Aasia 2008
perjantai 30. toukokuuta 2008


Julkaistu kello 5.32

Päätimme jättää läjän pyykkejä hotellin pestäväksi. Vähän kallistahan se on, mutta ei kuitenkaan mitään ökyhintaa. Aamupalan jälkeen pyysimme respaa tilaamaan taksin. Auto ajoikin talon eteen lähes heti kun ennätimme ulos. Ajoimme ensiksi rautatieasemalle. Yritimme ostaa lippuja, mutta kaikki huomisen junat olivat täynnä. Lipun ostossa auttoi aseman henkilökuntaan kuuluva jamppa. Siellä turistin ei tarvitse olla hukassa. Äijä ehdotti, että ottaisimme rautatiebussin, joka olisi nopeampi ja kulkisi suoraan asemalta toiselle. Ymmärsimme,että bussi olisi osa valtio rautateiden palveluja. Hinta oli korkeampi, mutta kuvista päätellen laatu on huippuluokkaa. Entä määränpää? Dieu Tri. Bussi jättää meidät sinne, mutta otamme sieltä taksin ja alamme vielä noin 10 etelässä sijaitsevaan kaupunkiin. Nimi pääsi unohtumaan. Taksisuhari odotteli meitä pihalla ja jatkoimme Dong Ba -ruokamarkkinoille. Jos haluat tuoreita hedelmiä, mausteita, jalkineita sekä paikallista kahvia tai teetä, niin tämän on oikea paikka. Jos haluat kuvata myyjiä, niin kannattaa ostaa heiltä jotain. Itse ostimme chiliä, ananasta, teetä ja kahvia ja joka kerta myyjät antoivat ottaa kuvan kovan kihinän kera. Otimme myös parista muusta myyjästä kuvat ja havaitsimme, että täällä on karkeasti jaettuna kahdenlaisia ihmisiä: kovia kihertäjiä ja erittäin happamia. Eräs mummo vain murahti tiukasti kun kysyimme kuvauslupaa. Salakuvausta emme suosittele. Se on epäkohteliasta, pahoittaa muiden mielen ja kuvista saa kuitenkin parempia kun pääse ihmisten lähelle.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 7.38

Kaupungissa pyörähtää käyntiin 3.6 valtava Hue Festival 2008 -tapahtuma. Tarjolla olisi erilaisia tanssi- ja musiikkiesityksiä sekä taidenäyttelyitä ympäri kaupunkia. Lisäksi keskustassa on suuri kansainvalinen kuvanveistohäppeninki. Harmi kun huomasimme mainokset vasta Huessa emmekä aikaisemmin. Olisi ollut mukava osallistua, mutta pakko jatkaa matkaa kohti etelää. He, eipä muuten pestykään pyykkiä, koska siivoojan kanssa käydyssä keskustelussa olikin pieniä aukkokohtia. Mika: "Täytyykö pyykit viedä alakertaan vai jättää huoneeseen pyykkikoriin?" Siivooja: "Kyllä" Mika: "Ai jättää huoneeseen?" Siivooja: "Kyllä" Eli pyykit olisikin pitänyt kuskata respaan. Taidetaan pestä vaatteita vasta seuraavassa majapaikassa, sillä bussiliput on ostettu eikä ole varaa jäädä arpomaan mahdollisten viivästyksien kanssa. Tovi pyörittiin vielä torilla. Kenkäosastolla odotti melkoinen hässäkkä, kun jokainen mamselli yritti esitellä minulle jos jonkinlaista kenkää omasta puljustaan. Ei siinä osannut mitään valita koska kenkiä oli valehtelematta tuhansia. Lisäksi he hypistelivät hiuksiani ja läpyttelivät käsivarteen. Torialueella muorit muutenkin olivat jotenkin erityisen tohkeissaan meikäläisestä, sillä beautiful-huudahduksia tuli useita. Muissa maissa Mika sai harva se päivä äijiltä very handsome-kommentteja. Ei taida näillä olla kriteerit kovin korkealla, hehe. Tultiin taksilla hotellille ja valkattiin muutamat fotot Dong Ba -markkina-alueelta.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 9.51

Koska Vietnamista pakettien lähettäminen on kohtalaisen varmaa niin päätimme pistää tuliaishumputtelut menemään Suomeen. Yritimme ensiksi rannassa sijaitsevaa sivukonttoria, mutta ilmeisesti sieltä voi lähettää pelkästään kortteja ja kirjeitä. Hyppäsimme taksiin ja pyysimme päästä postikonttorille. Kuski ei tuntunut ymmärtävän meidän puhumaa englantia, joten piirsin kirjeen kuvan ja heti meni viesti perille. Postissa tulikin ongelma: lähettäminen vaatii passin numeron ja meidän molempien passit olivat hotellin respassa. Pienen mietiskelyn jälkeen muistimme, että meillähän on kopiot niistä netin kätköissä. Sillä siitä ongelmasta selvittiin ja nyt on lähtenyt paketti kohti Kuopiota. Äiti olehan valmiina ja ota koppi kun paketti tulee kohti. Postikonttori löytyy kirjoituksen osoittamasta pisteestä.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.51

Ajauduttiin valokuvausliikkeeseen ja Mika törsäsi rahansa neljän gigan muistikorttiin. SanDisk Ultra II maksoi reilu 24 euroa. Itse ostin pienen kotelon pokkarin suojaksi kun se naarmuuntuu pilalle laukussa pyöriessään. Hairahduttiin syömään edulliseen You & Me -muovituoliravintolaan. Safkat oli jees ja jälkkäriksi tilattiin kahvit jäillä :D Kylmä kahvi kaunistaa - hope so.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.33

Huomaa olleensa matkalla jonkun tovin, kun hotellihuonetta ei enää pidä hotellihuoneena parin päivän jälkeen. Sitä suunnilleen ajattelee, että "kuka on murtautunut KOTIIN" kun siivooja on käynyt tuomassa uudet pyyhkeet. Vaan niinpä vaan lähtee pian koti alta. Pakkailtiin rojut hyvissä ajoin illalla, ettei tarvitse joutavia hötkyillä. Kun saatiin kaikki sälä kasaan niin päätimme lähteä pienelle iltanaksuttelulle. Ajattelimme, että kun ei olla vielä kunnon ökypaikkaa testattu niin testataan se nyt. GPS oli jo repussa joten sijaintia ei ole antaa ja nimikään ei jäänyt kaaliin. Komeasti vilkkuvilla sinivaloilla koristeltu paikka, jota ei voi olla huomaamatta ja muistamatta jos ohi kävelee. Tilasin iltapalaksi valkosipulipatongin ja Hise sitä samaa tavaraa sienikastikkeella. Ruokajuomaksi valitsimme mojitot-cocktailit, hehe. Sekoitus sisältää vaalean rommin lisäksi tuoretta limeä, mintun lehtiä, sokeria ja soodaa. Olipa vuan muuten hyvettiä. Siinä sitten ryystettiin rinksuja ruokaa odotellessa. Jonkun ajan päästä minun eteen lyötiin sienikastike ja Hisen eteen viisi valkosipuleilla maustettua patonkiviipaletta. Ihmettelimme, että kovin on niukanlaiset tarjoilut. Kastiketta oli kyllä reilusti ja se oli erittäin täyteläistä - vielä kun olisi ollut uusia pottuja. Mutta viisi patonkiviipaletta?! Eihän sitä voi edes jakaa kahdelle... Tyypilliseen kyräilytapaan ei kysytty mitään vaan tyydyimme järsimään leipiä ja toivomaan, että ehkä sieltä vielä tulisi toinenkin känttylautanen. Laskettiin, että jos moisesta ruokanakareesta saa maksaa 70 000 dongia (noin 2.7 euroa) niin onpahan vuan kallista paikalliseen hintatasoon nähden. Ruoka hupeni ja viina loppu ja valkosipulipatonki loisti poissaolollaan. Ei jääty sen enempää odottelemaan kokin murkinoita vaan tilasimme laskun. Laskua tutkiessa huomasimme, että toista valkosipulipatonkia ei ollut mukana. Poistuimme ravintolasta ja tyylitietoisena teimme sen vielä jännittävästi pienen mainoskyltin takaa, mukulakivien ja kukkaistutuksien läpi. Jos tilaukset sujuvat yhtä hyvin jatkossa niin tulloo hoekka poeka. Hiihtelimme majapaikkaan ja huomasimme, että hotellin ovi oli lukossa ja respa pimeänä. Ajattelimme, että ehkä Tarzan on taas nukkumassa kukkalakanoilla ja koputimme oveen. Eikä aikaakaan kun jannu kurkisteli lasin takaa. Tällä kertaa hänellä oli jalassa pelkät mustat bokserit. Jotenkin tuli kiusallinen olo kun ei tällaista odota asuessaan hotellissa, joka kuitenkin mainostaa tarjoavansa ympärivuorokautisen respan. Äijällä oli kuitenkin unileluna meidän avain, joten sitä ei tarvinnut sen enempää etsiä ja pääsimme huoneeseen.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}