Kaakkois-Aasia 2015
torstai 12. helmikuuta 2015


Julkaistu kello 11.34

Pääsin vihdoinkin paikan omaan verkkoon, mutta tämäkin on ihan susi. Koitan silti edes yhden kuvan laittaa maisemista. Kuva on bungalowin terassilta. ps. Tai sitten en. Ei onnistu lähetys. Tunnin päästä illallinen ja sitten vähän lisää öllötystä. Otan tuommoisen gekkulin kotiin! :)

Paikka: Bunaken, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.57

Illalla huone tuntui lähinnä saunalta, mutta tuuletinvirityksen jälkeen viime yöstä tulikin koko reissun paras. Nukuin tosi hyvin koko yön. Sirkat sirittivät ja gekot tappelivat, mutta se taisi vaan auttaa nukahtamiseen. Päivä starttasi seiskalta. Aamupesujen jälkeen painuin aamupalalle, joka lienee toimimattoman netin lisäksi paikan toinen pettymys. Se on käytännössä yksi voileipä tai lettu. Muuta ei ole. Onneksi sentään kahvia oli tarjolla. Kahdeksalta oltiinkin jo taas veneessä. Paikka on sikäli mukava sukelluskohde, että kaikki sukellusmestat ovat ihan saaren vieressä. Venematka kestää vain muutaman minuutin. Sukelluspäivä alkoikin jännittävästi, sillä heti 30 metriin päästyäni käännyin ympäri ja arviolta noin 10 metrin päässä ui hai! Kilkuttelin sukelluskavereille että nyt päät ympäri ja siinä saatiinkin pieni hetki katsella kahden eri hailajin uiskentelya. Harmi vaan mikään yksilö ei tullut enää niin lähelle kuin ensikohtaamisella. Lajit olivat white tip reef shark sekä black tip reef shark. Loppusukelluksella nähtiin kaikenlaista vähän pienempää. Toinen sukellus mentiin kovassa virrassa, joten siellä lähinnä pälyilin vedenalaisia maisemia. Jotain jännittäviä rapuja ja krokotiilikala nähtiin, ja tietysti iso läjä jättimäisiä kilppareita. Parhaimmillaan konnia oli ympärillä kolme. Hihi! Näiden parin päivän jälkeen kun vertaan tätä kohdetta Egyptiin, on sanottava että Egypti tuntuu minusta paremmalta kokonaisuutena. Täällä korallit ovat hirvittävän hyvässä kunnossa ja täynnä pientä elämää. Egyptistä minulle kiinnostavamman tekee se, että siellä on paljon keskikokoista ja vähän suurempaa elämää, joten uusien asioiden etsiminen on jännempää ja tuottaa tulosta. Täällä minun silmä ei löydä mitään 15 cm pienempää. Kivoja sukelluksia silti! Toisella sukelluksella vasemmassa korvassa tuntui pientä kipua, joten jätin iltapäiväsukellukset välistä ja huilailen vaan loppupäivän. Täällä sukellukset on tosiaan ohi jo heti puolen päivän jälkeen, joten nyt on koko loppupäivä aikaa hengailla. Tänään lounas ei sisältänyt lainkaan kalaa mikä sopi minulle. Todella hyvät ruoat ja vaikken kalasta pidäkään, niin myös kalaruokien mausteet olivat kohdallaan. Ällöttää vaan se läpi puskeva fisun maku. Arvatkaa kuka poltti naamansa ja niskansa aurinkorasvasta huolimatta. Jessus mikä syöpäsäde :D

Paikka: Bunaken, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.57

Kävin kiertelemässä majapaikan ympäristöä kameran kanssa, mutta iltapäivän aurinko on niin paahtavan kuuma ettei suorassa paahteessa kyllä kovin kauaa viihdy. Varjopaikkoja taas ei ole hirveästi tarjolla. Iltapäivä meni lähinnä kirjaa lukiessa ja riippumatossa löhötessä. Mietiskelin siinä, että jos korva tai muu kroppa alkaa temppuilla sukelluksista, jätän leikin sikseen. Sain viimeksi Egyptissä niin pahan päänsäryn kun en uskonut kroppaa, että en aio tehdä sitä enää uudestaan. Jos sukeltaminen jää niin samalla jää Bunaken. En ole niitä ihmisiä jotka jaksavat löhötä monta päivää riippumatossa mitään tekemättä. Eikä täällä juuri muuta tekemistä ole sukeltamisen lisäksi. Sähköt ovat päällä jotakuinkin 18-06 välisen ajan, joten kun valot napsahtivat päälle niin aloin laittaa romuja lataukseen. Virittelin veljeltä lainassa olevan GoPro-kamerankin valmiuteen huomisia sukelluksia varten. Siinä kohtaa huomasin, että homma meni muuten hyvin mutta unohdin ostaa siihen micro-sd -kortin. Eipä sitten paljon videoita kuvailla koska täällä saarella ei paljon sd-korttikauppoja näy. Kun romut olivat piuhassa lähdin tarkastamaan paikan toisen wifi-tukiaseman toiminnan. Siihen sain sentään yhteyden, mutta harmi vaan yhteys oli vain hivenen parempi kuin kännykän netti. Kuvien lähettäminen tai mikään raskaampi ei onnistunut, mutta sentään sain vastettua kommentteihin. Semi-hiljaiselo siis jatkuu. Tavallaan hauska, miten moni näkee netin asiana josta pitää lähteä lomalle tai jotain pitää juosta karkuun. Eletään vuotta 2015, ja ainakin oma näkemykseni on että se on ihan samanlainen perustarve kuin vaikkapa juokseva vesi tai sähkö. En tiedä miten se millään tavalla parantaa matkailua, että reissaa ilman nettiä. Vähän kuin sanoisi, että ei se ole loma jos on sähköt. Itse asiassa juuri netti tekee matkaamisesta niin paljon rikkaampaa, koska et ole rajoitettu niiden kahden matkaoppaan tarjontaan eikä sinun tarvitse kantaa kilokaupalla matkaoppaita tai karttoja mukana. Voit lähteä matkaan ilman suurempia suunnitelmia, koska tien päällä asiat voi hoitaa niin näppärästä. Minusta on myös ihan kiva pitää yhteyttä ihmisiin Suomessa. Harmi vaan, että ihan syrjäisimpiin paikkoihin netti ei tunnu vielä yltävän. Illallinen oli tuttuun tapaan paikan ravintolassa. Tälläkin kertaa ruoka oli hyvää, vaikka raa'asta kalasta tehdyt eväät jäivät maistelematta. Mutta oli hyvvää pullaa! Lounaan jälkeen tappelin vesivarastojen kanssa, sillä ravintolasta saa kyllä vettä mutta mistään ei tunnu saavan astioita jossa sitä vettä voisi viedä huoneeseen. Lopulta paikan omistaja Sven auttoi asiassa ja sain huoneeseen suuren vesikannun. Nyt ei tarvitse kärsiä nestehukasta! Täällä tekee mielenkiintoisia havaintoja, etenkin nyt kun reissaa yksin. Paikan tapaan kuuluu, että pitkä pöytä katetaan valmiiksi mikä tarkoittaa sitä, että kaikki paikassa asuvat syövät saman pöydän ääressä yhtä aikaa. Kantavana ajatuksena on varmasti lisätä yhteisöllisyyttä ja sen sellaista. Usein tämä varmasti toimiikin, mutta huomasin että tällä on pari kääntöpuolta. Varsin epäsosiaalisena yksilönä olen koittanut tormistautua ja pakottaa itseni ihmisten seuraan. Jotain jutun tynkääkin olen yrittänyt veistellä kun tuppisuuna sitä jää aika yksin. Tämän paikan omistaa saksalainen Sven vaimonsa kanssa ja sen myötä tälläkin hetkellä meitä kahta suomalaista lukuun ottamatta kaikki muut tuntuvat olevan saksalaisia tai ainakin puhuvan saksaa. Lopputuloksena esimerkiksi eilen minä istuin pöydän toisessa päässä, toinen suomalainen toisessa ja kaikki siinä välissä puhuivat saksaa. Koitin välillä saada juttua kääntymään englanniksi, mutta aina se palasi saksaan. Lopputuloksena tunsin itseni enemmän yksinäiseksi siinä ihmisten keskellä, kuin jos olisin saanut syödä ruokani bungalowin terassilla. Toinen asia on se, että tuollainen järjestely lähtee siitä oletuksesta että kaikki ovat niin ulospäin suuntautuneita, että haluavat ihmisryhmän keskeen. Itse pärjään asian kanssa kunhan minulla on oma tila, jossa voin "latautua" sen jälkeen. Ehkä kaikkein pahimmat introvertit jäävät kotiin eivätkä matkustele :) No niin, siinä illan avautuminen. Nyt taidan heittää läppärin pois ja jatkaa riipparissa köllöttelyä ja katossa metsästävien gekkojen ihastelua. Ja sitten makkoomaan että jaksaa huomenna suklailla!

Paikka: Bunaken, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}