Aasia 2008
maanantai 12. toukokuuta 2008


Julkaistu kello 7.05

Kun olimme saaneet itsemme ylös sängystä, suuntasimme ensitöiksemme VIP-bussiasemalle päämääränä selvittää kyytejä Savannakhetiin. Bussiasemalla patsasteli joku paikallinen ukkeli, joka sanoi, että kyseiseltä asemalta ei lippuja irtoa. Hänen mukaan meidän olisi mentävä pohjoiselle bussiasemalle 8 kilometrin päähän ja ostettava liput paikallisbussiin. Vaihtoehto kuulosti sen verran konstikkaalta, että ajelimme seuraavaksi Paksen keskustaan koittamaan onneamme matkatoimistojen kanssa. Erään toimiston ukkeli sanoi samaa kuin bussiaseman mies: pohjoiselle asemalle olisi mentävä. Siinä vieressä oli heti joku paikallinen ulkokeittiö, jossa kokkikolmoset väänsivät ruokaa tulella. Ruokalista ei ollut pitkä, mutta eväät olivat edullisia. Huomasi, että olimme taas paikallisille tarkoitetussa paikassa. Otin koko ravintolan kalleimman annoksen, paistettuja perunoita (ranskalaisia) naudanlihasuikaileilla. Setti maksoi 18 000 kipiä eli noin 1,4 euroa. Annoksien kokoja tietämättä tilasimme kummallekin leivät joiden ajattelimme vanhasta tottumuksesta olevan kaksi paahtoleipäpalasta. Oli siinä syömistä kun molemmille tuli naaman eteen kokonaiset patongit höystettynä tomaatilla, kurkulla ja sipulilla. Tien toisella puolella oli vielä yksi matkatoimisto, joten menimme kysymään lippuasiaa vielä sieltä. Ja jälleen vastaus oli sama. Kyytejä ei saa muualta kuin pohjoiselta bussiasemalta. Kun Lonely Planetin opuskin enteili samaa Savannakhet - Pakse -välille niin uskottavahan se oli. Hyppäsimme uljaan ratsumme selkään ja lähdimme kaasuttelemaan kohti bussiasemaa. Loppujen lopuksi asemalle oli matkaa Paksen turistikeskustasta reilut 7 kilometriä. Ohi ei voi ajaa, sillä asema on kyltein merkitty ja pihassa on useita busseja seisomassa. Asemalla oli selvästi merkitty mihin busseja menee ja kylteissä näkyi myös kiinteät hinnat. Lippu Savannakhetiin maksaa 35 000 kipiä eli noin 2,6 euroa ja arvioitu matkan kesto on noin viisi tuntia. Lippuluukun edessä joku ukkeli patsasteli ja kysyi, että tarvitsisimmeko apua. Varmistimme häneltä bussin lähtöajan ja sen, että liput voi ostaa vasta aamulla. Myös matkatoimiston äijä sanoi, ettei lippuja voi varata etukäteen. Sitten oli jäljellä yksi ongelma: miten pääsisimme Paksesta bussiasemalle kello 06:00. Kun kysyimme ukolta, että tuovatko tuktukit meitä siihen aikaan niin selvisi, että äijä olikin itse jonkin sortin suhari tai ainakin hänen kauttaa kyyti järjestyisi. Jouduimme vähän säätämään majapaikan kanssa, sillä täällä käyntikorttikulttuuri ei ole kovin aktiivinen eikä meillä näin ollen ollut majapaikan nimeä laoksi eikä myöskään karttaa sen sijainnista. Lopulta tuli sellainen olo, että äijä mitä luultavimmin tiesi mistä meidät pitäisi hakea, heh. Vitsikästä, että viiden tunnin ja yli 200 kilometrin matkan saa 35 000 kipillä kun taas reilun 7 kilometrin matka tuktukilla maksaa 25 000 kipiä. Kun kerta löysimme englantia puhuvan tyypin ja jotenkin sieltä majapaikasta olisi asemalle selvittävä, niin emme jaksaneet alkaa vääntää hinnasta. Nyt voimme vaan toivoa, että ukko ilmestyy majapaikan tuntumaan 5:30 niin kuin on sovittu. Bussisäädön jälkeen lähdimme ajelemaan pitkin pohjoistietä. Siellä suunnalla oli pari tosi pientä talorykelmää ja yksittäisiä maatiloja, mutta varsinaiset kyliä ei näkynyt. Aurinko söi energiaa sen verran kovaa, että päätimme kääntyä ympäri ja palata takaisin Pakseen. Siinä vettä juodessa ja ruttuisia kalkkunoita kuvatessa joku mummeli tuli kauppaamaan meille kovaan ääneen perunan näköisiä makeita nakaleita. Ne vaikuttivat olevan samoja nakaleita, joita parturi tarjosi meille viime vuonna Thaimaassa. Saimme oikein maistiaisetkin, mutta koska niissä on niin vähän syömistä niin jätimme pussin ostamatta. Kun lähdimme kohti Paksea niin huomasimme, että taivas oli vähän kauempana todella synkän näköinen. Annoin mopolle hanaa, että ehtisimme pois sateen alta ja juuri kun pääsimme Paksen keskustaan, alkoi ripeksiä. Nyt jumittelemme kämpillä ja mietimme seuraavia juonikkaita sykeröitä. Koska datayhteydet eivät bussiasemalla pelanneet niin tämä kirjoitus on spotattu sinne.

Paikka: Pakse, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.12

Apteekeista ei löytynyt käsidesiä, joten täytyy täydennellä varastoa Savannakhetista. Ostettiin matkamuistoksi bamburasiaan pakattua kahvia ja teetä. Tuotoista osan pitäisi mennä laosilaisille käsityöläisille. Täällä kahvin- ja teenviljely ovat kovassa huudossa. Mopon palauttamisen jälkeen käppäiltiin pitkin katuja. Eräässä pihassa oli metrisessä narussa pieniä makikeja (ehkä) ja yksi mustaruskea kädellinen, jollaista kumpikaan ei ollut ikinä nähnyt edes kuvissa. Elikot olivat sen verran stresseissään ettei kehdattu jäädä kameran kanssa häilämään. Päädyttiin sattumalta Champasakin ostoskeskukseen. Pihassa oli suuret ruokamarkkinat ja ostarissa paljon vaateputiikkeja, kenkiä ja etenkin lastentarvikkeita. Hintoja ei ollut näkyvillä, joten tinkaamaan pääsee varmasti. Liitteenä kuva ulkoseinän kojuista.

Paikka: Pakse, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.42

Voi pojat! Nyt on possu maireana! Mentiin pienen kartsahortoilun jälkeen aikaisemmin testattuun grillausravintolaan. Nyt tilasimme valmiin aterian sijaan lihasekoituksen sekä kasvissetin. Homma toimi juuri niin kuin Thaimaassa joten vanhoina konkareina ruoan kypsentäminen sujui kuin tanssi ja tällä kertaa ymmärsimme tehdä myös keittoa. Settiin kuului tilattujen lihojen ja kasviksien lisäksi kananmuna, nuudeleita sekä mausteita kuten chiliä, valkosipulia ja limeä. Laskua maksettaessa selvisi, että jokaiseen lihasettiin kuuluu yksi kasvisannos. Lihat olivat todella hyviä ja laadukkaita. Hintaa tällaiselle paketille tulee 30 000 kipiä eli reilut 2 euroa. Jos nälkä on iso, kannattaa jokaiselle tilata oma setti. Kanaa ei ole tarjolla, mutta nautaa, sikaa, maksaa, kalaa sekä muita meren eläviä löytyy. Samanlaisia grillauspaikkoja oli sivukaduilla useita. Vaikka paikkojen nimiä ei ole englanniksi niin ne tunnistaa pöydistä, joiden keskellä on reikä ja ainakin kahdessa paikassa luki barbeque. Mässäilyn jälkeen lampsimme keskustan ravintolaan juomaan shaket. Juuri sopivasti lähtiessä alkoi satamaan eikä tuktuk kuskeja näkynyt missään kun niitä kerrankin olisi tarvinnut. Maksettiin huone ja nyt pitäisi pakata tavarat. Uusille sandaaleille meinasi käydä lähes yhtä köpelösti kuin edellisille. Huoneeseen mennesessä mairea majapaikan mies juoksi kohti sandaalit käsissään. Hän yritti tyrkyttää niitä meille ja minä poika kieltäydyin omista kengistä niin kuin kunnon suomalaismiehen kuuluu. Sinne olisivat kengät jääneet ellei Hise olisi vihjannut, että ne on minun kengät. Peijjooni! =D Kirjoitus on spotattu grilliravintolaan niin saatte hajuja siitä missä se on. Ohessa turhan innokkaat kersat poseeraamassa, ruokatori ja ravintolan grilliviritys. Padassa on vasta ekat herkut tulilla.

Paikka: Pakse, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 22.25

Uskomatonta, että kaikki sovittut kyydit ovat tähän mennessä tulleet etuajassa. Eilinen tuktuk-kuski tuli niin kuin lupasi, joten bussiasemalle matkamme käy.

Paikka: Pakse, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}