Aasia 2008
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 1.52

Heräiltiin seitsemältä, pakattiin kamat ja painuttiin etsimään pankkiautomaattia, jotta saataisiin rahaa Toba-järven kierrosta varten - siellä kun ei niitä automaatteja ole. Automaatti löytyikin muutaman sadan metrin päästä ja nyt on finanssipuoli kuosissaan. Hilattiin hotellilla tavarat respan valvovien silmien alle ja hoidettiin huoneen maksu. Aamupalaakin vedettiin, mutta tyydyttiin tällä kertaa vähän kevyempään versioon, jotten maha käänny ympäri bussimatkalla. Yksi paahtoleipä oli taas lähellä savupatsas-kynnystä, mutta muuten jäi hessuilut tekemättä. Aamiaisen kruunasi herkullinen tee sekä makeat kookostäytteiset pullat. Näissä maissa on ollut sellainen ongelma, että koskaan ei tiedä onko jokin käkkänä suolainen vai makea. Kaikki on yleensä jotain siltä väliltä: suolainen, mutta ei tarpeeksi, makea, mutta ei ihan kuitenkaan. Tulee mieleen Tallinnan leivonnaiset. Tällä kertaa sattui kyllä oikeasti makea pulla ja hyvinhän tuo näkyi mahalaukun pohjalle kolahtavan. Nyt odotellaan bussia hotellin aulassa. Kännykkä ei pelaa vieläkään, joten sen kanssa joudumme painimaan Tuktukissa. Toivottavasti siellä on joku niitä myyvä koju.

Paikka: Medan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.12

Odoteltiin bussin saapumista hotellin aulassa. Odottelu venyi ja venyi ja jonkun aikaa odoteltuamme tarjoilija toi jo drinkit pöytään. Aikaa kului 40 minuuttia, kunnes joku jannu astui hotellin sisään ja pyysi, että tulisimme firman toimistolle, joka sijaitsee noin 10 metrin päässä hotellista. Autonkuljettaja ei ollut kuulemma löytänyt hotellia... Mentiin sitten toimistolle ja odoteltiin siellä vielä 10 minuuttia. Lopulta, 50 minuuttia myöhässä, auto lopulta saapui ja pääsimme kyytiin. Mukana oli myös pari paikallista sekä neljä belgialaista, joista yksi osasi suomea. Hänen äitinsä oli kuulemma Turusta kotoisin. Matkalla poimimme vielä yhden paikallisen kyytiin ja sen jälkeen pääsimme tosi toimiin. Sumatran koon tajuaa vasta kun sitä lähtee autolla taittamaan. Karttapalolla pieneltä tuntunut matka olikin yli 150 kilometriä. Loppuosa siitä puskettiin melko mutkaista vuoristotietä, eikä kuski liiemmin kaasupoljinta säästellyt. Hise alkoikin kärsiä loppuajasta matkapahoinvoinnista, mutta perille päästiin kreivin aikaan. Pari paikallista käytiin dumppaamassa jyrkän kukkulan laella sijaitsevaan kirkkoon, josta kuului hirmuinen rokettirolli. Sitten laskeuduimmekin alas ja pääsimme satamaan. Matkalla oli hämmentävää huomata, että muslimit näyttivät vaihtuvan kristittyihin. Rättipäitä ei näkynyt missään ja kirkot korvasivat moskeijat. Lieneekö tämä sitten kristittyjen asuttamaa seutua. Lauttakyyti saarelle oli mukava ja tasainen eikä se maksanut kuin 7000 rupiaa per lärvi eli noin 50 senttiä. Matka kestää 20 minuuttia ja lautasta pääsee hyppäämään suoraan keskelle majapaikkavalikoimaa. Siinä botskissa ollessa joku jamppa tuli juttelemaan ja kyselemään, että onko meillä majapaikkaa varattuna. Kun sellaista ei ollut niin hän ehdotti Liberta Homestay -nimistä paikkaa. Oltiin luettu paikasta myös netissä ja matkatoimiston ukkokin sitä suositteli. Mentiin sitten katsastamaan kyseinen majapaikka. Vapaana oli ainoastaan ullakkohuone omistajan kodista sekä erillinen mökki. Päädyimme valitsemaan ensimmäisen, sillä mökki oli betonilattioineen jotenkin kolkko. Ullakolla ei ole omaa suihkua, mutta vietämme siellä vain tämän yön ja huomenna olisi tarkoitus vaihtaa vähän parempaan hönnään sillä silloin niitä vapautuu. Nykyinenkin huone maksaa vain 35 000 rupiaa eli 2,4 euroa - vaatimattomat 10 kertaa halvempi kuin Medanin hotelli. Budjetti ei tule tässä majapaikassa naukumaan, sillä ruoat ja kaikki muutkin palvelut ovat todella edullisia. Perusateriat maksavat 10 000 - 20 000 rupiaa eli 0,7 - 1,4 euroa eivätkä ne todellakaan ole mitään pieniä. Ilta on mennyt lähinnä hengaillessa. Pelattiin ravintolassa erä shakkia ja käytiin kävelemässä lähiseuduilla. Ilma oli kuitenkin sen verran uhkaava, että tultiin takaisin hönnälle eikä aikaakaan kun sade alkoi. GSM-liittymä ei toimi edelleenkään ja joudumme päivittämään päiväkirjaa paikan nettikoneella, joka on omistajan kotona. Kuviakin olisi ollut tarjolla, mutta muistitikku sujahti johonkin joten niitäkin sitten vasta huomenna. Tämä paikka on todella rauhallinen ja viihtyisä. Tästä tulee mieleen ihan kesämökki, sillä kaikki on aavistuksen rempallaan, mutta rakennukset ovat silti hienoja ja piha kaunis. Kaiken kruunaavat hössöttävät koirat, joista toinen on vasta pieni pentu. Majapaikan rannasta aukeaa näkymä Toba-järvelle ja sitä ympäröivään vuoristoon. Tämä on taas hermolepoa vilskeisen Medanin jälkeen. Yritämme huomenna saada tolkkua GSM-liittymään paikallisten avulla. Nyt on vaan tyytyminen tällaisiin kuolettavan pitkiin ja tylsiin raportteihin. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus vuokrata mopo ja lähteä kiertämään saarta. Mutta siitä sitten lisää huomenna.

Paikka: Tuktuk, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}