Aasia 2008
sunnuntai 18. toukokuuta 2008


Julkaistu kello 4.07

Piti lähettää tämä juttu jo eilen, mutta kävi niin sopivasti, että GSM-liittymä meni umpeen 18. päivä. Tulihan siitä varoitus jo pari päivää sitten, mutta ei muistettu koko asiaa ennen kuin oli liian myöhäistä. Kävin ostamassa äsken 20 000 kipiä uutta puheaikaa, joten nyt voi taas nörttäillä. Tässäpä siis pientä raporttia eiliseltä: Istuttiin ukkelien kanssa alkuiltaa majapaikan edessä. Siihen tuli myös joku jannu, joka ei ymmärtänyt sen enempää thaita, laoa kuin englantiakaan, mutta hyvinhän tuo seuraan istui. Sitten tuli joku toinenkin vähän vanhempi mies. Tarjosimme kaikille nässäystä ja kovin olivat mielissään. Jonkun aikaa istuttua selvisi, että tämä viimeksi tullut jannu olikin poliisi, hehe. Sitten tuli vielä joku majapaikan äijien kaveri, joka istuikin meidän kanssa iltaa lähes tappiin asti. Kun juomat lopulta loppuivat ja kello oli kahdeksan, suuntasimme discohilepaikkaan. Ukkelit ajoivat maan tapaan mopoilla ja ihmettelivät, että miksi me kävelemme joka paikkaan. Kun kännissä ajaminen ei kiinnosta Suomessa, niin ei se kiinnosta sitäkään vähää täällä. Klubille mentäessä siellä oli vain muutamia tyypejä, eivätkä majapaikan ukkelitkaan olleet tulleet. Istuttiin sitten pihan puutarhaan odottelemaan. Tarjoilija tuli kysymään, että mitä haluaisimme juoda ja yritimme kovasti selittää, että odotamme kavereita. Tarjoilija ei kuitenkaan ymmärtänyt sanaakaan englantia, mutta pienen viuhtomisen ja huitomisen jälkeen hän tajusi, että olemme menossa baariin emmekä tarvitse juomista. Pian majapaikan äijät saapuivatkin paikalle. Menimme ensiksi baarin puolelle, mutta musiikki soi sen verran kovalla, ettei keskustelusta tullut mitään. Palasimme takaisin puutarhaan jossa menikin hyvä tovi. Ukkelit selittivät kaikenlaista Laosta ja me puolestaan Suomesta. Viimeksi ryhmään tullut jäbä oli kovin innostunut buddhalaisuudesta ja kertoikin siitä kaikenlaista. Puolet meni ohi, mutta ei sen niin väliä kun vaa kovasti repeilee aina kun hänkin repeili, hehe. Saimme jannulta Savannakhetilaisten munkkien tekemät suojeluskorut ranteisiimme. Sen lisäksi hän opetti meille jonkinlaiset lauseet, joiden ymmärsin olevan suojelusrukouksia. Niitä hokemalla ei mitään pitäisi tapahtua eikä kukaan ulkopuolinen voisi meitä satuttaa. Nyt pitäisi siis olla matka turvattu. Tässäpä ne teille muillekin, jos tuntuu että kaikki apu on tervetullutta. Ei kuulemma haittaa, vaikkei olisikaan buddhalainen :) Pha ma na ou. That sa nun tou. Kieli ei ole laoa vaan jotain buddhakieltä, mutta tarkempi määritelmä jäi epäselväksi. Samainen jamppa selitti myös 115-vuotiaasta isoisästään, joka on ollut munkkina teinistä lähtien. Hän pystyy kuulemma siirtämään kehonsa Savannakhetista Vientianneen minuutissa ja ilman lupaa hänestä otetut valokuvat rikkovat kamerat. Meikäläisille nämä jutut voivat kuulostaa melkoiselta taikuudelta, mutta laolaisille ne ovat totisinta totta. Täällä myös haamuihin ja muihin henkiolentoihin uskominen on todella vahvana. Oli mukava kuulla jonkun selittävän ihan vilpittömin mielin noista asioista. Eikä meillä ollut tietenkään mitään syytä kyseenalaistaa häntä. Sen enempää emme alkaneet häneltä uskon asioista kysellä, sillä aihe on politiikan lisäksi yksi huonoimpia keskustelunaiheita. Kun kello loi yksitoista ja baarin sisällä meno äityi sen verran kovaksi, että seinät rämisivät, päätimme itsekin tunkeutua sisään. Ilma oli kuuma ja kostea kuin saunassa, sillä paikka oli aivan täynnä tanssivia ihmisiä. DJ soitti paikallisia ja ulkomaisia biisejä hirvittävällä äänenpaineella, mutta sekös paikallisille passaa. Keikutimme itseämme tunnin ajan, kunnes paikka suljettiin kahdeltatoista. Sitten ei ollut jäljellä kuin kotimatka räksyttävien koirien keskellä. Tämän illan perusteella voi antaa kaksi varoitusta. Vaikka tässä kulttuurissa koskettelu ja eri sukupuolten välinen kanssakäynti on paljon suurempi tabu kuin Suomessa, se ei tunnu pätevän kun toisena osapuolena on ulkomaalainen. Välillä oma reviiri kävi painostavan pieneksi, kun ihmiset nykivät ja hypistelivät käsistä ja muualta kropasta. Kukaan ei koskaan paljastanut itseään eikä halunnut jäädä juttelemaan, vaan sitä tehtiin puhtaasti ohimennen ja salaa. Hiseä kukaan ei ahdistellut eikä ketään tuntunut kiinnostavan, että olin hänen seurassaan. Lieneekö siis ulkomaalainen mies riittävä pelote, mutta nainen ei? Jos olet todella herkkä tällaiselle, kannattanee vältellä ahtaan tungoksen ja alkoholin yhdistelmää. Onneksi löysimme loppuillaksi paikan, jossa kukaan ei yrittänyt ahdistella ja ympäröivät ihmiset olivat ystävällisiä. Itseäni tällainen touhu ainakin ahdistaa, toisille se saattaa olla juuri se mitä he hakevat. Toinen varoitus liittyy paikallisiin koiriin. Varsinkin täällä Savannakhetissa koiria on koulutettu vartioimaan taloja, eivätkä koirat ole aina kovinkaan pieniä. Monissa pihoissa ei ole porttia eivätkä paikalliset harrasta kävelemistä. Siksi päivisin ja varsinkin öisin kaduilla kävellessään koiria ei todellakaan kannata provosoida mitenkään. Kun saat kimppuusi yhden koiran, saat kimppuusi ne kaikki. Yksikään koirista ei ole yrittänyt purra eivätkä ne ole käyttäytyneet hirvittävän aggressiivisesti. Ne ovat tulleet lähietäisyydellä ja räksyttäneet, mutta luovuttavat kun niitä ei ole huomaavinaan. Kun yksi aloittaa räksytyksen, huomaat yhtä äkkiä viisi valpasta koiraa tien varressa. Älä huuda niille, älä katso niitä, älä juokse tai panikoi vaan kävele tasaisen varmasti eteenpäin - niin kuin et huomaisi niitä. Täällä paikallisille ihmisille uhottelevat koirat eivät ole pitkäikäisiä ja koirat varmasti tietävät sen. Jos joku koirista käy turhan uhkaavaksi, voit tietysti karjua, heitellä kiviä tai huitoa kepillä siinä toivossa, että se säikähtäisi. Yhtä hyvin voi olla, että koira on koulutettu taistelemaan kuolemaansa asti. Parasta on, kun välttelet pimeillä kaduilla kävelyä ja vuokraat vaikka mopon tai liikut tuktukilla.

Paikka: Savannakhet, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.06

Ei ole tullut paljon kirjoiteltua, kun ei ole ollut oikeastaan mitään kirjoitettavaa. Ja vaikka jotain pientä olikin, niin kirjoittaminen ei taas vaihteeksi onnistunut kun datayhteydet tyytyvivät jumittelemaan. Ollaan lähinnä rötvätty sisätiloissa. Minä kävin aamupäivällä nettikahvilassa latailemassa joitakin Suomi-kuvia muistitikulle, että voi näyttää majapaikan äijille, että mistä sitä ollaan kotoisin. Tehtiin myös jotain todella erikoista: syötiin. Tänäiltana olisi ollut seitsemän kilometrin päässä sijaitsevalla lammella ilotulitusbileet, mutta menohaluja karisti matkan lisäksi myös ukkonen ja vesisade, joka vihdoin ja viimein saapui vähän kovemmalla voimalla. Ilma ei kyllä edelleenkään viilentynyt, mutta kosteusprosentti nousi. Lissee hikoilua! Tuolla ruoanhakureissulla törmäsimme taas joihinkin koiriin, vaikka tässä keskustan tuntumassa pyörittiinkin. Koirat olivat paikallisten omia ja tulivat talojen sisältä meitä räksyttämään. Eniten ihmetyttää paikallisten toiminta, sillä he eivät tee elettäkään estääkseen koiriensa räksytyssession. Eräskin valkoinen piski seurasi meitä yli sata metriä ja luovutti vasta kun käännyimme risteyksestä toiselle kadulle. Omistaja istui kotinsa portailla ja katseli touhua tyynesti. Jotenkin mieleen tulee kolme vaihtoehtoa: 1) Omistajat tietävät, etteivät koirat tee mitään ja ovat siksi välittämättä 2) Omistajat toivovat, että koirat tekevät meille jotain 3) Omistajat toivovat, että me teemme koirille jotain Mietin myös neljättä vaihtoehtoa, että heitä ei kerta kaikkiaan voisi vähempää kiinnostaa. Kysymyksessä on kuitenkin ihmisten, koirien tai molempien terveys - eivät kai laolaiset sentään niin jääsydämiä ole? Toivoa sopii, että ensimmäinen vaihtoehto olisi oikea. Tässä ilta-askareina olemme katsoneet televisiosta MVTV-nimistä kanavaa, joka on meidän ymmärryksen mukaan musiikkikanava. Karua, kun meininki muistuttaa sotkua, johon on yhdistetty 70-luvun henkeä, 80-luvun Music Television ja 90-luvun Jyrki-ohjelma. Omituinen sillisalaatti, jossa heikkomielisimmät potevat matkapahoinvointia ja oksentelevat välillä järkyttävien (karaoke)musiikkivideoiden kohdalla. Hetki sitten pyörivän ohjelman nimi oli Teen. Hysteerinen äijä tanssii pilipalipopin tahdissa minuutin, selittää 10 minuuttia yksin, jammailee taas minuutin. Sitten soi pari musiikkivideota. Musiikkivideoita on kahdenlaisia: vanha patu laulaa jotain outoa iskelmää tai sitten joku nuorempi artisti hoilaa lällärilauluja, jossa mies/nainen on löytänyt toisen miehen/naisen ja jättää kolmannen miehen/naisen. Täällä näitä videoita tehdään varmaankin samalla periaatteella kuin länsimaissa perslihojenheilutusvideoita. "Hei mulla olis hyvä idea! Tää vois laulaa vähissä vaatteissa ja nää vois sit tanssia vähissä vaatteissa siinä ympärillä." :D Nyt alkoi joku ostoskanavantapainen. Täytynee alkaa sitä seuraamaan ettei mene juoni ohi. Ja sitten nukkumaan.

Paikka: Savannakhet, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}