Indonesia 2017
maanantai 24. huhtikuuta 2017


Julkaistu kello 2.34

Aamu on taas käynnistynyt! Aamupala tulee kohta nenän edessä ja vieressä nukkuu karvainen aamupalakaveri jota ei paljon maailman ongelmat paina :D Tänään sitten syväsukelluksia ja sen jälkeen seoskaasuhommelin teoriat :)

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.25

Tässä on taas äksöniä riittänyt. Aamulla ennen veneeseen menoa minun piti täytellä byrokratian vaatimia papereita syväsukellusta varten. Sitten botskiin ja ensimmäiselle kohteelle. Siellä painuttiin suoraan 30 metriin ja ihmeteltiin syvyyden vaikutusta näkyviin väreihin. Kaikki tämä oli minulle tuttua ennestään, mutta tulipahan nähtyä se ihan konkreettisesti värilevyllä, jossa oli eri värineliötä ja sitten niitä katsottiin valolla ja ilman. Sen jälkeen minun oli tehtävä simppeli navigointitehtävä joka oli kyllä vähän hölmöä siinä yli 30 metrin näkyvyydessä. Siellä tsekkailtiin myös mahdollisia typpinarkoosin merkkejä, mutta eipä sellaisia minulla ole koskaan ollut eikä ollut nytkään. Kun tultiin lähemmäksi pintaa, sukelluskohteen kauneus paljastui. Jälleen kerran olo oli kuin olisi sukeltanut viimeisen päälle suunnitellussa akvaariossa - ainut vaan että tämä oli luontoa. Järkyttävä määrä kaikenlaista kalaa, suuria kalaparvia ja värejä joka lähtöön. Toisella sukelluksella painuttiin taas 30 metriin ja tällä kertaa mukana oli ylösalaisin olevan juomapullo, jossa ei ollut korkkia. Pullo oli pinnalla täynnä ilmaa ja kun painuttiin alaspäin, veden paine puristi ilmaa koko ajan pienemmäksi niin että 30 metrissä ilman osuus pullosta oli enää pieni siivu. Samalla tuli tsekkailtua kuinka märkäpuvun kangas painuu kasaan. Pinnalla paksulta tuntunut suojapuku tuntu pohjalta enää ohuelta makkaran kuorelta. Loppusukellus oli taas maisemien ja otusten katselua. Tämä kohde ei ollut aivan niin hieno kuin ensimmäinen, mutta pirun komea silti! Ja vastaan tuli söpöjä kilpikonnasia! Siinä kesken sukellukset huomasimme, että virtauksen suunta muuttui, joten meidänkin suunta muuttui. Kun lopulta noustiin lähes tunnin sukellukselta pintaan, huomasimme olevamme aivan helvetin kuusessa veneestä. Veneen kapulle kun kerrottiin virran olevan toiseen suuntaan. Mikä parasta, virta vei meitä koko ajan kauemmaksi. Siinä sitten todettiin varsin nopeasti, että jos vene ei meitä huomaa niin uidaan rantaan. Huidottiin kuitenkin aikamme punaista “merkkipoijua” ja lopulta joku äkkäsi, että meidät voisi tulla hakemaan. Koska oltiin ajelehtimassa ulos riutan alueelta, napattiin kiinni pohjasta kiinni olevasta kellukkeesta ettei valuttaisi kauemmaksi. Siinä kohtaa huomasi kuinka voimaton sitä on: vaikka virta oli kevyt, köydessä roikkuminen kävi oikeasti työstä. Siinä vedettä odotellessa virta kasvoi koko ajan voimakkaammaksi ja lopulta poiju alkoi sen seurauksena painua veden alle. Ja tämä tietysti tarkoitti sitä, että meidän oli päästettävä irti. Onneksi vene oli tässä kohtaa jo niin lähellä, että mitään ongelmaa ei ollut ja päästiin kyytiin. Sukelluksen jälkeen kylmä suihku, koska sähköt olivat taas poikki koko saarelta ja lämmin vesi lämmitetään täällä lennossa. Sitten safkailu ja takaisin sukelluskerholle. Siellä piti katsella video seoskaasuista. Käytännössä video kertasi samat asiat jotka oli kirjassa. Sen jälkeen tutkittiin ja testailtiin seoskaasupulloja ja opeteltiin niiden tarkastaminen. Lopuksi kouluttaja tenttasi, että olenko ymmärtänyt asiat ja sitten piti vielä tehdä kirjallinen koe. Kaikki OK! Huomenna on sitten syväsukelluksen kolmannen sukelluksen vuoro ja jos suunnitelma pitää, siitä tulee minun tähän mennessä syvin sukellus. Tarkoitus on mennä 40 metriin. Olen käynyt kerran Egyptissä ollessa 32 metrissä, mutta sekin on ollut lähinnä nopea, epähuomiossa syntynyt visiitti. Mielenkiintoista nähdä alkaako typpinarkoosia nyt esiintymään. Tässäpä pieni pikainfo noista sukellusjutuista niin tiedätte suunnilleen mistä puhun. Käytännössä kaikki hengitettävät kaasut voivat olla päihdyttäviä kun ne altistetaan paineelle. Ilmassa on 21 % happea ja 79 % typpeä ja kumpikin näistä voi aiheuttaa narkoosin, joka on siis lähinnä känniä muistuttava olotila mutta voi oireilla myös muilla tavoin. Normaaleissa sukellussyvyyksissä sinänsä yleensä harmiton, mutta sen vaikutuksessa tehtävät hölmöilyt voivat olla kohtalokkaita. Siinä vaiheessa kun hengitystekniikka on kunnossa, useimmat sukellukset eivät pääty siihen että ilma loppuu vaan siihen, että elimistoon on kertynyt liikaa typpeä. Maanpinnalla tällaista kertymää ei pääse syntymään, mutta kun paine on puristanut ilmaa kasaan, vedät jokaisella hengenvedolla sisuksiin enemmän typpeä kuin kroppa ehtii sitä poistaa. Liian suuri määrä typpeä verenkierrossa on vaarallista ja tästä syystä syvät sukellukset eivät voi kestää loputtoman kauaa. Mikäli sukelluksella nousee pintaan liian nopeasti, veressä oleva typpi alkaa muodostaa kuplia ja tämä voi tukkia verisuonia ja johtaa pahimmillaan kuolemaan. Tästä yleensä puhutaan kun puhutaan sukeltajantaudista. Seoskaasu on tismalleen samaa tavaraa kuin normaali ilma, mutta siinä suhdeluku on eri. Happea voi olla esimerkiksi 36 % ja typpeä 64 %. Tästä johtuen typpeä ei kerry elimistöön niin nopeasti ja sukellukset voivat kestää pidempään. Kääntöpuolena luonnollisesti on se, että hapen negatiiviset vaikutukset kasvavat koska sitä on enemmän. Siinäpä se! Näiden kurssien jälkeen voin siis turvallisemmin mielin mennä syvälle ja harrastaa pidempiä sukelluksia tietyissä syvyyksissä käyttäen seoskaasuja :) Täällä aurinko laski juuri horisontin alapuolelle, joten taidanpas lähteä vähän syöppöilemään! :)

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}