Julkaistu kello 5.03
Jätettiin herätykset kokonaan pois koska tänään on ihan täysi joutopäivä. Herättiin kuitenkin jo puolen yhdeksän aikoihin. Tässä majapaikassa on pari melko mielenkiintoista yksityiskohtaa. Ensimmäinen on suihku, jonka yksi seinä on kokonaan lasia. Siitä näkyy siis ulos. Maisemasuihku on ajatuksena ihan hieno, mutta koska siitä näkyvä maisema on sellainen että sinne on kenen tahansa täysin mahdollista kävellä, herättää se myös hieman epäilyksiä. Varsinkin pimeällä kun sisältä ei näy käytännössä lainkaan ulos ja ulkoa näkyy varmasti varsin hyvin sisällä. Toinen juttu on äänieristys joka loistaa poissaolollaan. Rakennuksessa on kaksi huonetta ja seinät on tehty pahvista. Kaikki, ihan kaikki, kuuluu huoneesta toiseen. Itse heräsi yöllä siihen kun naapurihuoneessa kuorsattiin. Sen lisäksi huoneesta toiseen johtaa ovi, mikä on myös perin merkillinen ratkaisu. Täällä asumisen mukavuus on siis varmasti 99 %:sti naapurista kiinni. Napattiin kamerat ja lähdettiin hiihtämään rinnettä ylös. Tästä ei tarvitse kävellä kuin ehkä 100-200 metriä kun vastaan tulee ensimmäinen ravintola. Syömässä oli paljon paikallisia ja hinnat ovat sen mukaiset: aterian saa reilulla eurolla. Ruokalistat löytyivät kuitenkin englanniksi ja myös henkilökunta taitaa Lontoon murteen. Pete ja Tarja söi sitruunakanaa riisillä ja itse tilasin kanaa cashew-pähkinöillä. Kaikki annokset olivat tosi hyviä ja jälkiruoaksi napattiin vielä kupilliset paikallista kahvia. Mums mums! Mahat palloina mentiin kansallispuiston sisäänkäynnille. Tarkoituksena oli ostaa sisäänpääsyliput ja luukulla olikin nainen vastassa. Lippujen hinta oli joko 15 tai 50 ringittiä, mutta kun aloimme varmistella asiaa niin luukulla ollut nainen sanoi paniikissa, että voisimme mennä sisään suoraan. Ja mehän menimme, hehe :) Kävelimme ensin jonkun matkaa autotien laitaa ja sitten hyppäsimme ensimmäiselle vastaan tullelle metsäreitille. Reitti oli todella helppokulkuista polkua, joskin siinä oli melkoisen korkeita portaita könyttävänä. Reitin varrella näkyi kuului paljon lintujen ääniä, mutta elämää siellä näkyi varsin vähän. Muutama pörriäinen bongattiin, mutta muuten saalis jäi vähäiseksi. Lieneekö syynä hieman viileämpi ilma ja suurempi turistien määrä? Siinä takaisin tullessa Pete sanoi, että mahassa möyrii siihen malliin, että askelta olisi pidennettävä. Ei mennyt hirveän pitkään kun oli pysähdyttävä ja äijä loikkasi sissipaskalle - kavereiden kesken sipalle. Tarzanin suoli oikeni! Siitä jatkettiin takaisin kämpille. Bongasin, että täällä on sittenkin langaton verkko, mutta henkilökuntaa ei näy missään niin en saanut kysyttyä salasanaa tai sitä, että onko se ylipäätään asiakkaiden käytössä. Käytössämme oleva SIM-kortti on jollain tasolla härö. Siinä pitäisi olla viikon ajan kiinteähintainen dataliittymä, mutta aina kun yhdistämme nettiin, se syö meidän ostettuja kredittejä. Kun tarkastamme saldon, summa muuttuu ihan miten sattuu. Aamulla se näytti 1,05 ja nyt 0,07. Kummallista. Täällä on verkko, joka toimii ainoastaan respan vieressä, mutta yritän käyttää sitä parhaamme mukaan.
Paikka:
Kinabalu-vuori,
Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:
Mika
{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}
{{ comment.Content }}
{{ comment.Reply }}
