoli on siitä, että huoneessa ei ole perinteisiä ikkunoita. Tässä on käytännössä reikä seinässä ja sitten talon ulkoseinään on lyöty tuollainen pleksi. Toisin sanoen kaikki kadun möly kuuluu huoneeseen varsin selvästi, mutta onneksi ikkuna on pienelle tielle päin. Kun olin saanut vähän asioita hoidettua ja itsestäni ihmisen näköisen, lähdin etsimään ruokaa. Sitä saisi hotellin alakerrasta, mutta ajattelin että kadulta saisi parempaa. Kiersin kohtuu pitkän lenkin löytämättä mitään. Olin jo luovuttanut ja kävelin takaisin hotellille, kun ehkä 100 m ennen hotlaa tuli vastaan pieni muovituoliravintola, minkä sisäänkäynti oli vain kapea aukko seinässä, mutta ravintolaksi sen tunnisti edessä olevasta kojusta jossa kaikki ruoka oli esillä. Paikan mamsellit eivät osanneet englantia, mutta olin ehtinyt sen verran palautella indonesian kielitaitoja mieleeni, että safkan tilaaminen sujuu ilmankin. Riisiä, kanaa ja nautaa supertulisessa herkkukastikkeessa. Ihan järkyttävän hyvää! Hiki pärskyi syödessä kun paikassa ei ollut minkäänlaisia tuulettimia. Joutunee ehkä käymään uudemmankin kerran, sillä vitriinissä oli muitakin herkullisen äköisiä eväitä tarjolla :) Nyt rupean urakoimaan kuvian kanssa. Tässä voi mennä tovi, mutta julkaisen sen jälkeen Bunakenin kirjoitukset jotka kirjoittelin koneelle talteen ja niiden mukana myös kuvat. Infoilen kun homma on tehty niin kiinnostuneet voivat selata matkapäiväkirjaa pari päivää taakse päin.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.03

Nytpä olisi kuvat ja kirjoitukset lisätty. Osa kuvista meni uusien kirjoitusten liitteeksi ja osan lisäsin vanhoihin joihin ne kuuluivat. Aloittakaa lukeminen 11. päivän alusta niin sieltä niitä fotoja ja rustauksia tulee vastaan :)

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.18

Sain vietyä pyykit respaan ja huomenna pitäis olla yhden aikaan puhdasta tarjolla. Siitä jatkoin suoraan etsimään jotain kioskia tai markettia josta saisin paskapaperia ja vettä. Päädyinkin löytämään ihan ison marketin josta sai molempia. Sen lisäksi ostin sieltä sinistä Pepsiä ihan vaan koska sininen. Paluumatkalla jollain tätillä oli myytävä rambutaneja 10 000 rupiaa (0,7 €) kilo. Ostin koska rambutan. Nyt minulla on sinistä pepsiä ja puolen kilon pussi rambutaneja. Kaikkea mitä kasvava nuori tarvitsee!

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.30

No voi addfjskhskjhf! Yritin nyt illalla suunnitella seuraavien päivien ohjelmaa niin arvatkaapa onko netti taas ihan kusinen! Taidan tehdä niin, että otan huomenna sen mopon ja ajelen sillä ihan satunnaisesti jonnekin ja katson mitä löytyy. Hyvin se tekniikka on ennenkin tuottanut tulosta :D

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.53

Iltapalaa. Näyttää ihan paskatangolta mutta on hyvää. Suoraan grillistä, banaanin kuoreen kääritty ja sisällä ainakin kanaa. Täällä soi karaoke niin että korvista veri lentää :D

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}