Aasia 2008
lauantai 7. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 9.31

Herättiin vaille seitsemän ja oltiin 7:30 töröttämässä sukelluskerholla. Vanhat opit palauttivat nopeasti mieleen ja teimme suunnitellut kaksi sukellusta. Mutta niistä myöhemmin lisää. Käytiin majapaikassa laittamassa kännykän nettiyhteys kuntoon ja tultiin sen jälkeen XQ Nha Trang -taidekeskukseen. Huh huh mitä settiä! Ihan käsittämättömän upeita silkkitaideteoksia. Jopa tällainen taiteesta mitään ymmärtämätön nuijapää viihtyi hyvin ja joutui äimistelemään teoksia. Paikka on kaiken lisäksi todella kauniiksi laiteltu. Mikä uskomattominta tänne voi vaan kävellä sisään. Mitään sisäänpääsymaksua ei ole ja kävijät voivat juoda teetä pihan puutarhassa. Jos Nha Trangissa käy niin täällä on pakko pyörähtää. Täältä on myös mahdollista ostaa teoksia sekä tekstiilejä jos haluaa ostaa matkamuistoksi jotain oikeasti perinteistä.

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.25

Hullaannuttiin silkkitaideteoksista niin paljon, että suunnattiin teehetken jälkeen takaisin shoppailuosastolle. Aluksi siellä ei näkynyt oikein mitään kiinnostavaa, mutta kun tarpeeksi mylläsi niin Hisen mukaan tarttui kirjailtu musta-limenvihreä huivi ja itse ostin tummanvioletin kravaatin. Lisää rättilöitä. Jano yllätti takavasemmalta, joten seuraavaksi oli etsittävä jokin mukava kahvila. Italialainen jäätelöbaari kuulosti hyvältä ja käytännössä se oli vielä parempi. Tarjoilija toi nenän eteen sellaiset jäätelölistat, että köyhät kyykkyyn. Tilasimme kumpikin 80 000 dongin eli reilun kolmen euron annokset. Ajattelimme, että annokset olisivat kalliita vain siksi että paikka oli hieno, mutta erehdyimme pahemman kerran. Pöytään kannettiin ehkä suurimmat jäätelöannokset mitä olemme koskaan joutuneet lapioimaan. Eikä pelkkä jäätelö suinkaan riittänyt, vaan kylkiäisenä oli suklaata, vohvelia ja tuoreita hedelmiä. Vaan suattepa uskoa, että nyt possut ovat maireana... Sitten päivään sukellukseen. Diving Zone hoitaa kuljetukset hotellilta kerholle, mutta me asumme vain 100 metrin päässä joten kävelimme sinne. Kun kaikki olivat paikalla, hyppäsimme pakuun ja hurautimme Nha Trangin itälaidalla sijaitsevaan satamaan. Sieltä starttasi reilut 30 henkilöä sisuksiinsa imevä venho, jolla matkasimme 45 minuuttia sukelluskohteille. Mukana oli myös kaksi muuta suomalaista, jotka olivat suorittamassa peruskurssia. Veneessä meitä oli odottamassa kolmas suomalainen, Laura, joka toimii kerhossa apuvetäjänä sukelluskursseilla. Hän ei ole kuulemma nähnyt suomalaisia aikapäiviin, joten nyt niitä tuli sitten kerralla enemmän. Eipä tässä olla itsekään suomalaisiin törmätty sitten Thaimaan. Diving Zone yllätti meidät sillä, että siellä kaikki oli valmiina. Toisin kuin Thaimaassa, meidän ei tarvinnut huolehtia varusteista lainkaan. Sen kun vaan iskimme kamat selkään ja varmistimme, että kaikki olivat kunnossa. Siinäkin puuhassa veneessä toiminut henkilökunta auttoi meitä. Saimme samalla kertaukset käsimerkkeihin, paritarkastukseen ja muihin yleisiin juttuihin. Heti kun pääsimme veden alle niin opitut asiat palasivat mieleen. Hise oli saanut veneestä himpun verran liian vähän painoja, mutta nohevan vietnamilainen sukellusmestari työnsi yhden kalikan tasapainoliivin taskuun ja lysti saattoi alkaa. Pyysimme veneessä, että kävisimme pohjassa tekemässä muutaman harjoituksen maskin tyhjennystä ja regulaattorin kanssa puljaamista. Hise teki muutaman harjoituksen ja samalla tuli testattua päiväpiilareilla, että ne pysyvät päässä vaikka silmiä pitäisikin veden alla auki. Sukellusmestari kysyi minulta veden alla, että onko hommat muistissa ja kun Hisen touhua olin vierestä katsonut niin eipä siinä ollut mitään epäselvää. Siitä pääsimmekin jatkamaan varsinaista hupisukellusta. Sukelluksen erikoisin otus oli joku scorpionfish-sukuun kuuluva kala. Näimme myös komean barracuda-parven ja pienen grouperin. Pienellä luolasukelluksella sukelsimme suoraan hillittömän värikkään sinttiparven läpi. Muuten vedessä uiskenteli meidän ja muiden sukeltajien lisäksi jos jonkinlaista mulkosilmää kuten parrot- ja trumpetfishejä. Reilun 50 minuutin pulikoinnin jälkeen nousimme pintaan. Veneessä oli tarjolla teetä, kahvia ja tuoreita hedelmiä. Mussuteltiin niitä ja lepäiltiin tovi. Eikä aikaakaan kun kursimme taas itsemme piukeaan makkarankuoreen ja hyppäsimme mereen - tällä kertaa kameran kera. Veden alla kuvaaminen on äkkiseltään hillittömän vaikeaa. Ei pelkästään siksi että kohteiden lähelle on päästävä, mutta myös siksi, että oman tasapainon pitäminen ei ole ihan helpointa hommaa näin alkuun. Ensimmäinen kamerasukellus menikin käytännössä ihan kiville. Sama vietnamilainen sukellusmestari löysi meille pohjan kätköistä pari erikoista fisua. Toinen oli lepakkomiehen elkein pohjassa hengaileva seamoth. Vieläkin hämärämpi näky oli koralleihin täydellisesti sulautuva anglorfish. Ennätin ottaa hapannaamasta parikin kuvaa ennen kuin edes tajusin sen olevan kala. Vieressä hönötti myös toinen vähän suurempi versio. Toinen sukellus oli kokonaisuudessaan vähän vaisumpi kuin ensimmäinen. Kaiken lisäksi Hisellä oli pienoisia maskintyhjennysongelmia, mutta onneksi pienellä röhinällä siitä selvisi. Niille jotka miettivät, että mitä vedessä voi tehdä jos yskittää, haukotuttaa, röyhtäyttää tai vaikka oksettaa: kaiken voi tehdä regulaattorin, eli ilmaa suuhun tuuppivan vipstaakin läpi. Niin pitkään kuin kalikka on suussa ja sieltä virtaa ilmaa, ei ole huolen häivää. Sukelluksen jälkeen hurautimme takaisin rantaan ja autolla edelleen kerholle. Sukelluksen hintaan kuuluu tuhti lounas vastapäisessä ravintolassa. Eilen emme vaan kaikessa hötkeessä muistaneet mailita, ettei kumpikaan meistä syö kalaruokaa. Ja sitähän siellä teeman mukaisesti oli tarjolla. Noh, huomiselle on varattuna uudet eväät. Kaiken kaikkiaan oli kyllä taas mukava käydä sukeltamassa. Kunhan tässä vielä tottuu tasapainoilemaan siinä kolmiulotteisessa maailmassa, niin kuvasaaliskin saattaisi jäädä vähän muhkeammaksi. Nyt on tarjolla melko vaisu annos, he.

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.26

Yritettiin lähteä syömään ja oltiin hississä kun sähkökatkos pimensi koko korttelin. Pimeässä hississä tongittiin laukusta taskulamppu ja alettiin miettiä, että mitäs nyt. Hissi nyki uhkaavan oloisesti, mutta kun kaikki oli pimeänä niin eihän siinä voinut kuin odotella. Nykyttely jatkui ja hissi valui hiljalleen alaspäin. Yhtä äkkiä ovi aukesi ja tajusimme, että hissi olikin valunut varavirralla lähimpään kerrokseen. Ollaan jo pariin kertaan katsottu muovituoliravintolaa, jossa on vain neljä pöytää ja ulkona teksti "hyvää halvalla". Ja sekös meille passaa, joten päätettiin mennä sisään. Minä tilasin nuudelit naudalla ja Hise kanaa riisillä. Jälkimmäiseen sisältyi hillitön annos riisiä ja neljännes kana. Molempien ruoat maksoivat yhteensä 80 000 dongia eli saman verran kuin yksi aikaisemmin synty jäätelöannos :D Ja maku oli oikein passeli. Lähdettiin hakemaan aamuksi pizzaeväät sukelluksia varten. Matkalla joku hulvaton myyntitykki löi käteeni mainoksen paikallisen ravintolan happy hourista. 20-22 välisenä aikana cocktail-sanko maksaa 20 000 dongia eli ALLE EURON! Miettikää se on lasten leikkiämpärillinen viinaa! Siinä on pikakännien ja katastrofin ainekset kasassa, hehe. Lauantai tuntuu olevan täällä bilepäivä kun kaikki on ihan villinä ja kartsa on täynnä ihmisiä. Kunhan saa sukellukset alta pois niin voi olla, että joutuu riipasemaan kovan kännin. Vietnam-tuuba on vielä ajamatta ja paikalliset kaljat testaamatta. Ei poijjaat tämmöinen peli vetele :D Kohta tulee pizzalootat pöytään. Mitenkähän malttaa huomiseen...

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.10

Ei malttanut. Pakko oli nakertaa neljännespizza tauluun, että jaksaa nukkua ja odottaa, että saa aamulla syödä loput pizzat, he. Katsottiin siinä pizzaa syödessä Star Moviesilta erittäin huonoa kauhuelokuvaa nimeltään Venom. Juuri leffan "jännittävimpien" hetkien kohdalla huoneen lukitsematon ovi alkoi hiljalleen aueta. Se ei auennut nopeasti niin kuin joku tulisi vahingossa väärään huoneeseen vaan hitaasti niin kuin kauhuleffoissa konsanaan. Siinä sitten sekunnin murto-osan ehti miettiä, että mitäs mitäs. Olin jo valmistautunut siestailuun joten eihän siinä auttanut kuin singahtaa kalsarikuninkaana ovelle. Aukeamisen syyksi selvisi japanialainen (tai joku sellainen) kersa. Pyöräytin nappulan ympäri, sanoin "väärä huone" ja kersa horjui takaisin sinne mistä tuli. Siinä sitten penskan isäkin alkoi posmittaa kuin samurai. Löin oven kiinni, meni kaksi sekuntia ja käytävästä kuului japanialaista itkua. Taisi tulla kurinpalautusta. Pehkana. Nyt on iskettävä torso sänkyyn ja pistettävä yö uniseksi.

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}