Kaakkois-Aasia 2015
keskiviikko 11. helmikuuta 2015


Julkaistu kello 3.07

Manadossa! Lento meni hienosti takarivillä levyttäessä, vaikka oikeasta unesta ei ollut kyllä tietoakaan. Seuraavaksi etsimään rinkkaa ja kyytiä.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.23

Ja vihdoinkin Bunakenilla! Kyllä mieli lepää näissä maisemissa etenkin Jakartan jälkeen. Laittelen kuvia ja sen sellaista kunhan saan ruokaa napaani :)

Paikka: Bunaken, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.37

Luurin nettiyhteys on niin hidas, etten ainakaan tällä voi kuvia lähetellä. Selvittelen parempaa yhteyttä myöhemmin. Sain siis bungalowin, jossa on oma wc/suihku sekä terassi. Terassilta on suora näkymä merelle. Paikka on ympäristöltään tosi vehreä ja bongasin jo äkkiseltään koiran, kanoja, apinan, minipossuja, perhosia, gekkoja ja kaikenlaisia pörriäisiä. Syömään pääsin heti kun olin vetänyt vähän henkeä. Tarjolla oli pelkkää kalaa! Tämä vaatii nyt hieman asennoitumista ja makunystyröiden totuttelemista :D Syönnin jälkeen bongasin, että viereisessä bungalowissa on toinen suomalainen mies. Vaihdettiin tuossa jo pari sanaa ja kehui paikkaa parhaimmaksi sukelluskohteeksi jossa on käynyt. En malta ehkä oottaa! Nyt lähinnä öllötän - ja ehkä virittelen riippumaton terassille. Pitää selvitellä homman etenemistä kunhan jengi tulee sukelluksilta ja koulutuksilta ja mistä lieneekään :)

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.45

Koska netti ei tunnu toimivan yhtään niin jouduin siirtymään offline-tilaan. Eli tästä eteenpäin Bunakenin kirjoitukset kirjoittelen koneelle ja julkaisen ne sitten Manadosta tai mistäpä sitten seuraavan kerran pääsenkään nettiin. Siirtymä Jakartasta Bunakenille meni näppärästi. Jos tuollaisesta vähän isommasta koneesta voi käyttää termiä katiska niin Lion Airin kone oli kyllä sellainen. Koneeseen päästyä huomasin, että paikallani istuu joku musliminainen, josta ei näkynyt kaavun alta kuin silmät. En edes yrittänyt selittää, että istut minun paikalla, vaan tokaisin suoraan lentoemännälle, että mitenkäs tässä näin. Hän tarkasti samalla penkkirivillä istuvien liput, mutta kenelläkään ei ollut lipussa F-paikkaa, joka minulla oli. Silti minut ohjattiin kuitenkin toiseen paikkaan: koko koneen ainoalle ikkunapaikalle, jonka vieressä ei ole ikkunaa. Penkit oli ängetty aivan järkyttävän tiukkaan. Itselläni polvet otti etumaiseen penkkiin kiinni vaikka miten yritin asettua. Kun edessä istuva käänsi selkänojan makuuasentoon, tuntui että hänen hiukset olivat 10 sentin päässä minun naamasta. Ikkunattomassa paikassa ahtaan paikan kammo meinasin päästä valloilleen. Kun kone nousi ilmaan, päädyin vaihtamaan paikkaa ja valtasin puolityhjästä koneesta itselleni kokonaisen penkkirivin jossa retkotin loppumatkan. Manadossa rinkan saatuani painuin pihalle ja siellä 1001 taksikuskia oli huutamassa, että tarvitsenko taksia. Tuttuun tapaan jätin ne kaikki huomioimatta ja etsin ihmistä, jolla olisi minun nimikyltti kädessä. Sellaista ei kuitenkaan mistään löytynyt ja perässä juoksevat ja huutavat taksikuskit häiritsivät keskittymistä entisestään. Yhtä äkkiä sen kaiken mölyn keskeltä korvat poimivat lausiin: "Are you going to Bunaken?" Vastasin miehellä, notta kyllä vaan. Sitten mies kysyi, että mihin resorttiin olen menossa. En sen kaiken hälinän keskellä muistanut paikan nimeä, mutta hän tarkensi, että tullut Panorama Resortista. Siinä kohtaa muistin, että sinnehän minä olin menossa. Lopulta hän kysyi, että onko minun nimi Mika ja päädyttiin siihen lopputulokseen, että hän oli se joka tuli minua hakemaan. Siinä hän oli minun perässä koko ajan roikkunut muiden taksikuskien tavoin, mutta mistäpäs minä tuota olisin voinut tietää :D Matka taittui vehreän kaupungin ja pienten ruuhkien läpi varsin mukavasti. Matkalla pysähdyttiin minun pyynnöstä kauppaan, josta kävin ostamassa aurinkorasvaa. Lopulta auto kurvasi sivutielle joka vaan päättyi keskelle metsikköä. Olimme perillä, mutta minä olin lähinnä hämmentynyt koska ajattelin tulevani satamaan. Ei muuta kuin rinkat kantoon ja siinä 100 m päässä olikin joki, jossa odotti vene ja kippari. Reilun vartin venematkan jälkeen olinkin perillä. Ensifiilis paikasta oli mukana: paljon puita ympärillä, simppeli puinen bungalowi merinäköalalla, kaikenlaisia eläimiä ja muuten verrattain siisti meininki. Sain heittää rinkat pois ja pääsin syömään. Kuski oli soittanut jo etukäteen, että minun on hullu nälkä joten minulle oli kokattu lounas valmiiksi. Syönnin jälkeen kävin hohhailemassa rannassa. Kuuntelin siellä, että joku laulaa suomeksi Sankarit-kappaletta. Minun yllätykseksi se olikin yksi paikallisista venemiehistä, joka rämpytti kitaraa ja hoilasi sujuvalla suomenkielellä. Taisin jo aikaisemmalla Indonesian reissulla hämmästellä sitä kuinka samanlainen ääntäminen näillä kahdella kielellä on, vaikka keskusteltuna kuulostavatkin kovin erilaiselta. Biisin päätyttyä kaveri kyseli, että mistä päin olen ja kun sanoin olevani Suomesta niin jannu repesi nauramaan ja totesi vaan: "Ooooohh shit! Sorry!" :D Heti perään paikan ainut sukelluskouluttaja, Sven, tuli esittäytymään. Pienen rupattelun lähdin vaihtamaan kamoja, sillä pääsinkin samoin tein sukeltamaan. Sehän minulle passaa! Sopivat romut varastosta, uikkarit päälle ja veneesiin. Pyysin helppoa ekaa sukellusta vuoden tauon jälkeen ja sellaisen sain. Kiva sukellus, ja erityisen kivaa siinä oli se, että tämä paikka on täynnä merikilpikonnia! Niitä näkyi vaikka kuinka paljon kun kuten kilpparit yleensä, niitä ei kiinnostanut paskan vertaa. Pystyin menemään ihan viereen ja konna vaan jäyti evästä naamariin. Sukelluksen jälkeen veneen katolle kiivetessä onnistuin repimään veden pehmittämän pottuvarpaan johonkin niin että siihen tuli kunnon vekki. Vähän ensiapua, perkeleen kirvelevää puhdistusainetta ja sideharsoa veneessä ja meno jatkui. Rantaan pääsyä kävin tepastelemassa vähän lisää ja myöhemmin olikin illallinen. Siellä koitin saada nettiyhteyteen jotai järkeä, mutta sellaista ei tullut. Kuulemma paikallinen firma lupasi tänne hyvät yhteydet, mutta koko homma osoittautui kusetukseksi. Osa resorteista maksoi vuoden maksut yhdellä kertaa ja nyt niillä kaikilla on toimimattomat yhteydet. Huoltomiestä tänne ei saa kirveelläkään enkä tiedä olisiko siitä edes mitään apua. Tämä on ongelma resorteille, sillä nykyään ihmiset olettavat saavansa yhteyden sähköpostilla ja tämä on hieman vaikeaa ilman nettiä. Täällä ei myöskään toimi kännykän datayhteydet kuin silloin tällöin. Äsken jouduin vielä vonkumaan tuuletinta kun se puuttui huoneesta. Nyt sellainen kuitenkin on, joten eikun makkoomaan!

Paikka: Bunaken, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.49

Netti on täällä ihan särki joten en edes yritä päivittää matkista. Koitan rustailla sitä ja lähettää stoorit Manadosta kun palaan sinne. Ehkä jotain pikkujuttuja saatan laittaa :) Nyt nukkumaan kaskaiden sirittäessä ja gekkojen tapellessa.

Paikka: Bunaken, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}