Aasia 2008
torstai 19. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 8.38

Heikki ja Cam saapuivat eilen taksilla juuri sinne minne pitikin. Yllätykseksemme Marko olikin jäänyt vielä Nha Trangiin, joten jatkoimme iltaa neljästään. Matkalla oli useampikin ravintola, mutta halusimme enemmän baarihenkiseen paikkaan. Kun mitään sopivan tuntuista ei tullut vastaan, tepastelimme Wi-Fi -baariin, jossa kävimme Hisen kanssa tiistaina. Siellä menikin sitten lähes koko ilta. Vettä sateli tasaiseen tahtiin, mutta se ei haitannut parvekkeella istumista vaan piti ilman mukavan viileänä. Baari sulkeutui puolen yön aikaan ja lähdimme etsimään uutta juomapaikkaa. Matkalla minä ja Cam ostimme tuhdit patongit. Kymppitonnilla olisi saanut normipatongin, mutta halusin vähän tuhdimman iltapalan joten maksoin ekstraa, että sain täytteeksi tuorejuustoa sekä silmien edessä paistetun kananmunan. Nainen yritti tunkea patongin väliin myös painajaismaista korianteria, mutta onneksi ehdimme sanoa ei ennen kuin oli liian myöhäistä. Jatkoimme kävelyä, kunnes vastaan tuli joku muovituolihenkinen avobaari, jossa kävimme riipaisemassa vielä yhdet. Pienen taksimatkan päässä olisi ollut joku disko, mutta emme jaksaneet lähteä enää sinne hortoilemaan. Ajateltiin saattaa Heikki ja Cam taksiin. Yksi kuski olikin odottelemassa lähistöllä ja parivaljakko meinasi hypätä kyytiin, mutta törmäsimme ongelmaan joka on tullut vastaan ennenkin: kuski oli kovemmassa jiirissä kuin me itse. Äijä vaan nojaili auton kylkeen ja yritti saada porukkaa kyytiin. Etsittiin suosiolla toinen taksi, jonka kuski oli hivenen terävämpi ja nakattiin Heikki ja Cam kyytiin. Itse tepastelimme takaisin hotellille. Täällä henkilökunta oli vetämässä lepiä aulassa, mutta heräsivät ja avasivat ovet kun soitimme ovikelloa. Tämä aamu menikin sitten ihanaisessa kevytreipulassa. Lahnailtiin sängyssä ja katseltiin töllöstä Mythbusters. Yhden pintaan toivuimme sen verran, että lähdimme koeajamaan naapurin herkkuravintolan pizzat. Eipä ollut kyllä hintansa arvoinen, mutta ihan hyvä maultaan. Jostain syystä pizzasta puuttui kokonaan tomaattikastike ja saimme odotella lättyjen tuloa yli puoli tuntia. Ruokareissun ajaksi unohdimme kännykän majapaikkaan. Takaisin tullessa ihmettelimme kun puhelin oli sammunut. Käynnistimme luurin ja soitetuista puheluista selvisi, että joku oli soittanut puhelimella meidän poissaollessa. Siivooja oli käynyt petaamassa sängyn ja luuri taisi jäädä sängylle lähtiessä, joten lieneekö hän painellut vahingossa jotain nappuloita. Arje, jos sait puhelun ulkomailta niin se tuli meidän luurista :) Selvittelimme hieman lisää verivihollistamme korianteria. Se on todellakin suosittu mauste ympäri Aasiaa ja sitä käytetään myös Etelä-Amerikassa. Yrtistä puhuttaessa on kuitenkin huomioitava yksi asia. Täällä päin maailmaa sen lehtiä käytetään tuoreena, mutta niillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä kasvin siemenien kanssa, joita käytetään usein Suomessa. Kasvin nimi kertoo hyvin sen mausta ja hajusta, sillä se tulee kreikan sanasta koris, joka tarkoittaa ludetta. Ja sille kasvin lehdet todella haisevat. Siemenien makua ja hajua taas voi kuvailla sitruunamaiseksi, pähkinäiseksi tai appelsiinimaiseksi. Käyttipä sitten lehtiä tai siemeniä, niin niiden aromi katoaa nopeasti lämmössä ja jauhettaessa. Veikkaisimme siis, että ellei korianteria kasvata itse tai osta oikeasti tuoreena, sillä ei ole mitään tekemistä sen myrkyn kanssa jota täällä joudumme aika ajoin maistelemaan. Makuasioista ei voi tietenkään kiistellä, mutta kun internetin keskusteluja ja sivuja lukee niin tuntuu, että suurin osa suomalaisista ei arvosta ainakaan tuoreiden lehtien makua.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.33

Iltapäivällä ajeltiin taksilla Camin sukulaisten talolle, joka sijaitsee toisessa kaupunginosassa. Samassa rakennuksessa he pyörittävät myös omaa yritystä, joka valmistaa eräänlaisia muovisia klipsejä, joissa on yksilölliset koodit. Näiden klipsien käyttö on pakollista takseissa, joten kysyntää riittää ja yritys on menestynyt hyvin. Ensimmäinen kuva on otettu talon katolta. Saigon on todellakin aivan hulvattoman kokoinen kaupunki - taloja on silmänkantamattomiin eikä ruutukaavasta ole tietoa. Ranskalainen rakennustyyli näkyy selvästi, kun kaikki talot ovat värikkäitä, korkeita ja kapeita. Siinä sitten aikamme turistuamme lähdettiin Heikin, Camin ja hänen sukulaistensa kanssa syömään paikalliseen ravintolaan. Kuvassa on minä, Cam, Camin isä ja sukulaismies. Toisella puolella pöytää on Heikki, Camin täti ja äiti, josta ei näy kyllä kuin selkä. Pöytä notkui erilaisia herkkuja. Paikallinen versio täytetyistä letuista on banh xeo (tarkastan nimen vielä huomenna Camilta), jonka sisällä on esimerkiksi sieniä, ituja, mustekalaa, vihanneksia ja niin edelleen. Lätty on aivan hillittömän kokoinen ja täytettäkin on tuhdisti. Itse vedin kana-nuudeli-keittoa nassuun ja Mika söi puolestaan härkää riisillä. Vinkiksi muille: kannattaa maistella pöytään pienissä kupeissa kannettavat liemet ennen kuin ne heittää ruoan sekaan. Härkäpalojen mukana tuli nimittäin kuppi litkua, jonka Mika tyhjensi lihojen päälle. Maistettaessa paljastuikin, että liemi oli käytännössö pelkkää merisuolaa ja chiliä vesitilkalla jatkettuna. Kuulemma suolakiintiö tuli täyteen, heh. Kahdeksan henkilön alkupalat, safkat ja juomat tulivat maksamaan rapiat 20 euroa, jonka Camin täti sponssasi. Suuri kiitos siis hänelle. Syöminkien jälkeen siirryimme neljästään jätskibaariin, josta sai pienet annokset kalliilla hinnalla. Jätskeilyn jälkeen pyörähdimme vielä musiikki- ja elokuvaputiikissa, mutta emme viitsineet ostella mitään koska levyt olivat kopioita. Palasimme takaisin hotellille, koska huomenna on tarkoitus käydä kiertelemässä muutamia Saigonin nähtävyyksiä.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}