Julkaistu kello 1.24
Lähdettiin rahannostoreissulle, mutta kun huoltomies oli rassaamassa läheistä automaattia niin käytiin hortoilemassa pienempiä sivukatuja. Meidän ei tarvinnut mennä kuin pari korttelia sivuun niin sieltä löytyi pieni, kodinomainen ravintola. Uskomatonta, että näin lähellä pääkatua on paikka jossa ruoka maksaa puolet siitä mitä pääkadun ravintoloissa. Ruoan tilaaminen oli oma seikkailunsa. Vaikka listassa luki pelkästään paistettu kana (pollo fritas) niin tilatessa lisäoptioita tuntui olevan hirveä määrä. Näiden selvittelyssä sai pyöritellä päätä, mutta loppujen lopuksi nenän edessä oli annos salaattia, ranskalaisia, riisiä ja se paistettu kana. Lisäksi saimme lasilliset omppumehua. Siinä meidän syödessä vieressä perheen poitsut tekivät koulutehtäviä. Vanhempi hoiti myös tarjoilijan virkaa. Lopulta 14-vuotias nappula sanoi, että hän osaa saksaa. Vastasimme espanjaksi että olemme Suomesta ja siinäpä sitten tulikin pidettyä intensiivikurssi espanjaan. Ja me puolestaan opastimme poikaa englanninkielen saloihin. Tällainen on kyllä niin loistava tapa oppia kieltä. Kun on pakko saada asiat hoidettua ja sanat sekä lauseet tulevat todellisissa tilanteissa, ne jäävät paremmin päähän. Seuraava ruokatilaus sujuu jo varmasti paljon paremmin, hehe. Rahaakin saatiin lopulta nostettua kun bongasimme toisen automaatin. Nostaminen ei onnistunut credit tai savings-puolelta mutta checkingsiltä se toimi. Tänään ei touhuta mitään sen ihmeempää. Otetaan chillisti ja valmistaudutaan huomiseen surffausmeininkiin :D
Paikka:
Huanchaco,
Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:
Mika